Jokilailvalaki

Oltiin eilen DBTL:ssä, ja näimme jopa yhden artistin yhden biisin. Enemmänkin exkursiomme oli Turku sightseeing (Turku by bar). Ilmeisesti Turussa on laki, että kaikkien pitää mennä jokilaivoihin dokaamaan kesällä, koska tapasin kaikki turkulaiset jotka tunnen (myös ne, jotka eivät edes enää asu Turussa, vaan esim. Helsingissä tai Brysselissä).

Hups vaan, kävi sillä tavalla, että lähdenkin tänään takaisin Budapestiin. Tuun tiistaina. Silloin ehkä lisää. Kesälomalla voi käydä näin, että ex-tempore matkoja tulee, vaikka samaan paikkaan missä on juuri äsken käynyt. Mutta hei, onhan siitä jo ainakin viisi päivää kun tulin sieltä.

Hol van az uj Harry Potter?

Sain Potterin loppuun. Huh. En puhu juonenkäänteistä, jos joku ei ole vielä saanut kirjaa loppuun. Tää oli jännittävin kirja vielä. Lukijalle ei anneta hetkeäkään armoa, vaan säpinä alkaa heti. Luin kirjaa Szechényi kylpylässä, aurinkotuolilla, ja murahtelin ja ähisin itsekseni. Välillä oli pakko laittaa kirja kiinni, ja laittaa vaikka aurinkovoidetta, tai käydä uimassa ihan vaan siksi ettei pystynyt lukemaan. Aaargh. NIIN jännittävää. Ihan liian jännittävää. Mutta superhyvä kirja se oli. Paras ehkä. Pelottava, mutta paras. Ja viimeinen. Buu. Tavallaan. Ilmoitattehan heti kun ootte lukenut kirjan, niin voidaan puhua siitä. Lukupiiri, jee!

Budapestissa oli ihanaa (Budapest volt nagyon szép), vähän niin kuin olisi kotiin (othon) mennyt. Vähän lämmintä oli (meleg volt), 40 astetta joka päivä (minden nap). Nyt Unkarissa (most Magyarországon) on annettu joku korkeimman luokan (punainen) (piros) säävaroitus, koska on niin kuuma, että odotetaan henkilövahinkoja.

Menimme kirjakauppaan keskellä yötä, suoraan baarista puoli kolmen aikaan. Olin varma, että se olisi jo kiinni, mutta päätimme tarkastaa. Eipä ollut kiinni, ei. Me oltiin ainoat asiakkaat. Päräytin innoissani kirjakauppaan ja huudahdin Hol van az új Harry Potter?! (kyllä sitä extreme tilanteissa puhuu vaikka mitä kieliä ihan sujuvasti). Matkakumppani otti kuvan tästä historiallisesta tilanteesta. Muuten leikimme aika perusturisteja.

Miten kamalaa olla Alli Paasikivi, kun sinut muistetaan AINOSTAAN yhdestä asiasta? Niistä. Ja että ne olivat niin näkyvät, että ne ovat raivanneet tiensä jopa yleiskieleen. Conanissa haastateltiin Adam Sandleria, ja hän sanoi ”and she put them out with her arm flap”, ja se oli käännetty ”ja hän sammutti ne allipaasikivillään”. Ellen Svinhufvudilla on sentään kakku. Ja Arajärvellä pussy whip. Oops, mikä feministi mä oon, joka noin sanon?

Espa haisee laatalle

Helsingillä ei mene hyvin. Nelosen uutiset osasi kertoa, että Espalla haisee (tää saattaa olla myös viesti siitä, että uutispäivä ei ole ollut ihan mahtava). Loppukommentti inserttiin oli ”Ehkä on vaan totuttava siihen että helsingin kesään kuuluu makea, oksennuksen löyhkä”. Masentava uutinen. Ja aika hyvä mietelause meilin signature-osioon.

