Satamatyöläinen vs. Zorro

Wayne Rooney näyttää ihan keski-ikäiseltä ahtaajalta. Hämmentävää, että se on niin mahtava jalkapalloilija, sitä ei jotenkin odota siltä. Mutta niinpä ei pidäkään arvioida ihmistä ulkonäön perusteella. Vielä päällikömpi on tietysti Messi. Se on mun ykkössuosikki. Voisin Messin takia melkein kannattaa Argentiinaa jalkapallon MM-kisoissa kesällä.

Pääasiassa mä noudatan jalkapallon arvokisoissa subsidiariteettiperiaatetta, eli läheisyysperiaatetta. Se tarkoittaa, että kannatan aina sitä joukkuetta, joka on maantieteellisesti lähempänä Suomea, paitsi jos Venäjä pelaa Ruotsia vastaan, niin kannatan aina Ruotsia.

Tällä hetkellä katson telkkarista Bayern München – Manchester United (parisuhde on kompromisseja), ja jo nyt ManU johtaa 1-0. Veikkaan kuitenkin, että pelistä tulee tiukka, sillä Manchesterilla on toi Monchichi Rooney mutta Münchenillä on ZORRO! Ehkä vaaka kuitenkin kallistuu Münchenin puolelle, koska heidän maalivahti on nimeltään Butt, eli pehva. Siinä on niin paljon hyviä veskarivitsejä (Butt vuotaa kuin seula jne). Universumi varmaan yrittää jotenkin korvata tämän vaikean elämän sille, ja ehkä siksi jalkapallojumalat auttavat Müncheniä.

Vähän säälittävää, että tästä on tullut tällainen jalkapalloblogi. Mutta ensi viikolla tää onkin sitten sisustusblogi, koska voin laittaa tänne kuvia mun hienoista taideteoksista, jota olen tehnyt koristaakseni kotiamme. Tiedän, lopeta äippäloma ja mee töihin, koska eihän sua enää tunnista.

Vajakkiniksi

Luen Pirkka-lehteä. Ensimmäistä kertaa todellakin selaan sitä ihan kannesta kanteen. Tai vielä en ole päässyt takakanteen, koska Niksipirkka tuli eteen, ja tästä oli ihan pakko mainita. Tästä niksistä todellakin maksettiin lähettäjälle 10 euroa:

”Automaattiset aplodit. Kierrä kuminauha ranteiden ympäri, niin kädet palautuvat napakasti yhteen ja suosion osoittaminen on lasten leikkiä.”

Öööh, onko tää uudesta kirjasta Niksipirkka for retards?

Kansallinen itsetunto

Eilinen kolumni Radio Aallolla:

Meillä suomalaisilla on sairaalloinen pakkomielle tietää, mitä mieltä muu maailma on meistä. Olemme aivan uskomattoman otettuja joka kerta kun Suomi saa kansainvälistä huomiota, tai kun joku JOKA MYÖS TUNNETAAN ULKOMAILLA tulee tänne kunnioittamaan meitä läsnäolollaan.

Tuorein esimerkki on tietysti David Beckham parka joka lentää tänne vammautuneena leikkaukseen: ura on vaakalaudalla, kivut kovat, MM-kisaunelma mennyttä. Mutta suomalaiset saapuvat satapäin lentokentälle ja turkulaisklinikan autotalliin hulluna fanittamaan, koska ”iiiiik, onhan tää ihan sairasta, kelatkaa BECKS JA POSH OVAT SUOMESSA!”. Suomalaislehdet pääsevät toteuttamaan journalismin riemuvoittoja otsikoilla kuten:

- Victoria ja David pitivät toisiaan kädestä.
- Lumisade piiskasi Davidin lentokonetta.
- Beckhamit tilasivat pizzaa.

Turkulaiskirurgi Sakari Orava on nyt koko kansan sankari. Kas kun ei torilla tavata.

