Anteeksi! NYT olemme muuttaneet!

Anteeksi, mä olin niin hätäisesti jättämässä muuttoilmoitusta ettei mulla käynyt mielessä että Bellablogit avaa vastaa tänään. Mutta nyt siis: tervetuloa!

Lähetetty iPhonesta

Olemme muuttaneet!

Uusi osoitteeni on http://Lottabacklund.bellablogit.fi
Tervetuloa kylään!

Ja kuulkaa sieltä löytyy muitakin ihania blogeja. "Bellablogit on laatutietoisten naisten ykkössivusto joka kokoaa yhteen mielipidevaikuttajien blogipaehaimmiston". Niiden muiden tyyppien blogit on tosi kauniita ja esteettisiä ja ihania. Ja sit siellä on mun blogi. Mutta tulkaa, tulkaa!

Maailmanpolitiikka

Gaddafi on saatu kiinni, kertoo Nelosen uutiset. Olisiko kannattanut piiloutua jonnekin muualle kuin kotikaupunkiinsa? Kai sitä nyt sieltä etsitään heti. Olisi mennyt vaikka Keskustan eduskuntaryhmään, siellä ei käy kukaan kyselemässä yhtään mitään.

Uutisessa luki, että Gaddafi oli pakenemassa Sirtestä saattueessa, joka joutui sotilasliitto Naton ilmaiskun kohteeksi. Mä en oo ikinä ollut vallastasyösty ryökälediktaattori, mutta JOPA MÄ tajuaisin, ettei kannata lähteä SAATTUEESSA pois. Olisi lähtenyt vaikka fillarilla. Kukaan ei olisi kiinnittänyt huomiota.

Edit: Voi ei, nyt ne sanookin että se on kuollut. Pitääkö olla huono omatunto?

Yhdessä taas

Puhelin on haettu huollosta. Vein sen tiistaina neljän jälkeen ja yhdeltä eilen tuli tekstiviesti että saa hakea pois. Sairaan nopeeta ja kätevää. Sen vaan siis sanon, että jos joskus täräytätte puhelimenne palasiksi, niin Taskuomena on THE paikka mihin se kannattaa viedä.

Kun perjantaina olin hajottanut puhelimen, tiedustelin vakuutusyhtiöstä mitä kannattaisi tehdä, ja saanko ihan omine lupineni viedä sen tiettyyn korjaamoon (kun Suomessa ei yleensä saa omine lupine tehdä mitään).

Vakuutusrouva: Kyllä se menee kotivakuutuksen piikkiin. Voit lähettää sen tällaiseen SCF huoltoon. Siellä menee parisen viikkoa niin korjaavat puhelimen. Se maksaa 290 euroa.
Minä: Oooooookei… Mä soitin yhteen korjaamoon tähän lähellä, ja ne korjaisi sen päivässä ja se maksaisi 160.
-- Hiljaisuus --
Vakuutusrouva: No sehän kuulostaa kyllä vähän paremmalta.
Minä: Niin. Jospa mä sitten sinne sen vien.

Olen myös nyt sisäistänyt, että vaikka liikunkin kuin gaselli, niin ehkä mun sorminäppäryydessä on sen verran parantamisen varaa, että ostin tällaisen suojan puhelimelle. Helvetin rumahan se on, mutta on se halvempi kuin se 160 euroa jokaisen tiputtamisen jälkeen.

Puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä

Mun iPhone on rikki. Oon heittänyt sen lattiaan, hankeen, maahan ja lavuaariin vaikka kuinka monta kertaa, mutta joka kerta se on noussut sieltä vahingoittumattomana. Vaan perjantaina tuli seinä vastaan (tai oikeastaan toimiston lattia). Lasi säröllä ja tunnelma pilalla. Perjantai oli mun syntymäpäivä, joten olin hyvällä tuulella koko päivän. Siitäkin huolimatta että hajotin viidensadan puhelimen, aamulla rikoin internetin ja ATK:n työkoneeltani töissä (korjasin sen kyllä itse) ja tajusin joskus kahden aikaan että mulla on ollut mekko väärinpäin koko päivän.

Vein siis puhelimeni eilen Taskuomenaan (joka on nopein ja paras, sanovat kaikki, koska en ole ilmeisesti ainoa rähmänäppi tuttavapiirissäni), ja saan sen sieltä takaisin tänään tai huomenna. Tällä hetkellä mulla on kamala eroahdistus. Jo työmatkalla olisi ollut valtava määrä TODELLA TÄRKEITÄ ASIOITA mitä mun olisi pitänyt hoitaa (kuten tweetata huonosta sukastani, diagnosoida netistä itselläni keuhkoputkentulehdus, tsekata ovatko Saana ja Jussi tänään naimisissa vai ei, jne.).

Väliaikaispuhelimenani toimii Miehen vanha Nokian simpukkapuhelin. Ainoa ilo aamulla vanhalla ihmisellä oli huomata, että ennakoivan tekstinsyötön käyttö on vähän niin kuin pyörällä ajaminen, jostain lihasmuistista se pomppasi heti.

Perusmaanantai

Voiherranjumala. Jotkut ihmiset ovat hengissä vaan siksi että tappaminen on laitonta. Kyllä, mä olen taas käynyt taloyhtiön kokouksessa. Mun ei pitäisi käydä niissä, ainakaan ilman valiumia. Tai viinaa.

Taloyhtiöömme on tulossa putkiremontti. Asia on tähän mennessä sujunut hyvin. Tosin mitään remontointia ei vielä ole aloitettu, joten kai se nyt vielä hyvin meneekin. Urakoitsija järjesti tänään info-tilaisuuden. Osoittaa mielestäni hyvää asioiden hoitoa. Se pidettiin heidän tiloissaan, ja sinne oli bussikuljetus joka lähti talomme edestä kello 17.10. Kello 17.40 oltiinkin jo heti tossa korttelin toisella puolella. Hietalahti ja Mechelininkatu eivät vedä ruuhka-aikaan nopeasti? Mikä YLLÄTYS meille kaikille ja etenkin kuljetusyritykselle joka ei varmaan kovinkaan usein aja. Liikenteessä. Iltapäivällä.

