Haaste

Oonko mä vaan tyhmä / ei-komiikkaan-taipuvainen / tiukkis / huumorintajuton / kapeakatseinen, vai onko SubTV:n uusi sketsisarja JugiStyle ihan karmeeta scheissea? Otin viime viikon jakson (ehkä sarjan ensimmäinen?) nauhalle, kun ajattelin, että Hissu Hietalahti varmasti on kirjoittanut hirvittävän hauskan sarjan. Kirjoittajina on Hietalahden lisäksi Jukka Rasila ja Petteri Summanen. Siis 2/3 samoista ihmisistä, jotka tekivät Studio Julmahuvin (täytyy siis olla boarderline nerokasta, yes?). Katsoin jakson. Ajattelin, että ehkä se aukeaa jossain vaiheessa. Odotin mainoskatkoon asti, ja sitten pysäytin ja poistin nauhoituksen. Tänään krapulakebabin äärellä veljeni luona päätimme antaa toisen mahdollisuuden. Ja ei. Siis yhdessäkään niistä sketseistä ei ole punch linea! Ajattelin, että en minä mikään sketsiviihteen asiantuntija ole, joskus ei välttämättä tarvitse olla punch linea kai, jos siinä on joku hauska hahmo. Mutta eikö siinä pidä olla JOKU idea? Jotain, mille nauraa? Mä en tajuu, mä en tajuu, mä en tajuu! Ja se turhauttaa suunnattomasti, koska mä uskon, että MUSSA on jotain vikaa. Koska ei tuollaista sillai vahingossa pääse telkkariin. Ensin idea pitää pitchata tuotantoyhtiölle. Kun ne ostavat idean, ja päättävät lähteä kehittämään eteenpäin, tehdään ensimmäisiä suunnitelmia, treenejä ja kässäreitä. Kun ohjelman idea on käyty myymässä kanavalle, joka kiinnostuu, siitä tehdään pilotti. Eli sen pilotinhan on ollut pakko olla hyvä, jos se on tyydyttänyt tekijät, tuottajan, tuotantoyhtiön tuotantopäällikön, kanavan ihmiset jne. Ei se nyt ihan mikätahansa seula ole, eikö ne ole ammattilaisia? Minun haaste teille onkin: Auttakaa mua. Katsokaa JugiStyle, arvioikaa, ja selittäkää mikä se on se huumorin nerous, joka multa vaan menee täysin ohi.

Lavakuolema

Mulla onkin jo jonkin aikaa viimeisestä kunnon lavakuolemasta, mutta tänään kyllä kävi sellainen. Alusta lähtien kaikki meni ihan päin seiniä. Aloitusaika oli klo 23, joka on aivan liian myöhäistä stand up –komiikalle. Esiintymispaikka oli yökerhon tanssilattia, ja yleisö oli joka puolella mun ympärillä, eli seisoin miten vain, niin aina oli suurin osa selän takana. Yleisö oli hirveän kaukana ja hajallaan, joten heihin ei oikein saanut otetta. En tiedä, tiesivätkö he, että tulossa oli komiikkaa, vai olivatko he tulossa vaan tanssimaan ja juomaan. Mun takana speksasi koko ajan venäläinen turisti, joka huuteli mulle venäjäksi koko ajan. Sen verran, että jouduin pyytämään mikkiin kesken setin portsaria poistamaan tämän lavan toisen show’n hieman tuonnemmaksi. Sergei kilpaili mun huomiosta, ja voitti välillä, tietenkin. Ja sitten kun huomaa, että kaikki menee päin helvettiä, ja että yleisö ei oikein keskity, eikä ainakaan naura, niin sitten alkaa itse nopeuttaa puhetahtia, koska haluaa vain pois sieltä. Se tietenkin johtaa siihen, että jutut eivät ole ollenkaan yhtä hyviä, kun ne ikään kuin kiirehtii läpi.