Minusta on omalla tavallaan hellyttävää tämä meidän naivi alemmuudentunne. Niin paljon meitä hivelee kansainvälinen näkyvyys, että kun amerikkalainen talk show –isäntä tulee suomeen, niin hän pääsee tapaamaan presidenttiä. PRESIDENTTIÄ!
Me pohdimme ulkomailla näkyvää Suomi-kuvaa niin vakavasti, että perustamme työryhmiä asian kirkastamiseen. Yksikään ranskalainen ei mieti jotain Ranska-kuvaa eikä liioin heltiä Sarkozylta kutsuja jos vaikka Jay Leno menee Pariisiin.

Meitä huolestuttaa se, että Suomi-kuvaa himmentää negatiiviset tapahtumat kuten kouluampumiset. Ne ylittävät suurtenkin medioiden uutiskynnykset. Jokin perverssi puoli meissä kuitenkin saa meidät klikkaamaan BBC:lle tai CNN:lle lukemaan: Mitä ne nyt kirjoittavat meistä. Ei siellä tietenkään mitään sellaista faktaa ikinä lue, mitä ei jo suomalaisissa tiedotusvälineissä olisi tiedetty mutta ei meitä oikeastaan uutisessa faktat kiinnostakaan. Meitä kiinnostaa mitä mieltä meistä ollaan.

Saman kolikon toinen puoli on se riemukas me-henki ja kansallinen ylpeyden tunne jota tunnemme suomesta kansainvälisissä yhteyksissä. Vaikka miten olisi kironnut kännykkänsä ja vaihtanut sen vaikka amerikkalaiseen kilpailevaan merkkiin, niin kukapa meistä ei RAKASTAISI sitä hetkeä kun saa, omahyväisesti myhäillen, tapaamalleen amerikkalaiselle sanoa: ”You think Nokia is Japanese?! Don’t be ridiculous. Nokia is Finnish. Of course.”.

Vuoden nainen

Vaunuissa siis lapsi, tuossa alakontissa (eli lastenvaunujen
takakontti) uusi pölynimuri, päällä kaksi vaippapakettia ja
keittiötarvike (siivilä). Mä oon siis NIIN nainen. Ton perusteella
voisi päätellä etten mä tee muuta kuin siivoa, laita ruokaa ja
hoida lasta. Mutta nyt pitää lopettaa tää kirjoittaminen, siihen
liittyy ajattelua ja se on selkeästi miesten hommaa. Mä meen
silittämään.

Lisäviesti valtiovarainministerille

Rakas Jyrki (saanhan sinutella?),

Taidat olla vähän liemessä sen Lindénin kanssa. Minä tiedän että viestintäministerin salkkua pidetään aika heppoisena, mutta ajattelin kertoa sinulle että minä olen aina ajatellut että jos joku ministeri haluaisin olla, niin viestintäministeri. Jos siis tulet siihen tulokseen että sinun pitää laittaa Suvi penkille ja ottaa tilalle vaihtopelaaja, niin suosittelen lämpimästi itseäni. Toisin kuin viestintäministerit yleensä, niin minä olen ollut töissä sekä tv:ssä että radiossa. Väitän saavani aikaankin jotain. Tiedän että joskus ministeripalettiin pitää lisätä ihmisiä jotka ovat tietyltä alueelta tai tiettyä sukupuolta, ja silloin heidät on hyvä sijoittaa sellaiseen ministeriöön, missä he eivät oikein saa mitään pahaa aikaan, eikä heidän tehtävät ole liian vaativia. Mutta katsos, ei sen tarvitsisi sitä olla. Se olisi viestintäalan (ja kaikkien joita kiinnostaa kaikki mediasta sananvapauteen) ihmisille kerrankin oikeudenmukaista. Radioiden toimilupakierros siintää lähitulevaisuudessa, joten sitäkin voisi jo hieman tunnustella.