Kuski teki omavaltaisen päätöksen, luojankiitos, ja oikaisi Länsiväylän kautta. Perillä ei projektipäällikkö ollut saanut toista slideaan seinälle kun eräs pain-in-the-ass naapuri aloitti kysymystykityksen. Satavuotias fabo selvitti metrimääriä ja taulujen sijaintia myöten oman asuntonsa pohjakaavaa, ja keskeytti projektipäällikön jokaisen lauseen kyselemällä jotakin enemmän tai vähemmän oleellista. Yleensä vähemmän. Ja jos se projektijohtaja olisi saanut yhtään lausetta loppuun, niin varmaan valtaosa asioista olisi selvinnyt. Mutta ei. Mulla paloi hermot tosi nopeasti, koska yhtiökokouksesta on vain muutama kuukausi. Jos siitä olisi enemmän aikaa, niin olisin ehkä pystynyt palautumaan, mutta jo yhtiökokous ajoi minut hermoromahduksen ja primitiivireaktion partaalle. Olisin tarvinnut pidemmän hermoloman. Niinpä lähdimme noin 40 minuutin jälkeen. Silloin ei vielä mitään ollut selvinnyt (paitsi muun muassa se, että erään tietyn naapurin olohuoneen seinä on 7,5 metriä pitkä), mutta juuri kun olimme kävelemässä ovesta ulos alkoi muutama muu naapuri huutaa sille ukolle, ja olisi ollut aivan huippumahtavaa jäädä katselemaan sitä, mutta siinä oviaukossa (ovi oli tietysti sijoitettu typerästi sinne kaikkien silmien eteen, aivan siihen esiintymistilan viereen) ei voinut yhtäkkiä pysähtyä ja ryhtyä hurraamaan ja taputtamaan. Nyt istun kotona ja refreshaan IS:n kotisivuja odottamassa milloin sinne ilmestyy otsikko ”Joukkotappelu taloyhtiön kokouksessa”.

Ei ollut sämpylää, otin kaljaa

Suomen Kuvalehti kirjoitti taannoin kahdesta Helsingin kaupungin virkamiehestä jotka olivat tehneet työmatkan Romaniaan selvittääkseen mitä Helsingin kerjäläisongelmalle voitaisiin tehdä (se selviää ainoastaan tekemällä työmatka Romaniaan, kai). Reissussa sitten nämä ukot olivat kuitenkin vaan juopotelleet ja olleet kännissä työajalla, kertoo lehti. No onhan se noloa ja naurettavaa (Mike Pohjola bloggasi asiasta loistavasti blogissaan), mutta olisivat vaan sanoneet, että Anteeksi, olinpa tyhmä, arvostelukyky petti ja nyt nolottaa. Antakaa anteeksi, parannan tapani. Asia olisi varmaan unohtunut piakkoin. Mutta ei, miesten tiedotuslinja oli: Mitään ei olla otettu. Se on ehkä vähän huono tiedotusstrategia siihen nähden että siinä lehtiartikkelissa oli valokuvia ja todistajanlausuntoja. Nyt sitten toinen niistä virkamiehistä, turvallisuus- ja valmiusosaston päällikkö Hannu Hakala eroaa tehtävistään. Ei erolla mitään tekemistä tämän skandaalin kanssa ole, tietenkään, hän sanoo. Mies äityy vielä selittelemään. Se on aina pahinta, koska se on yleensä tosi ankeaa ja myötähäpeää herättävää. Hän sanoo, että oli ollut koko päivän ilman ruokaa, ”koska paikallisessa kaupassa ei ollut sämpylöitä tai muuta sellaista syötävää näkösällä”. Kauapsta Hakala osti sitten kaksi Heineken-olutta.

Ystävättäreni epäilee, että hänen miehensä tekee ruokaostoksensa samassa paikallisessa romanialaiskaupassa Hakalan kanssa, sillä hänkään ei usein löydä kaupasta muuta syötävää kuin olutta.

Itse ajattelin, että rupeaisin aktiivisemmin käyttämää tuota lausetta vastauksena jos joku kommentoi alkoholinkäyttöäni. Joskus se vaan menee niin, ettei sämpylää tai muuta syötävää ole näkösällä, ja silloin on pakko silpaista nopeat kännit. Ajattelin, että se voisi olla myös hyvä lause käytettäväksi vieraskirjoihin (esim. häissä). (Ennen olen häiden vieraskirjoissa siteerannut veljeäni Callea (synt. vuonna 1988) kirjoittamalla ”Avioliitto on vitun kingii”).

Mutta kuulkaa vielä tuosta Wikileaksista. Voi sitä olla mitä vaan mieltä siitä, että onko Assange sankari vai rosvo (siis muussakin mielessä kuin mahdollisena raiskaajana. Raiskaussyytökset ovat vaikeita asioita, eikä niihin kovin helposti pidä ulkopuolisen ottaa kantaa kun ei ikinä voi tietää mitä oikeasti on tapahtunut, mutta onhan ton mimmin käytös kieltämättä vähän erikoista), tai siitä, heikentävätkö julkaistut dokumentit diplomaattista luottamusta tai siitä, julkaiseeko Wikileaks liikaa vai liian vähän ja onko kaikki sopivaa nähtävää suurelle kansanosalle. Yhtä mieltä kuitenkin varmaan voidaan olla siitä, että se, että lailla pyritään kieltämään Wikileaks tai heikentämään heidän toimintamahdollisuuksiaan on ilmaisunvapauden ja vapaan lehdistö –periaatteen vastaista, ja sitä ei pidä hyväksyä. Tätä vastaan voi ja pitää taistella, jos ei muuten niin vaikka edes allekirjoittamalla adressin esim. täältä.

Damn you, Autocorrect!

Ensin varoitus. Älä avaa tota seuraavaa linkkiä, jos olet jossain missä ei pidä nauraa kovaan ääneen (hautajaiset, ooppera, kirjaston lukusali) tai jossa pitää esittää tekevänsä jotain, mikä ei ole niin hauskaa että ääneen naurattaa (työpaikka). Jos olet varmistanut että puitteet ovat ok, niin klikkaa tota. Sivuston nimi on Damn You Autocorrect. Mä nauroin niin että mä luulin että mä kuolen.

Mulla ei ole vielä mitään noin hauskaa. Hauskin jonka sain nopeasti kaivettua esiin oli tää. Tosi lame.



Usein käy myös näin:

Yritän siis tilata ratikkalipun kännykällä (silloin lähetetään viesti A1 palvelunumeroon), mutta koska olen suomalainen on luonnollista että aloitan viestini F1. Ja sormi on silmää nopeampi. Melkein aina.