Näin monen vuoden jälkeen ei onneksi enää usko, että jos yksi keikka menee huonosti, niin on paska koomikko. Jos sama materiaali on aikaisemmin tehnyt killerikeikkoja, niin joskus se on vaan puitteista ja vireestä kiinni. Mä olin vaan TÄNÄÄN paska koomikko, en aina.

Yhdys sana

Joskus netistä löytyy asioita, jotka vaan kerta kaikkiaan spontaanisti riemastuttavat! Kuten sivusto, jossa ihmiset saavat tunnustaa asioita. Koukuttavaa. Tähän mennessa mun suosikkini on:

"olen väärentänyt ylä-asteen aikana yli 100 poissaolo todistusta."

Hahaa. MOT.

Piikki (ei -kampa)

Nina Mikkonen kiinnostaa ihmisiä valtavasti. Tänään blogissani on ollut kävijämääräpiikki, ja suurin osa on tupsahtanut blogiin nimenomaan hakusanoilla Nina Mikkonen. Pahoittelut sille henkilölle, joka jostain syystä joutui blogiini etsiessään tietoa sanoilla "kristallisoidun lattian puhdistus", ja joka varmaankaan EI saanut kovin paljon apua pulmaansa juuri tästä blogista. Laitan mielikuvitussisäkkö Consuelan asialle hetimiten.

Nina Mikkonen for president

No niin. Tässä minä olen 28 vuotta ollut, ja luullut, että minun lapsuuteni oli onnellinen. Vaan ei! Onneksi minua nyt ojentaa Nina Mikkonen, tuo ajatusten tonava. Hän nimittäin tietää, että kun lapset laitetaan päivähoitoon, niin ”järjestelmän tulos on se, että ruumiita tulee joka puolelta”. Voi ei! Mä kävin vieläpä KAHTA eri tarhaa! Aamupäivän olin ruotsinkielisessä tarhassa, iltapäivät amerikkalaisessa leikkikoulussa. Tähän asti mä luulin, että siitä oli ollut hyötyä! Sen lisäksi, että puhuin sujuvaa englantia jo 6-vuotiaana, opin sosiaaliseksi, opin leikkejä, yhteisiä pelisääntöjä, toimimaan ryhmässä, toimimaan muiden lasten kanssa ja vaikka mitä muuta! Vaan ei! Stupid me, ei se NIIN ollut. Sen sijaan minusta tehtiin totalitaristisen hoitojärjestelmän orja, fasismin lapsisotilas! Mä en kestä, en mä tietenkään onnellinen ollut. Onneksi Nina Mikkonen kirkasti mun ajatukset.

Joidenkin mielestä voisi olla naivia (tai vaihtoehtoisesti ihan vitun tyhmää) sanoa esimerkiksi että ”Tämähän on tällaista totalitarismia ja fasismia, joka on tuttua jo Hitlerin ja Mussolinin ja Stalinin ajoista lähtien. Ajatus lastentarhoista pohjautuu natsi-Saksaan ja natsijohtaja Heinrich Himmlerin ajatuksiin.” Mutta ne jotka pitävät tuollaisia laukovaa ihmistä naivina, eivät tiedä miten veitsenterävä argumentoija Nina Mikkonen on!

Hänen kanssaa ohjelmassa vieraillut kirjailija Jarkko Tontti on sitä mieltä, että lasten päivähoito on hyvä asia, ja pääasiassa aika natsiton tapa kasvattaa lapsia. Tätä tukee usea tutkimus, joita Tontti toi esille ohjelmassa. Vaan hahhaa, hänpä jäikin kakkoseksi Nina Mikkosen viiltävälle argumentaatiolle. Näin vastasi Mikkonen: “Tuollaiset ruotsalaistutkimukset, ne ovat nollatutkimuksia, jotka ne ovat itse keksineet”. Daaah! Tietenkin! Mikkonen jatkaa tarkkasilmäisesti ja syväanalyyttisesti: “Sehän on sammuva yhteiskunta koko Ruotsi, eihän siellä lisäännyt mitkään muut kuin maahanmuuttajat”.