Olen valmis ottamaan vastaan tämän pätkätyön, ja jeesaamaan hallitusta, Kokoomusta ja isänmaata. Suosittelen itseäni lämpimästi, ja olen varma että näin tekee myös valtaosa viestintäalasta (siis jos annat heille listan vaikkapa kolmesta eri vaihtoehdosta. Ohessa lista, jonka voit suoraan printata ja lähettää heille tai kopioida sähköpostiin). Talvisodan hengessä. (Se ei liity mitenkään mihinkään, mutta sitä on tänään viljelty mediassa ihan valtavan paljon. Koska sehän on just niin helvetin ajankohtaista, ja sitä pitää jaksaa painottaa monta kertaa vuodessa, että me sodittiin saatana, ja vieläkin määritellään itsemme sen kautta). Ja ai niin: lupaan olla avautumatta mistään talvisotaläpästä jos minusta tulee ministeri, ettei sinun tarvitse hävetä. Ja lupaan myös kiroilla vähemmän. Paitsi silloin kun on pakko sanoa, että "minähän en jumalauta eroa jonkun väsyneen YLE-kohun takia. Bring it on".

Liite 1:
Arvoisa viestintäpomo,

Olisiko sinusta kivintä, että viestintäministeri olisi:
a) Suvi Lindén
b) Lotta Backlund
c) Lyly Rajala (koska ilmeisesti on tärkeää, että se tulee Oulun vaalipiiristä)

Vastaa please viestiin nopeasti.
Thanx,
Jyge (oletan että oot etunimiväleissä niiden kanssa)

Lex Backlund

Arvoisat rouva liikenneministeri (tämä liittyy autoihin), herra valtiovarainministeri (toteutuessaan tämä ehkä vaikuttaisi autokantaan ja sitä myötä verotukseen) ja herra kaupunginjohtaja (ongelma on (ainakin) Helsingissä),

Haluaisin ehdottaa teille lakiehdotusta (jos olette ministereitä) tai jotain kaupungin järjestyssääntöä (jos olette pormestari). Olen hyvin tuohtunut kansalainen ja veronmaksaja (paitsi nyt juuri äitiyslomalla, joten kerrankin saamapuolella, mutta uskokaa vaan että olen kyllä maksanut kiltisti paaaaaljon veroja). Normaalisti olen kovin säyseä ja rauhallinen, mutta olen huomannut viime aikoina, että on eräs ilmiö joka saa sappeni kuohahtamaan. Moni autoilija Helsingissä on siinä luulossa, että he ovat erikoistapauksia, ja että heidän asiansa toimittaminen on niin kovin paljon kiireisempi ja tärkeämpi kuin muiden kuolevaisten. Näin ollen he pysäköivät autonsa jalkakäytävälle. No hyvä on, joskus voi olla syytäkin, mutta kun nämä munapäät eivät katso mahtaako kummallekaan puolelle jäämään sen verran tilaa, että siitä pääsisi lastenrattaiden kanssa. Toisella puolella on lumivalli, toisella puolella seinä, sähkökaappi, liikennemerkki tms. Mitä silloin tekee äitiparka? No kun sen auton kummaltakaan puolelta ei kerta kaikkiaan voi kammeta, niin yleensä joko pakitetaan satoja metrejä edelliselle suojatielle ja vaihdetaan kadun puolta vain vaihtaakseen takaisin sitten seuraavalla suojatiellä, ja se kaikki tuntuu ihan vitun tyhmältä, not to mention saatanan turhauttavalta kun on kiire. Toinen vaihtoehto on lähteä omaa ja vauvan henkeä uhmaten kiertämään auto sinne ajoradan puolelle, joka tuntuu ruuhkaisella Runeberginkadulla tai Ruoholahdenkadulla todella mukavalta.