Nuorkauppakamariyhdistys Havis Amanda järjesti tänään hyväntekeväisyyshuutokaupan. Tulot menivät lyhentämättömänä Helsingin turva- ja ensikodeille, joten kun pyysivät mua meklariksi, niin lupauduin. En ollut kovin hyvä, mutta olin ilmainen. Siis meklarointi oli kyllä hauskaa ja yleisölläkin oli hauskaa, mutta olin yli puolet ajasta aivan kaffella siitä mikä se sen hetkinen korkein korotus oli, ja heittelin summia vähän miten sattuu. Onneksi ne huutajat olivat tarkkoja. Siellä esiintyi myös Suurlähettiläs (siis siitä bändistä, ei joku diplomaatti) Jussu Pöyhönen. Sitä ei saanut huutaa.

Kahvilanomadi tai toimistoevakko

Teen erästä itsenäistä kirjoitusprojektia eräälle yritykselle. Kuten kaikki työni, teen tätä ikään kuin kotoani, paitsi että kotona en tietysti voi olla koska siellä on lapsi. Niinpä olen nomadi, vaan en toimistonomadi. Laitoin erääseen tuttuun toimistoon kyllä viestiä ja tarjosin nomadiuttani, mutta en ole vielä saanut vastausta. Toisaalta, projekti ei kestä loppuelämää, vain muutamia kuukausia, joten jonkinlaista työhuonevuokrausratkaisua ei oikein kannata tehdä. Olen siis kahvilanomadi. Liikkuva työhuoneeni on tällä hetkellä (ja monena muuna päivänä) Kampin Robert’s Coffeessa. Oikeastaan sovin viime viikolla, että työskentelen pikkuveljeni luona. Siinä suunnitelmassa olikin vain yksi heikko lenkki: pikkuveljeni. Hän on nuori, viriili mies ja käy yössä jahistamassa neitoja ja mitä siellä nyt tehdäänkään (en muista, olen vanha ja perheenäiti, ja me emme käy yössä), joten hän ei vastaa puhelimeen kun hänelle yrittää soittaa aamutuimaan (kymmentä yli yhdeksän).

Paradoksi: Kun olet yksin, ei ole kiva jättää kaikkia tavaroita (etenkään läppäriä) lojumaan pöydälle ja lähteä hakemaan kahvia tiskiltä. Niinpä on paljon helpompaa mennä suoraan tiskille ja sitten vasta purkaa konttori pöydälle. Mutta silloinhan et ole voinut tarkistaa langattoman netin toimivuutta, ja jo kohta käykin niin että istut sitten siinä kahvisi kanssa ilman nettiä ja ihmettelet että mitäs nyt tekisi. Tietysti epäilen ensimmäisenä, että henkilökunta on pitkän viikonlopun jäljiltä unohtanut laittaa modeemin päälle. (Kyllä, olen sitä sukupolvea, joka on kokenut modeemit. Muistatteko ne? Oli onnistuttu keksimään jotain niin huikeaa kuin internet, mutta ei sellaista kuin hiljainen modeemi. Se kuulosta samalta kuin olisi vahingossa soittanut faksinumeroon (kyllä, muistan myös faksit). Iiiiiiiiuuuuuuuuuu raks raks raks tyyyyyyyyyyt, ja sitten oli nettiyhteys luotu). Menen siis kysymään tiskin takana seisovalta neitokaiselta, että voisiko olla että netti ei olekaan käynnissä (se taitaa olla teknisillä termeillä juuri noin: ”netti ei ole käynnissä”).

Minä: Moi, voiskohan olla että toi netti ei ole käynnissä?
Barista: Emmä tiiä, joku toinenkin asiakas valitteli sitä. Visa electronkaan ei toimi.
Minä: Ahaa, no sepä harmi, kun pitikin just laskuttaa electronilla kaikki mun asiakkaat tuolla mun pöydässä (sanoin hiljaa päässäni, ja ääneen sanoin:) Okei. Just. No kiitti.

Join kahvini, ja siirryin kilpailevaan yritykseen naapuriin. Suunnatessani tennispalatsin oville ohitseni kulki isä ja pieni poika. Poika oli ilmeisesti kysellyt mikä tennari oli tai mitä siellä oli sisällä, koska isä sanoi: Se on niin kuin aikuisten Naperokino.

Tennarissa oli häkki, sellainen jossa pidetään joulupukkeja. Vieressä luki että saa kuvata omalla riskillä. Siispä kuvasin, kun kerran käskettiin. Ei edes pelottanut.

Salaliittoteoria

Ylikorkea ajoneuvo veti raitiovaunujen sähkölinjat alas KOLMATTA kertaa muutaman kuukauden sisällä. Coincidence? I think not. Tää on salettiin taksiyrittäjien salaliitto. Jos kesken kiireisen arkipäivän (juuri ennen pitkää viikonloppua!) eivät yhtäkkiä sporat kuljekaan, niin moni joutuu menemään taksilla ehtiäkseen palaveriin, hakemaan lapsen tarhasta, Citymarketiin ostamaan kolmen päivän ruoat ja ennen kaikkea Alkoon ostamaan kolmen päivän viinat. Tääkin on mukavampi vaihtoehto kuin se, että nää ylikorkeiden ajoneuvojen kuljettajat todellakin ovat niin urpoja, että syy on tahaton eikä tahallinen.

Gaalaa, häitä ja muita rientoja

Eilen pidettiin Suomen ensimmäinen blogigaala. Sen järjesti Radio X3M ja muutama muu instanssi. Sain kunnian jakaa palkinnon Årets mest originella blogg. Sen voitti Mögel. Ällöttävää, mutta originellia. Join vähän skumppaa ja näin hevosen. Siinäpä ne tärkeimmät. Ai niin, ja siellä piti olla joku esiintyjä mutta se ei tullut koska lentokoneet eivät lentäneet Ruotsista eilen. En ollut koskaan kuullut siitä (siis siitä miehestä, ei lentokoneiden lentämättömyydestä. Siitä mä olen kuullut), joten mua ei harmittanut.