Mä oon ihan sanaton tällaisen älykön rinnalla. Mikä etuoikeus saada asua samassa maassa hänen kanssaan. Ja minkä valtavan palveluksen hän tekee niille, jotka haluavat puolustaa kotiäitien asemaa, sillä mikäpä liike ei tarvitsisi Nina Mikkosta keulakuvakseen, kysyn vaan?!

Se joka kyynikkona ajatteli, että o-ou, nyt se saa pataan kotona Timo T. A:lta, niin väärässä olit. Tänään Timo T. A. sanoo viihdeuutisille, että “Vaimoni vastasi yhteisen linjan mukaisesti”. Ihanaa, että perheellä on yhteinen linja. Miten helpottavaa se on naiselle, kun ei tarvitse itse ajatella. Voi että mä kaipaan 1800-lukua. Pääsisköhän Mikkosille asumaan?

Curacao jääkaapissa

Olipa masentavaa käydä matkamessuilla pyörimässä, ilman että on rahaa tai aikaa tai mahdollisuutta lähteä mihinkään. Olen tosin aika varma, että voitan arvonnassa Curacaon-matkan, sillä messuilla oli varmaan vaan noin vajaa 100 000 muuta kävijää jotka siihen osallistuivat, eli sikäli näyttää ihan hyvältä. Mä myös otin Curacao-esitteen, jotta osaan sitten orientoitua heti kun voitto napsahtaa.

Mä ajattelin leikata esitteestä kuvia, ja laittaa ne jääkaapin oveen, mutta tajusin, että jääkaapin ovi on jo täynnä kaikkea hirveen TÄRKEÄÄ. Siellä on:

- Viimeisin kirje kummilapseltani El Salvadorista, ja tämän kuva. Ne muistuttavat minua aina siitä, että pitää olla huono omatunto, koska en ole saanut aikaiseksi lähettää hänelle tarroja ja värikyniä, jotka ostin sille lahjaksi.
- Lottonumerot kestolotosta.
- Jossain tappavan tylsissä häissä käytetty paikkakortti, jonka veljeni aikamme kuluksi häissä päätti illustroida eri kuvilla hanureista (en tarkoita sitä soitinta).
- Viiden euron dollarinseteli, joka on viiden euron arvoinen Storyvillessä (jos se enää on voimassa), sekä leikattu kuva Happyhour-lehdestä (joka siis on Storyvillen, On The Rocksin, Rymy-Eetun etc. Yhteinen lehti). Kuvassa mä juon pillillä skumppaa pienestä piccolo skumppapullosta ja alla on teksti: ”Koomikko Lotta Backlund nautti silminnähden kesäisestä terassitunnelmasta”. Sana ”silminnähden” oli mun mielestä niin hieno, että kuva oli pakko säästää. Siis mitä se ees tarkoittaa? Että olin tosi kännissä?
- Kopio kirjeestä, jonka Museum of Modern Art lähetti Andy Warholille vuonna 1956, jossa kirjoitettiin tyyliin, että ”kiitos, mutta ei kiitos, museon johtokunta on päättänyt, ettei teidän taidettanne tarvita täällä, kiitos vaan” (paperi tuli mukana Andy Warholin suunnittelemassa laukussa jonka ostin).
- Maihinnousukortti eräältä lennolta viime vuonna. Maihinnousukortti järkytti minua, sillä tähän asti olen AINA ollut Lotta Backlund MS. Nyt yhtäkkiä olin Lotta Backlund MRS! MRSitäs helvettiä? Lentoyhtiökö naitti minut tuosta vaan?

Eli tällä haavaa ei mahdu Curacao-kuvia.