Murina ja avautuminen ovat tehokkaita keinoja itselleni päästää paineita, mutta ilkivalta olisi vielä paljon, paljon tehokkaampaa. Se olisi myös katarttista! Ehdotan, että tehdään lailliseksi naarmuttaa autoja, jotka pysäköivät laittomille paikoille noin typerällä tavalla. Se olisi paljon nopeampaa kuin poliisille tai lappuliisalle soittaminen, se säästäisi resursseja kun poliisit voisivat jahdata oikeita rosvoja eikä vastailla Backlundin raivopuheluihin katuautoista ja se olisi älyttömän tehokasta. Sen verran voi audimieskin ottaa silmän käteen että katsoo että auton jommallekummalle puolelle jää tilaa. Ja ellei ottaisi, niin olisi ottamatta vain sen kerran, koska huomaisi, että kun ei ota muita huomioon, niin siitä jää ikävä jälki autoon.

Tämän asian jos voisitte oikaista tahoillanne, niin olisin erittäin kiitollinen. Teillä on tietysti kova kiire, ja jos tarvitsette apua lakitekstin luonnostelemisessa, niin autan teitä ihan mielelläni. Voisimme kutsua sitä sitten vaikka Lex Backlundiksi.

Kunnioittaen,
Lotta Backlund, yhteiskunnan tukipilari

* * *
Arvoisat herra ja rouva Brio, Emmaljunga ja Bugaboo,

Ehdotan teille pientä modifikaatiota tuotteeseenne. Liitteenä tässä kirjeessä on vetoomukseni päättäville tahoille. Mikäli he saavat peukalon hanurista (kääntyykö tuollainen sanonta suomeksi? ”Ta tummen ur reven”, eli saada aikaiseksi) ja tekevät asiasta lakialoitteen joka hyväksytään, niin tulee pian lailliseksi autojen naarmuttaminen tietyissä olosuhteissa. Tietyt olosuhteet liittyvät pääasiassa lastenrattaisiin, ja ehdottaisinkin että liittäisitte kaikkiin malleihinne vastedes jamesbondmaisesti mahdollisuuden työntöaisasta nappia painamalla napsauttaa ulos naarmutusvälineet, joilla voisi tehdä – kuten amerikkalaiset sanovat – some serious damage. Se voisi olla vaikka stiletti tai joku metallinen suippoasia (ei vielä termit niin hallussa) taviksille. Ekoäideille vaikka tosi, tosi terävä puutikku ja Martinalle ja Eskolle esim. timantti. Tarvittaessa voin piirtää teille kuvan (ja värittää, ostin juuri Suomalaisen Kirjakaupan alesta makeet geelitussikynät joilla on kiva värittää).

Ystävällisin terveisin,
Lotta Backlund

Varmuuspainajat

Tän aamun kolumni radio Aallolla

Monet aina sanoo, että maaseutua ei voi tuoda. No ei voi, ei, luojan kiitos. Antakaa nyt vaan kaupungin olla kaupunki, ja jos haluaa maaseutua niin voi sitten mennä sinne. Vaikka olenkin kovin urbaani ja pro-city, niin en väitä, että kaupungeissa kaikki olisi yhtä autuutta. Ei toki, kyllä meilläkin on täällä ongelmia. Itse asiassa on olemassa tietty ilmiö, joka on ainoastaan kaupunkilaisten ristinä. Ja kun maalaisia aina harmittaa että helsinkiläiset ovat koppavia ja snobeja ja eivät tiedä maaseudusta mitään, niin nyt minä kerron teille meidän kovista koettelemuksista, joista te ette tiedä tuon taivaallista radanvarren lintukodoissanne, ja ehkä alatte ymmärtää mikä meidät on koppavaksi kovettanut.