Meidän lähellä on pizzeria, joka on remontissa. Näköjään ne aikovat vaihtaa nimensä rempan jälkeen. En tiedä miten voisi hienovaraisesti vihjata että nimi Kampin Pizza kääntyy nopeasti hieman ei-ruokahalua-herättäväksi mielleyhtymäksi. Ravintoloitsijat eivät puhu äidinkielenään suomea, ja mä en usko että mä ihan edes osaisin lyhyesti ja helposti selittää sananmuunnosten syvintä olemusta heille. (”Well, in Finnish you can kind of ’turn’ some words, when you switch places of the syllables, and then it sometimes ends up with a different meaning, and your restaurants name then has the word Pimppi which is pussy”).



Monet ovat ihan häähurmiossa. Ensin Vickan ja Daniel menivät naimisiin, sitten William ja Kate julkistivat hääpäivänsä ja nyt myös Tuksu ja Arto. Olin todella onnellinen, kun luin että Jossu kauppaa häihinsä pääsylippuja. Aion ehdottaa illalla kotona että me mentäis. Mies ei suostu viemään mua romanttiselle lomalle siihen Tuurin onnenhotelliin, vai mikä se nyt on, vaikka mangun joka tiistai kun katsotaan Tuuria (kyllä, me katsotaan Tuuria joka tiistai. Se on jopa parempi kuin Matkaoppaat. Näen sen sosiologisena tutkimusmatkana Suomeen ja suomen kansaan).

Näkyjä

Mä oon blogigaalassa. Mä oon juonut vasta kaks lasia skumppaa ja mä nään jo hevosia.

Radiogaala

Hei onko kenenkään muun mielestä todella creepyä että siinä Extrafilmin mainoksessa sillä opiskelijapojalla on sen äidin kuva seinällä, paidassa, kahvimukissa ja sitten se vielä juttelee sen kanssa puhelimessa? Musta ois kyllä vähän outoa jos mun veljellä olisi Playboy-seinäkalenterin (se ei ole seksististä, koska mä ostin sen sille. Porno on ällöttävää vaan jos mies itse ostaa) sijaan kalenteri jossa olisi meidän äidin kuvia.

Mä olin eilen Radiogaalassa. Radiomedia oli pystyttänyt jättiteltan Senaatintorille. Ohjelmassa oli radiopalkintoja eri kategorioissa, kolmen ruokalajin illallinen sekä eri esiintyjiä (Reckless Love, Jenni Vartiainen, Antti Tuisku ja Apulanta). Backlundilla ohjelmassa oli myös (pääasiassa) juoruamista ja viininjuontia. Ohjelma oli jo tuollaisenaan aika upea, mutta sokerina pohjalla oli spektaakkelimainen valoshow joka heijastettiin tuomiokirkon kylkeen sekä ilotulitus kun Vuoden Radio –kategorian voittaja (The Voice) julistettiin.





Onneksi radiosta ei voi katsoa, koska tänään ohjelmaa on tekemässä aika krapulaista sakkia. Mutta jotkut on tietysti krapulassakin kauniita. Tosin radiossa voi valehdella että on aina kaunis. Radio on kyllä hieno laite.

Opiskelya Bileet

Tällaisia julisteita roikkuu taajaan tuolla kylillä. Tämä nimenomainen oli liimattu siihen about Cirkuksen ulkopuolella Kamppiin.


Mitäköhän nämä opiskelyat sitten opiskelyvat? Eivät varmaan ainakaan yhteen kirjoitusta, ja eihän sitä ehdikään kun koko ajan järjestetään sika mahtavia opiskelya bileitä eri meno mestoissa ympäri pää kaupunkia.

Mutta ei ole kuulkaa Backlundilla asiaa sellaisiin nuorten ihmisten bileisiin kuitenkaan, sillä MINÄ TÄYTÄN TÄNÄÄN 30! Siis perjantaina, eli tän vuorokauden puolella. Nyt on varmaan pakko mennä nukkumaan tai muuten iskee dementia tai sydän- ja verisuonisairaus tai virtsankarkailu tai joku muu vanhempien naisten tauti.

Renttuakatemia

Onko Renttuakatemia ehkä tämän hetken paras TV-ohjelma? No on. Se tulee Liviltä lauantaisin, mutta uusintoja taitaa tulla pitkin viikkoa. Se on amerikkalainen tosi-tv-sarja (Tool Academy), jossa tyttöystävät ovat ilmoittaneet renttupoikaystävänsä akatemiaan opettelemaan olemaan kunnon miehiä. Tässä on vähän samaa charmia kuin Rokkarille Morsian -sarjassa, paitsi että kaikki hullut, white trash horot ovat miehiä. Suosittelen lämpimästi. Mulla ei vielä ole omaa voittajasuosikkia, mutta muutamaa miestä on hauskempi katsoa kuin toisia. Mukana on esimerkiksi Matsuflex (jonka oikea nimi on Ryan. Matsuflex on hänen, öööh, artistinimensä, tai jotain). Hän ei ole harrastanut tyttöystävänsä kanssa seksiä (ovat seurustelleet 7 kk), koska kunnioittaa tyttöystäväänsä ja ei halua painostaa häntä. Sen sijaan hän raahaa kaiken maailman muita muijia kotiinsa ja sekstailee niiden kanssa. Problem solved. Clarence (kutsuu itseään nimella "Celebrity", tietty) itkeä tirautti terapiassa, joten se on myös mun suosikki. Ehkä myös Shawn, koska kesken toisen jakson sen toinen tyttöystävä tuli sisään, ja heitti sen ensimmäisen tyttöystävän ulos. Se oli seukannut kummankin kaa samaan aikaan. Aivan mahtava ohjelma.

Muut voittajasuosikit tänä syksynä: Tanssii Tähtien Kanssa'ssa (vaikea taivuttaa) mun suosikki oli Anna, koska se on mun kaveri, mutta se putosi jo. Siispä mun uusi suosikkini on Jethro Rostedt, koska se nyt vaan on hyvää telkkaria nähdä kun Jethro tanssii. Muutenkin mun mielestä olisi paljon hauskempaa, jos kaikki ne tähtioppilaat olisivat sellaisia, että heitä ei normaalisti tuollaisessa ympäristössä näkisi. Laulajat, näyttelijät ja urheilijat tietysti tanssivat aivan superhienosti, mutta on paljon mielenkiintoisempaa katsoa miten taipuu tyyppi, jolla ei ole minkäänlaista taustaa joka auttaisi tanssimisessa!

Diilissä on pakko kannustaa Sampoa. Se on Äkäslompololainen kyläkauppias. Siis kuunnelkaa kun se puhuu. Aivan päällikkö. Tän vuoden Jethro, ihan mahtava. Mutta oikeasti luulen, että Tarja voittaa, koska se vaikuttaa kaikkein normaalimmalta. Muita realityja en ole katsonut, joten muita suosikkeja ei ole.