Piikkikampadraama

Olen piikkikammaton. Tiedätte ne kammat, joissa on sellainen tylsä metallinen piikki, jolla voi eritellä hiuksista kaistaleita kammattaviksi? No ne ovat samalla myös tappava ase, ilmeisesti. Ei tosin millään muulla lentokentällä kuin Oulun lentokentällä. Mulla on ollut piikkikampa käsilaukussa kun olen matkustanut Amsterdamiin, Dubliniin, Edinburghiin ja Espanjaan. Helsinki-Vantaan lentokentällä asiasta ei olla edes huomautettu, saatika sitten noissa ulkomaiden turvatarkastuksissa. Vaan Oulussapa ollaan valppaampia. Koska Oulu onkin vittu universumin solmukohta ja lentoturvallisuuden jeesus, niin siellä multa otettiin pois mun piikkikampa lentokoneen turvatarkastuksessa. Ja toki minä yritin selittää: se kampa oli mulla kun mä tulin tänne, tossa samassa laukussa. Se on ollut myös isommissa ja tärkeämmissä kohteissa kuin Oulu, ja edes siellä sitä ja minua ei ole pidetty turvallisuusuhkana. Voisitteko edes jotenkin sitten konsolidoida teidän säännökset, niin ettei turhaan raahaa tavaraa joka on sallittua viedä Helsingistä lentokoneeseen, mutta sitten sitä ei enää saakaan takaisin kotiinsa?

Olisin saanut ottaa sen, jos turvatarkastusnainen ensin olisi katkaissut sen piikin siitä. No kas kun se ei silloin enää ole piikkikampa, hyvä nainen! Pidä kampa. Prkl.

Syytän! Sen teki Turvatarkastusvirkailija Tulinen piikkikammalla lentokoneessa!

Vahingoniloa

Hotelliaamiaiset on parhaita. Ei tarvitse laittaa tikkua ristiin, ja silti on tuoretta kahvia ja hedelmämehua ja kaikenlaista hyvää aamupalaa. Ajoitus on kuitenkin tarkkaa, pitää olla ajoissa, että saa Hesarin. Muuten joutuu selaamaan jonkun väsyneen paikallislehden, ja se on liian suuri muutos mun konservatiiviseen, kaavoihin kangistuneeseen aamurutiiniin. Ja koska sinne aamiaiselle on mennyt niin hyvissä ajoin, niin ehtii kaikessa rauhassa lukemaan sen Hesarin kunnolla.

Tämän päivän ykkösuutinen on se, että Lääkelaitoksen johtaja eroaa. Lääkelaitosta ollaan pakkohajasijoittamassa Kuopioon, koska niillä ei oo mitään, ja Helsingissä on kaikki ja se on tosi epistä savolaisille. 16 muutakin työntekijää on eronnut siksi, etteivät halua muuttaa työn perässä Kuopioon, ja ovat niin onnekkaassa asemassa, että voivat saada töitä muualta, eikä niiden ole pakko. Tosi hanurista, että nää ihmiset pakkomuutetaan satojen kilometrien päähän elämästään, tai sitten jäävät työttömiksi.

Ja joo, tietenkin koko suomi pitää pitää asutettuna ja blablabla (add aluepolitiikkaläppä of your choice here). Ja tietenkin tätä pitäisi pystyä jotenkin pohtimaan paljon objektiivisemmin ja empaattisemmin, mutta en mä sille mitään voi, että mun päällimmäinen tunne on vahingonilo. Hahhaaa, sosiaali- ja terveysministeriö, noin käy kun tekee typeriä siltarumpupäätöksiä, joissa ei oikeasti kamalasti voiteta mitään paitsi muutama poliittinen irtopiste muissa vaalipiireissä kuin Helsingissä ja Uudellamaalla (sanoo lääkelaitoksen alaisuuteen kuuluvien asioiden erikoisasiantuntija L. Backlund, joka luonnollisesti on TÄYSIN kartalla asian kokonaiskuvasta). Onpa kypsää olla vahingoniloinen, joka kateuden ohella varmaan on maailman halveksittavin tunne ja ominaisuus.... Mutta minkäs teet?