Kaupungissa asuu nimittäin hirveä määrä varmuuspainajia. Heitä kulkee meidän keskuudessamme, eikä heitä aina tunnista ulkonäöltä. He ovat kaiken ikäisiä, kaiken näköisiä ja mitä sukupuolta tahansa (pääasiassa naisia tai miehiä). Nämä ihmiset pyrähtävät vierellesi kun odotat hissiä. Heillä ei ole keskimääräistä huonompi näköaisti, joten he kyllä huomaavat että olet jo painanut hissin kutsunappia, koska siinä palaa valo. Silti – SILTI – he painavat sitä uudelleen. Silloin kaikki muuttuu. Seisotte siinä, kahdestaan, hiljaa, katsomatta toisianne. Tunnelma on painostava ja kiusallinen. Miksi tämä ihminen pitää sinun napinpainallusta niin vähäpätöisenä ja merkityksettömänä?! Mikä tekee HÄNEN hikisestä painalluksestaan niin paljon paremman? Sitten tunnelma ahdistuu ja ahdistuu kunnes huudan ”et sä oo mua parempi” ja säntään portaisiin.

Tätä tapahtuu myös muualla. Ruuhkaisten suojateiden liikennevaloissa on usein nappi, jota tulee painaa, jotta vihreä ukko syttyisi nopeammin. Miksi HELVETISSÄ jokainen joka sinne suojatien varteen tulee, painaa sitä nappia? Ei vaan se, että he kyllä näkevät, että siihen nappikoneeseen on syttynyt valo, mutta yleensä he jopa näkevät kun edellinen ihminen sitä nappia painaa! Tämä häpeämätön kanssaihmisten napinpainalluksen halveksiminen on kaupunkilaisuutta rumimmillaan.

Muuten täällä on ihan parasta ja tosi ihanaa, tulkaa käymään!

Harakan taivas

Ihana second hand kauppa Kampissa! Kannattaa tsekkaa www.harakantaivas.com
. Kuvan alanurkassa näkyvät Brio-vaunut eivät ole myynnissä, ne on
Pötkylän kiesi.

Mielenosoitus

Kokoomuksen puoluetoimiston ulkopuolella oli mielenosoitus. En
tajunnut olivatko ne puolesta vai vastaan. Sanoivat olevansa siinä
koska ylhäällä on Kokoomuskerho. Selvisi myöhemmin että
tarkoittivat puoluehallitusta. No kerho kuin kerho. Pyysin pamflettia.
Ei ollut. Meni varmaan kaikki rahat noihin pönttöihin.

Sinivalas

Miten kauan ne aikoo arvuutella tota samaa sanaa tossa maikkarin keskipäivän soita-ja-voita-ohjelmassa? Joka päivä toi sama tyttöparka seisoo isossa tukassaan tuolla studiossa ja pohtii, että ”Mikä on maailman suurin nisäkäs”? En tiedä ihan tarkalleen, mutta toi kysymys on tainnut pyöriä tossa ruudussa jostain 2006 lopulta tai jotain.

Mun täytyy kyllä sanoa, että olen äärimmäisen vaikuttunut noista ringaling-juontajista. On yksi asia juontaa niitä tekstarichatteja, koska sieltä pukkaa ruutuun niitä viestejä koko ajan. Jos ei keksi mitään just sillä hetkellä puhuttavaa niin lukee vaan niitä. ”Heinolan amiksen top 3 kuuminta: Repe, Rane ja Pillu-Pena”. Ja sit voisi siinä pohtia omaa top-kolmostaan kunnes seuraava viesti tulisi. Mutta nää voittopottityypit! Nää puhuu taukoamatta, ja vain siitä pelistä. Ne keksii mitä vois tehdä rahoilla jos voittaisi, mikä IHME se vastaus tohon kysymykseen voisi olla (”mä oon miettinyt että se voisi olla TOSI ISO koira”), esittelevät vääriä vastauksia (Maailman suurin nisäkäs EI ole Pese suu, Valars tai Anaconda. Kyllä, noi olivat oikeasti ihmisten lähettämiä vastauksia. Mä olinkin kahden vaiheilla että onkohan maailman suurin nisäkäs sinivalas vai Pese suu). Täytyy nostaa hattua voittopottijuontajille.