Nyt just tosin en katso telkkaria vaan luen. Meen huomenna FST:n Boktid ohjelmaan keskustelemaan Anna-Lena Laurénin kirjasta Sedan jag kom till Moskva. Mutta koska mun tehtävä on siellä kertoa mitä mieltä mä oon siitä, niin en nyt sitten kerro täällä. Ohjelmahan tulee sitten telkkaristakin. Mutta saa kommentoida tonne lootaan jos on lukenut, ihan mielenkiinnolla kuulen mielipiteitä!

Kerrostalo Mikonkadulla

No niin, innostuiko joku nyt vähän liikaa uudesta label makeristaan?

Muotiblogi

No täs ois tätä muotiblogiasiaa. Mä olin ensimmäistä kertaa kuukausiin lapsetta kaupassa eli pääsin jopa sovittamaan vaatteita. Tässä sovitan tota paitaa. Se oli ale-tangossa H&M:lla ja maksoi 7 euroa. En ostanut sitä koska se näytti vähän äitiyspaidalta sivusta.

Muut päällä olevat asiat: farkut (H&M), kengät Citymarket.

Ei kuvassa mutta päällä kun lähdin pukukopista: villapaita (Old Navy, 5,99$), takki (ehkä Vero Moda mutta en oo varma koska se on ainakin 7 vuotta vanha ja en ihan muista), laukku (Jimmy Choo) ja pipo (Indiska). Siis tää on suoraan niinku jostain Miljonääriäideistä!

Aloittelija

No mähän unohdin heti kättelyssä että mun ois kauppatorilla äsken pitänyt ottaa siitä kojusta ja kanttarellikasasta kuva jotta oisin kunnon teemabloggaaja mutta mulla kävi tässä tällainen rookie-moka, ja mä paikkaan nyt tällä: pussissa on 3 litraa kanttarelleja.

Teemablogi galore!

Teemablogit ovat ihania. Ajatelkaa, miten nämä ihmiset siis jaksavat joka ikinen päivä pyörittää yhden aiheen ympärillä olevaa nettisivustoa, ja joka ikinen päivä sisustaa tai neuloa tai askarrella tai mistä aiheesta nyt sitten bloggaavatkaan. Muotiblogit on huippuja. Ne (yleensä) mimmit ottavat itsestään kuvia joka päivä, ja näyttävät mitä niillä on päällä. On ne sissejä. Mä en jaksaisi meikata joka päivä kuvaa varten. Ja sitä paitsi mulla on usein ihan samat vaatteet päällä. Ja monesti se ei ole mitenkään kaunista. Sitten ruokabloggarit kuvaavat kaikki ruokansa, neulebloggarit (vai miksi niitä kutsutaan?) kaikki neulontansa, askartelubloggarit kaikki askartelunsa ja sisustusbloggarit kaikki kamat mitkä ne löytävät ja laittavat jonnekin jollain tietyllä tavalla.

Mä mietin, että koska en ole hyvä oikein missään noista asioista, niin mä voisin korvata laadun määrällä. Mä voisin olla kaikkien asioiden teemabloggaaja. Kuvaisin jok’ikisen rievun jonka päälleni puen jokaisena päivänä, kuvaisin kaikki ruoat jotka teen (myös lapselle) (ne, jos mitkä, ovat usein todella esteettisesti viehättäviä annoksia), jokaisen ”sisustuselementin” jonka ostan (esim. tänään ostin sellaisia tupperware-henkisiä säilytyslaatikoita Lidlistä, mutta en nyt kuvaa niitä, kun tää alkaa vasta huomenna) sekä jokaisen käsityön jonka neulon (niitä voi olla vähän vähemmän)(tai tarkemmin laskettuna nolla). (Off topic: Onpas ihanaa käyttää näin paljon sulkumerkkejä, kun kolumneissa niitä ei oikein voi käyttää, kun yritän kirjoittaa niissä sillai vähemmän vituttavaa kieltä ja pitäytyä mainstreamkirjoitusasuissa, mutta kun täällä ei ole sääntöjä (tai siis on vaan mun säännöt!), niin täällä saa käyttää sulkuja niin paljon kuin haluaa! Jeee!). Huomisesta lähtien (ja ehkä ainoastaan huomenna): Lotta Love – Kaikkien teemojen blogi.

Vintagea

Iltasanomien netissä on juttu hyväntekeväisyyshuutokaupasta. ”Tunnetut suomalaiset naiset ovat lahjoittaneet vintage-iltapukujaan huutokaupattavaksi rintasyöpätutkimuksen hyväksi”, he kirjoittavat ja se on tietysti todella hieno ele. Mutta mitä nykyään on vintage? Vintage on muotisana, jota käytetään aina kun puhutaan jostain vanhasta ja käytetystä. Kohta ei varmaan ole enää edes kirpputoreja, koska ne ovat kaikki jotain vintage outletteja tai jotain. Mä katsoin noita mekkoja, ja ne on hienoja, mutta mä luulen että ne on vaan jonkun tyypin entisiä mekkoja. Mikä niistä tekee vintagea? Yksi mekoista on linnanjuhlakolttu vuodelta 2004. Siinä ei tietysti lue minä vuonna se on tehty, mutta jos oletetaan että se on samalta vuodelta niin niinkö se tosiaan on, että kuusi vuotta sitten tehty vaate on jo vintagea? Nyt taitaa olla niin että riittää, että joku muu on käyttänyt vaatetta sua ennen, että se on vintagea. Minäkin ostin aika paljon vintage bodeja vauvalleni viime kesänä Hietsun vintage outletista. Jonkun verran vintage vaatteita olemme saaneet myös eräältä tuttavaperheeltä, jolta saimme myös vintage lastenistuimen.

Tietysti vintage on myös mukava sana käyttää sanan ”vanha” tilalla, koska monikaan ei halua olla vanha. Niinpä on keksitty vaikka mitä enemmän tai vähemmän mairittelevia kiertoilmaisuja. Tosi vanhoja kuuluu nykyään kutsua senioreiksi, naiset voivat olla puumia mature jne. Ehkä vintage voisi olla sellainen korrekti sana, johon ihmiset suostuisivat. Jenni Haukio voisi elvistellä kylillä että hänelläpä onkin vintage-puoliso, noin niin kuin esimerkiksi.