On the road

Hälsningar från Uleåborg. Mun keikkailu tapahtuu nyt urakalla maakunnassa. Tämän illan keikka oli yksityistilaisuus, ja samalla firmalle teen toiset mokomat vielä Vaasassa, Turussa ja Tampereella. Hirvittävän paljon en nähnyt paikallisia maisemia, mutta se on ihan omaa syytä kun ei ole pitkiä kalsareita mukana. Ulkona on niin kylmä, että sightseeing jäi pieneen kävelylenkkiin keskustan ympärillä hotellin lähistöllä keikan jälkeen. Mun hotellihuone on hieno, ja täällä on netti, joten hyvin ehtii hoitaa rästihommia täällä. Mukana on tietenkin myös kirja (kyllä, mä luen nyt kuitenkin sitä Stieg Larssonin Millenium 2:sta) ja Nintendo DS Lite (koska oon karmee nörtti ja pelaan joka päivä Dr. Kawashiman Brain Gamea).

Muut maakuntakeikat (ml. viime viikonlopun Kotka ja Vuokatti) ovat osa Amarillo-ketjun Pirulliset Bileet -kiertuetta. Mulla on vähän huono omatunto, kun en meikkaa yhtä paljon kuin bändin pojat.




Päätin, että ehkä mun pitää panostaa mun ulkonäköön jotenkin pirullisesti ja löysin esimerkiksi tämän. Ehkei kuitenkaan. Näppärä sivusto toi kyllä näyttää olevan toi Lempilelu.fi. Vielä en kuitenkaan shoppaillut, mutta täytyy sanoa, että nää hotellihuoneillat on aika hasardeja just nettishoppailun takia. Täällä ois NIIN helppoa vaan surffailla ja vinguttaa visaa. Nyt äkkiä joku Facebookiin chattailemaan mun kanssa, etten mä tuhlaa rahaa! Onneksi kohta alkaa C.S.I.

Helpotus

Huh. Hetken mä olin jo huolestunut, kun vaikutti siltä, ettei eurovaaleissa ole asettumassa päteviä, hyviä ehdokkaita ehdolle. Tänään onneksi kuitenkin Jani Sievinen vahvisti ehdokkuutensa. Grattis, Eurooppa.

Viikonloppuna olin keikalla Kotkassa ja Vuokatissa. Aika pitkä väli tuli ajamista lauantaina. Puoli yhdentoista jälkeen hypättiin Kotkassa keikkabussiin ja heti siinä seitsemän aikaan illalla oltiin perillä Vuokatissa.

Seuraatteko Presidentin Kanslia –sarjaa? Mun mielestä se on aivan nerokkuuden multihuipentuma, ja se on yksi sarja, joka mun on ihan PAKKO joka viikko saada nauhalle. Se on tehnyt aika ison parannuksen mun mielestä viime syksyn aikana, en tiedä onko joukkoon liittynyt joku uusi kirjoittaja tai jotain. Lauantain jakso oli taas ihan mahtava. Sarjan dialogi on nerokasta, ja siinä vedetään monesti niin överiksi, että se on vaan ihan laugh-out-loud –hauskaa. Mutta ei tietenkään kaikkien mielestä. Taas oli tullut joku kamala palauteryöppy YLE:lle, koska ohjelmassa vihjattiin että Niinistö on tosi vanha, ja että sen vaimo on tosi nuori. Jeesus sentään. Miksi kaikki, joka naurattaa mua, vituttaa kaikkia muita?

No joo, itse asiassa totuus oli tämä, mutta ainakin iltapäivälehdet olivat lööpissä kovin pöyristyneitä siitä, että Saulista tehtiin vitsiä. Joistakin vaan ei kai saisi vitsailla.

Lomaa ja lukemista

Kamala virhe. Hirveä virhe. Missä vaiheessa oli käynyt niin paha aivopieru, että muistot seuramatkailun realiteeteista oli kuin deletoitu muistista?