Ai mitä? Että ”räplää nyt vaikka sitä sun helvetin hienoa uutta puhelinta äläkä katsele jotain ringalingia telkkarista”? Joo, olet oikeassa.

iPhone - Sain, sain, sain!

Mahtavaa, äskeinen postaus oli siis nyt sitten mun uudesta puhelimesta. Kyllä mä tavallaan tiesin koko ajan, että sen ostamatta jättäminen oli vain väistämättömän lykkäämistä, ja alitajuntaisesti tietty tiesin, ettei mun selkäranka riitä lähellekään olla lopulta tätä puhelinta hankkimatta.

Mutta eipä tule nyt bloggaamiselle mitään rajaa, ei. Sitä alkaa tulla ovista ja ikkunoista ja aivan joka hetkellä. Nyt kun toi valokuvien laittaminenkin on noin helppoa, niin on täysin mahdollista, että mun blogi tulvii pian niin paljon paskaa (ja ehkä paskan kuvia), ettei sitä lue kohta kukaan. Mutta ensin mun täytyy opetella kirjoittamaan puhelimella nopeammin (kun mun äly on niin nopea, katsokaas, ja mun sormet sillä touch padilla vielä hitaat). Et joo, ihanaa, rakastan jo nyt mun puhelinta.

Selkäranka? Missä?

No niinpä tietysti. Mä ostin sen.

Suut makiaks!

Mun suosikki voitti sketsihahmokilpailun. Sekä Kete Rahkonen että Marja Tyrni olivat tietysti loistavia, mutta Marja Tyrni valloitti mun sydämen jo alkumetreillä. Ehkä asiaan liittyy jotenkin se, että Marja ja anoppini ovat hämmästyttävän yhdennäköiset.

Mä olen tänä viikonloppuna saanut kaksi uutta suosikkisanaa, joista toinen on juuri Marja Tyrniltä. Hän lupasi Kete Rahkoselle lohtutorttua, ja lohtutorttu on yksinkertaisesti aivan mahtava termi. Toinen hittisana tuli Pasi Nurmiselta kun hän studiossa kommentoi lätkäfinaalin varsinaisen peliajan jälkeen jotain lirukiekkoa, ja sanoi että se oli puolilepakkokiekko. Mä en oikein tiedä mikä se on, mutta se kuulostaa hyvältä. Se luo jotenkin itseluottamusta, että voi itse keksiä urheilutermejä ja pokkana käyttää niitä jopa olympialätkän finaalissa.

Vielä ei ole ratkennut voittiko Kanada vai USA. Kannustan USA:ta ja hieman Kanadan valmentajaa, koska hän näyttää jotenkin kovin miellyttävältä ihmiseltä (kannustuspäätökset ovat tehty täysin jääkiekollisin perustein). Olen tämän pitkän urheilurupeaman (ei siis oman) aikana tehnyt syvällisen analyysin.

Jääkiekko on parempaa kuin jalkapallo, siksi että: Ne tappelevat nyrkein (myös naiset! Mä muutan rakastan Michelle Karvista! Ihan pokkana mätti jotain svedua päin näköä naisten lätkän pronssiottelussa!), erä ei kestä 45 minuuttia ja Suomella on edes JOTAIN mahdollisuuksia menestyä.

Jalkapallo on parempaa kuin jääkiekko, siksi että: Se on sen verran hidasta, että siinä voi tehdä muuta samalla. Maalit eivät yleensä ole sellaisia blink-and-you’ll-miss-it puolilepakkopalloja (huomatkaa termi), vaan voi vaikka ratkoa sudokua samalla. Toinen syy: Pelin lopussa pelaajat usein ottavat paidat pois, ja tietysti suurin syy: Siellä on se ukko nimeltä Kaká.