Mutta hieno asia tietysti, että nuo julkkisnaiset tukevat rintasyöpää tuolla lailla. Mekin tuettiin Adden kanssa, ja ostettiin lauantaina sellainen Lambi-lammas Kampin narinkkatorilta (ei ollut paljon vaihtoehtoa, lapsi halasi sitä kovemmin kuin koskaan mitään muuta ja oli niin söötin näköinen ettei ollut mutsilla paljon valinnanvaraa). Nyt me yritetään keksiä lampaalle nimeä, joten jos ideoita on, niin otamme niitä mielellään vastaan. Etuliite on melkein pakollinen, kun melkein kaikilla muillakin leluilla on sellainen.

Keski-Suomen OC

The real housewife of maakunta, Suomi. Valitettavasti en saanut itse otettua kuvaa koko asustuksesta (verkkarit, liian pitkä paita, lenkkarit) eikä kylänraitilla noin vain tule vastaan ihmisiä joilta voi pyytää apua valokuvanotossa, etenkään sunnuntaina. Eikä nerolapseni vielä osaa ottaa valokuvaa puhelimella. Tänään takaisin sivistykseen, huh.

Ansa, osa II

Ansa toimi täydellisesti. Mä luulen, että se toimii noin yhden vuorokauden, sen jälkeen se pitää vaihtaa. Samana iltana tosin keksimme myös vahingossa toisen ansan, kun tyhjä valkoviinipullo oli jäänyt korkitta pöydälle. Sieltä löytyi aamulla vaikka hurumycket niitä kärpäsiä pohjalta, eikä ne pösilöt sieltä tietenkään ulos päässeet. Lotta 1 - Kärpäset 0. Tai siis tässä vaiheessa se on jo varmaan Lotta 6 - Kärpäset 0, koska noita ansoja pitää laittaa melkein kerran viikossa, koska niitä aina tulee uusia. Ja muuta jännittävää kotirouvaelämässäni ei olekaan oikein tapahtunut. Huomasin, että voi olla ihan kesälomalla, vaikka on ollut äitiyslomalla (ja hoitovapaalla etc) yli vuoden. On jotenkin vielä enemmän lomalla kuin normaalia. En lue sähköposteja, en vastaa puhelimeen, en ole päivittänyt blogia jne. Onkohan tää laiskuuden huippu? Sitä se ei tietenkään ole, koska tänäänkin olen herännyt aamukuudelta. Silloin tyttäreni ponkaisi sängystä ylös ja ilmoitti että on aika nousta (ei siis sanoilla vaan omalla jokeltelupälätyksellään, vaikka varmasti onkin nero kuten äitinsä). Mutta nyt rupeamme katsomaan nauhalta yhteistä suosikkiohjelmaamme Naapureina Madridissa. Hausfrau-metamorfoosini alkaa olla täydellinen.

Ansa

Onneksi lukijani ovat neroja! Moni vinkkasi viinietikka-fairy-kokteilista päästäkseen eroon hedelmäkärpäsistä. Nyt toi siis seisoo keittiön pöydällä. Tieteellisen kokeen tulokset postaan huomenna.

Supersiivooja

Siivoan kotona. Tai siis äitini vei lapsen kävelylle, jotta voin siivota. Tähän mennessä olen:
- keittänyt kahvia
- Tsekannut Twitterin, Facebookin, Gmailin, Hotmailin ja googlannut sen Criminal Mindsin hyvännäköisen miehen kuvia
- Harjannut hiukset
- Katsonut Top Chefiä nauhalta
- Syönyt vähän karkkia
- Googlannut sanat Naapureina Madridissa -sarjan tunnariin, ja laulanut sitä peilin edessä hiusharjaan (väärin) (By the way, se on aivan ässäsarja! Nauran ääneen kotona, kun katson sitä. Aivan superloistava. Sen katsominen vaan vaatii enemmän tarkkuutta, koska ei voi tehdä mitään muuta samalla, koska on luettava tekstitys. Yo no hablo espanol. Vielä. Ja tiedän, että n-kirjaimen päälle kuuluu sellainen pieni aalto, mutta en jaksa alkaa etsiä sitä tältä koneelta).
- Tuonut viikonlopun eilisen kassin eteisestä olohuoneeseen, jotta puran sen.
- Kironnut hedelmäkärpäsiä joita keittiössä on varmaan kymmenen, ja käyttänyt ainakin viisi minuuttia niiden tappamisyrityksiin. Turhaan. Ne eivät vaan kuole, bastards.

Eli kohta paikka kiiltää. Huokaus. Mutta ensin on pakko katsoa tää Top Chef -jakso loppuun.

Öööh... Cum sale?

Kesäilen nyt, joten ajatuksetkin ovat niin yksinkertaisia, ettei
niitä kannata blogata. Tämä asia nyt kuitenkin oli pakko jakaa
kanssanne. Mökkeilen (!!! Hullua! Mutta vain yhden yön, älkää
huolestuko) Loviisassa ja poikkesimme kalakaupassa. Ovessa oli tämä
mainos. Eli siis että Celebratory Exhibition MIKÄ sale?!?

Vamos, sano Ramos

Huomaa, että on heinäkuu, eikä ole uutisia. Ei ole myöskään kauheasti haluja istua sisällä (tai missään) läppärin ääressä, joten ei ole paljon tullut päiviteltyä. Puhelimesta tweettaan aika paljon, joten ellet vielä ole Twitterissä, niin sinne heti, mars.
Mutta näistä uutiskuivuuden uutisista:

Saksalainen mustekala ennustaa jalkapallomatsien voittajia, ja tämä uutisoitiin useampaan otteeseen tämän päivän aikana. Se tietysti linkittyy jalkapalloon, joka ON ajankohtaista ja tärkeää, joten ehkä sen sitten ymmärtää. Kyllä mä symppaan näitä uutistentekijöitä, koska se ei oikeasti ole helppoa. 2006 olin NRJ:lla töissä ja tein kesän aamushowta. Uutistoimittaja oli tietysti jossain välissä kesälomalla, joten mä tein lähetykseen uutiset myös. Uutisiin nostettiin kolme uutisaihetta, jotka muutamalla virkkeellä kerrottiin. Heinäkuisena torstaina uutisia saattoi aidosti olla ylipäätään neljä kappaletta, ja niistäkin kovin oli tyyliin "Kyykäärmeiden määrä Suomessa on kasvanut". Eli ei se ihan helppoa ole täyttää uutislähetystä kesällä. Saattaa siis olla jopa pakko pilke silmäkulmassa ottaa lähetykseen kuvaa tursaasta joka arpoo Espanjan ja Saksan lipun välillä.