Mutta siinä sitä oltiin, Finnairin koneessa, lomalennolla, matkalla Kanarialle. Itse lento ei ihan vielä tuntunut lomalta… Seuralainen istui käytävän toisella puolella käytäväpaikalla. Sen enemmän toistemme viereen emme päässeet. Alun perin meille annettiin paikat 5F ja 36D. Höh. Geitillä ystävälliset virkailijat kuitenkin järjestivät meidät samalle riville vaikkakin eri puolille käytävää. Vieressäni istui raumalainen perheenäiti, joka oli matkassa perheensä, Kiljusten Herrasväen kanssa. ”Jo yhdettätoista kertaa Kanarialla, että jos on jotain kysyttävää, niin anna tulla vaan”. Kohtelias hymy, ja vieno asennonkäännös seuralaiseni suuntaan. Yleensä se tehoaa. Melkein KAIKKIEN ihmisten kanssa se tehoaa. Mutta ei nyt. Jutun iskeminen jatkui. Tuijotin lasittunein silmin, kiinnostusta teeskennellen naisen puhetta. ”… ja ruoka oli yhtä hyvää kuin Suomessa…” Ajatella, mitenköhän kauan siitä on kun viimeksi näin vyölaukun tollai livenä? Sillai ilman, että se oli läppä?. Huonosti käyttäytyvä ikkunapaikkalapsi onneksi vie naisen huomion.

Lapsi (n. 10 v.) veljelleen (n. 12 v.): Mihin vittuun sä laitoit sen, vitun kyrpä?!
Isoveli: Haista vittu, vitun homo!
Äiti (edessä istuvalle isälle): Jussi saatana, kuuntele nyt miten noi lapset kiroilee!

Oikeasti matka oli oikein hyvä, mutta ehkä Kanaria on nyt nähty vähäksi aikaa.

Joululahjaksi sain kaksi erinomaista kirjaa. Toinen on 1001 books you must read before you die. Sitä voi selailla tuntikausia, ja se on erinomainen opus. Toinen käytännöllinen kirjalahja oli lukupäiväkirja. Harvoin tulee millään tavoin dokumentoitua luettuja kirjoja, mutta näin se saa kaikki samaan paikkaan, ja vieläpä tuoreeltaan. Kommenteille ei ole hirveästi tilaa, mutta eipä se nyt kovin paljon haittaakaan. Mun kommentit on ollut aika hataria. Tässä saldo jouluaatosta lähtien:

Kirjan nimi: Kosmonautti
Kirjailija: Katri Lipson
Sivuja: 199
Päivämäärä: 27.12.2008
Muistiinpanoja: HS:n esikoiskirjapalkinto 2008, Finlandia-ehdokas. Tapahtuu Murmanskissa. Meriitit johtivat liian suuriin odotuksiin.



Kirjan nimi: The forgotten garden
Kirjailija: Kate Morton
Sivuja: 645
Päivämäärä: 30.12.2008
Muistiinpanoja: Hyvä kirja suvun mysteeristä. Tarina kulkee lomittain kolmen eri sukupolven naisen (Cassandra, Nell, Eliza Makepeace) elämässä samaan aikaan.



Kirjan nimi: The curious incident of the dog in the night-time
Kirjailija: Mark Haddon
Sivuja: 226
Päivämäärä: 2.1.2009
Muistiinpanoja: Kertoja on 15-vuotias aspergerin syndroomaa sairastava Christopher. Tämä kirja löytyy siitä 1001 kirjaa-kirjasta.



Kirjan nimi: The Raw Shark Texts
Kirjailija: Steven Hall
Sivuja: 430
Päivämäärä: 4.1.2009
Muistiinpanoja: Conceptual fish. Hyvin outo. Hai syö muistot ja ajatukset. Aika scifiä. Lomalukemiseksi olisi sopinut paremmin sellainen kirja, missä ei tarvitse arvailla, miten lopussa kävi.



Kirjan nimi: Miehet jotka vihaavat naisia
Kirjailija: Stieg Larsson
Sivuja: 612
Päivämäärä: 7.1.2009
Muistiinpanoja: Millennium-trilogian ensimmäinen osa. Luin suomeksi, hirveästi kirjoitusvirheitä, seuraavat luen ruotsiksi. Liian pitkä, minkään kirja ei oikeasti tarvitsisi olla yli 600 sivua (okei, Harry Pottereille voin antaa poikkeusluvan). Hyvä perusdekkari, mutta mistä JÄTTIhype?



Kommentoikaa, jos ootte lukenut noista jotain!