Erikoisinta oli kuitenkin se, että Nelosen uutisissa yksi aiheista oli se, että Lindsey Lohan sai linnaa ja pakkovieroitusta, tai jotain. Siis oikeesti?! Uutisissa?! Ensinnäkin, mä luulin, että Lindsey Lohan on niin kokkelipää, että se on JO linnassa ja vieroituksessa. Toisekseen, en ehkä olisi vakavastiotettavana uutistoimittajana kehdannut nostaa sellaista asiaa uutisiin. Ja kolmanneksi, en ainakaan olisi kutsunut sitä näyttelijäksi.

Matsi on erätauolla. Mä kannustan Espanjaa. Ja tota selostajaa, se on tosi hyvä. Ainoo, että aina kun se sanoo "espanjalaispurku", niin mä kuulen "espanjalaisspurgu". Oikeastaan se on hauskempaa niin.

Helvetin 16

Badass tageja Keski-Suomessa.

Mikä juttu tää on?

Ja miksi näitä on joka paikassa? Tää kyseinen on Uudenmaankadun ja
Albertinkadun kulmassa. Mutta mitä tää tarkoittaa? Vai onkohan ne
juuri MULLE? Että just MÄ saan sen tuntemaan itsensä mahtavaksi?

Tulitikkuj

Oho, enpäs ole aikaisemmin huomannut että askissa on tulitikkuj.
Luulisi, että niillä on joku valmis painomuotti noille askeille,
ettei sinne joka kerta tarvitse erikseen kirjoittaa Tulitikkuj ja just
riskeerata että se menee väärin. Vai onko ne tehnyt sen tahallaan?
Ja ellei, niin mikseivät heittäneet näitä rodeen ja tehneet uusia?
Moni olisi. Ei ole kaupassa Mait-purkkeja tai Margariin-rasioita tai
Perun-pusseja, ei. Tai ehkä Virossa on, toi kuulosta just sellaselta
feikkivirolta jota urpot suomalaisturistit puhuvat Merekeskuksessa.

Huomio

Mä huomaan kaksi ihmisryhmää koko ajan. He ovat joka puolella, nimittäin raskaana olevat naiset ja hare krishnat. Oletettavasi tää johtuu siitä, että he talvella ja alkukeväästä kulkevat takit päällä, ja silloin ei kiinnitä huomiota isoihin mahoihin ja oransseihin kaapuihin, mutta nyt niitä vilkkuu joka puolella. Tai sitten ehkäisyttä paneminen ja krishna-uskonto ovat vaan yhtäkkiä ihan sairaan paljon suositumpaa kuin aikaisemmin?

Poksuja ja bulkkuja

On mahtavaa spekuloida mitkä kauheat kohtalot odottavat Pohjois-Korean joukkuetta jos ne pelaavat huonosti. Mies epäilee, että pukuhuoneessa jaetaan raipaniskuja erätauolla, jotta pelaajat motivoituisivat. Hän myös epäilee, että teloituskäsky on suora jatkumo esim. maalivahdin maalipäästölle. Tuplateloitus siksi, että PK:n molari taputti sillai puolisympaattisesti brasilian ekalle maalille. Maan nimi on pakko lyhentää, koska se on niin pitkä, ja olisi kamalaa tänä nettilyhenteiden luvattuna aikakautena joutua kirjoittamaan P-O-H-J-O-I-S-K-O-R-E-A joka kerta. Tosi monta kirjainta. Näin ystävän Facebook-statuksessa kommentin, jossa pohjoiskorealaisista käytettiin nimikettä Poksu. Se on mun mielestä aivan helmi nimike! Toivonkin, että nyt kaikki liitytte tähän rintamaan, ja rupeamme yksissä tuumin levittämään tätä sanaa ja yleistämään sitä suomenkielessä. Tavoitteena voisi olla, että siitä tulisi pohjois-korealaisten virallinen nimike (nyt toi herjaa mulle sillä punaisella sahalaitaviivalla että ”pohjois-korealaisten” on väärin kirjoitettu. No niin varmaan on, kun se on niin vaikea ja rasittava nimi! Varmaan pitäisi olla jotain isoja kirjaimia, mutta nyt en ihan kiusallanikaan vaihda sitä, koska se vaan todistaa pointtini siitä, että Poksu on paljon, paljon käyttökelpoisempi nimike).

Tosin tämähän ei suinkaan ole ensimmäinen kansallisuusnimikeprojektini! Ehei, olen sellaisen aloittanut aikaisemminkin, mutta se ei ihan vielä ole ottanut tuulta ankarasta työstäni huolimatta. Kovin laajasti eivät vielä ihmiset nimittäin puhu bulgarialaista bulkkuina, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Tuolla kisoissa on satanut tyyliin joka päivä (ei niin, että sen huomaisi niiden pelaajien hiuksista, koska niiden tukat näyttävät TÄYSIN samoilta oli sitten auringonpaiste tai rankkasade), ja nyt (Brasilia-PK –ottelussa) siellä on kolme astetta lämmintä. Kolme! Suomen kesä on kuin Etelä-Afrikka ilman ärsyttäviä torvia.

Häähyökkäys

Apua, mua ei yhtään kiinnosta Victorian ja Danielin häät. Tulen olemaan ensi viikon varmaan joku sosiaalinen paaria kun en osaa keskustella THE puheenaiheesta. Onneksi tulee myös jalkapalloa, joten ehkä kaikki eivät jaksa keskittyä häihin. Häät ovat muutenkin tylsiä, ja nää on vielä jonkun tuntemattoman häät. Luin kuitenkin hesarista (eli sen verran kiinnosti) että Vickan ja Daniel tekevät jonkinlaisen kunniakierroksen Tukholman ympäri (kärryillä ja SOUTAEN! En tarkistanut, mutta oletan että joku muu soutaa.). Tän kulkueen varrella seisoo puolentoista metrin välein sotilaita. Yhteensä sotilaita siis osallistuu kulkueeseen noin 3000. Mietin, että senhän on pakko olla melkein koko Ruotsin armeija! Eli jos ikinä haluaa hyökätä Ruotsiin, niin nyt olisi hyvä päivä. Toivottavasti Siljalla on vielä lippuja 18. päivälle, muuten tää suunnitelma menee pilalle.

Henkilövalinnat

(Radio Aallon kolumni 4.6.)

Kesä on aika hiljaista uutisaikaa, ja siksi monet puolueet pitävät puoluekokouksensa silloin, koska niin pystyy maksimoimaan näkyvyytensä. Kun päivän ainoa toinen uutinen on että kyykäärmeiden määrä Suomessa on kasvanut ja että puolueeton, kahdesta kesätoimittajasta koostuva asiantuntijaraati on valinnut kesän parhaan grillimakkaran, niin puoluekokoukselle voi surutta antaa jopa kolme aukeamaa palstatilaa.

Se mikä kiinnostaa ylivoimaisesti eniten kaikissa kokouksissa, on henkilövalinnat. Se mukamas harmittaa puolueaktiiveja, mutta hekin käyttävät suurimman osan puoluekokousajastaan ja –energiastaan kähmyilyyn nimenomaan henkilövalintojen osalta. He SANOVAT että politiikan ja asioiden pitäisi olla keskipisteessä, mutta kukaan ei juokse hulluna lobbaamassa muiden piirien neuvottelijoita oman ydinvoimakantansa taakse, vaan siellä käydään sopimassa että äänestätte nyt meidän puoluesihteeriehdokasta, niin me tuemme teidän varapuheenjohtajaehdokasta. Usein saakin lukea, että jokin tärkeä aloite on mennyt läpi kokoussalissa siksi, että sieltä on niin suuri osa kokousväkeä ollut jossakin muualla. Tämä on äänestäjälle ja puolueen tavisjäsenelle vähän hämmentävää.

Henkilöt ovat loppujen lopuksi aika epävarma kortti johon ladata poliittiset toiveensa ja ajatuksensa. Olisi paljon varmempaa saada läpi puoluekokousaloite tai lisäys vaikkapa periaateohjelmaan, kuin saada valituksi niin sanottu “oma ehdokas” joka kuitenkin voi olla yksittäisistä asioista mitä mieltä sattuu, tai livetä puolueen ruodusta.

Parhaassa tapauksessa jopa virkamiesten valinnat herättävät monen viikon mediaspektaakkelin. Oli hienoa seurata sitä lööppijulkisuutta joka seurasi Mikael Jungneria sekä ennen että jälkeen demareiden puoluekokouksen, sekä sitä messiaanomaista vastaanottoa ja vaalivoittoa, jonka Jungner sai. Kukaan ei oikein tiedä mitä mieltä hän mistään on, mutta niin hän vain silti oli ylivoimaisesti paras mies siihen hommaan.

Toinen hurjia mittasuhteita saava henkilövalinta on Keskustan puoluesihteerin valinta. Kansakunta ja moni keskustalainen pitää istuvaa puoluesihteeriä kierona kelminä ja kehittyvien maakuntien kohurahan kätyrinä, ja nyt soppaan on lisätty Keskustan lehtitalon vallankaappausskandaali. On mahdotonta sanoa onko sopan keittänyt Korhonen itse vai onko hänen osuuttaan suurenneltu sopivasti näin puoluekokouksen kynnyksellä.

Samassa kokouksessa valitaan Keskustalle uusi puheenjohtaja, josta tulee myös valtion pääministeri. NE ehdokkaat istuvat puuduttavissa paneeleissa ja kertovat mielipiteitään. Se on sitä oikeaa politiikkaa ja katsokaa nyt miten tylsää se on tuohon puoluesihteerirytäkkään verrattuna. Politiikka taitaa olla poliitikkojenkin mielestä tylsää.

Tai podcastina TÄÄLLÄ.

Koop Arponen on ihq

Mä olen aina kaikkien trendien ehkä neljännessä aallossa. Eli siinä vaiheessa kun muut ovat jo aikoja jotain asiaa käyttäneet tai ovat jo lopettaneet sen käyttämisen kuukausia sitten, niin minä vihdoin ryhdyn käyttäjäksi. Tämä siis johdantona siihen, että olen vihdoin hankkinut Spotifyn. Olin varma, ettei kutsuja enää saa mistään, mutta laitoin FB-statukseeni pyynnön, ja heti tupsahti inboxiin ystävälliseltä kaveriltani Jenniltä kutsu. Myöhäisherännäisenä olen myös NYT vasta keksinyt että Koop Arposella on ihan mahtavaa musaa. Koopia olen siis kuunnellut koko aamun.

Välillä olen kuunnellut myös Espanjan euroviisubiisiä (tiedän, miten lame on kuunnella jotain euroviisubiisiä uudelleen ja uudelleen?), koska se on soinut mulla päässä lauantai-illasta lähtien. Mun suosikit euroviisuissa oli Saksa ja Englanti, jotka sitten sijoittuivatkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Varmasti se kertoo enemmän Euroopan homoista ja kotiäideistä (tai ketkä siinä puhelinäänestyksessä nyt äänestävät) kuin mun musiikkimausta, niinhän? Espanja oli myös hyvä, etenkin jos sitä biisiä kuuntelee monta kertaa.

Myös lapsukaiseni on osoittanut merkkejä fanituksesta. Paras ohjelma televisiossa hänen mielestään näyttäisi olevan Hauskat Kotivideot. Ne videot eivät kiinnosta yhtään, mutta heti kun Sampo alkaa puhua videoitten välissä tytteli pyörähtää vauhdilla television eteen, ja hihkuu ja nauraa ja heiluttaa käsiään. Toisaalta kun televisiosta tulee se mainos missä mies on jogurttiostoksilla, eikä saa sanotuksia sanaa ”Ihana”, niin Addea alkaa itkettää. Ei se mun mielestä nyt niin kauhistuttavalta mainokselta vaikuta, mutta kai se sitten on.

Adde on jo jonkin aikaa ryöminyt, mutta ei ole vielä hiffannut, että hän voisi myös lähteä olohuoneesta pois jos haluaisi. Hän on pyöriskellyt olohuoneen matolla tai sen välittömässä läheisyydessä. Nyt on uteliaisuus herännyt, ja hän on oivaltanut että täällä pystyy liikkumaan asunnossa muuallekin. Eli nyt pitää mennä, se yrittää syödä kiviä eteisen matolta.