Huomenna on lähtö Budapestiin, jee! Toinen loman huippukohta tapahtuu siellä: 21.7 ilmestyy uusi Harry Potter –kirja (Harry Potter and the Deathly Hallows) (Joko te kaikki ootte kuolleet tylsyyteen, kun tilitän tätä niin paljon?). Muistin, että meidän hotellin alakerrassa on kirjakauppa. Huonolla unkarilla selvitin, että kauppa on auki keskiyöllä. (Jó napot kívanok. Névem Lotta, kérek szépen az uj Harry Potter könyv vasarni… öh… Bezséls angolul? English? Nem? Okei. Mikor… öh… az könyvbolt nyitva… Perkele… No, no sorry, nothing, semmit…). Mutta asia selvisi. Kauppa on auki keskiyöllä. Kerroin tänään myös matkakumppanille, että meillä on ohjelmanumero keskellä yötä. Hän otti sen hyvin. Lupasin, että otetaan sinne pussikaljaa mukaan. Tai siis pussiskumpasta oli kyllä puhe.

Rowling paljasti jossain vaiheessa, että kirjan viimeinen sana tulee olemaan ”scar”. Nyt se on vähän editoinut, ja viimeinen sana ei olekaan scar, mutta että scar on kyllä ihan siinä jossain lopussa. Jos (melkein) viimeinen sana siis on ”scar”, voiko loppu olla hieman samanlainen kuin Carrie-kirjan loppu? Jonkinlainen epilogi. Jossain muualla, joskus myöhemmin, viattomasti nähdään pieni poika – tai tyttö – jolla on otsassa salamanmuotoinen arpi... Apua, mä NIIN en aio lähteä tuohon. Mä en nyt edes voi lukea lehtiä tai katsoa TV:tä, tai surffata netissä ennen kuin kirja 7 on luettu, koska pelkään että saan selville jonkun spoilerin.

Tää on niin säälittävää. Mä oon just viettänyt lähemmäksi neljä tuntia netissä, lukien Harry Potter –teorioita ja JK Rowlingin haastatteluja, lyönyt googleen hakusanoja kuten ”remaining horcruxes” ja ”gleam of triumph” (joka välähtää Dumbledoren silmissä neloskirjan lopussa, kun se saa kuulla, että Voldemort on käyttänyt Harryn verta uudelleensyntymisseremoniaansa). Mä en enää ikinä – IKINÄ – voi morkata nörttejä. Mä oon saavuttanut the ultimate nörttiyden. Apua. Tää on pakko lopettaa, tai mun sosiaalielämä loppuu, ja kukaan ei suostu enää olemaan mun kanssa tekemisissä. Kukaan muu ei enää suostu deittailemaan mua, kuin tyyliin angry nintendo nerd. Aaarghh. Luojan kiitos tää on viimeinen Potter. Aaaarrghh. Mä tarviin apua.

Ai niin, tää on juhlapostaus, koska tää on tän blogin 400:s postaus. Olisi voinut toivoa, että oisin keksinyt jotain hienompaa bloggattavaa näinkin merkittävään postaukseen. Mutta ei. Nörtti kuin nörtti.

Kallio on maailman napa

Apua. Nelosen urheilu-uutisissa (joita siis seuraan tietysti orjallisesti, koska olen NIIN urheilullinen) kerrottiin Brasilian ja Argentiinan jalkapallo-ottelusta jossain Etelä-Amerikan mestaruusfinaalissa. Siellä kerrottiin, että yksi argentiinalaisten pelaajista ohjasi pallon omaan maaliin. Eikö ketään muuta ollenkaan huolestuta, että se nyt listitään? Niinhän kävi silloin sen yhden ecuadorilaispelaajan kanssa aikoinaan. Musta ei ikinä voisi tulla jalkapalloilijaa, kun joutuisi pelkäämään just kaikkea tuollaista. Joo, se onkin sitten ihan se ainoa syy.

Lauantaina teimme Kallio-exkun Anttonin kanssa. Kävi ilmi, että Kallio on universumin keskipiste. Istuimme Rytmin terassilla, Hakaniemen kupeessa, ehkä pari tuntia, ja sen aikana ohi meni 9 tuttavaa. Ei noin paljon actionia ole koskaan millään terassilla. Ainoa selitys onkin, että Kallio on maailman nexus. Kuka olisi arvannut, että se oli siellä?

Mun loma alkoi perjantaina, joten bloggaustiheys voi hieman kärsiä. Mulla on ollut niin paljon tekemistä koko tän loman ajan. Luin Potter-kirjat 1-3+5. En uskalla TAAS lukea osaa 5 kun se on vaan niin pelottava. Sitten täytyisi lähteä taksilla mamman luokse, ja musta tuntuu, että jos on 26 vuotias, niin pitäisi olla jo sen vaiheen ohi.

Kun iltapäivällä sain luettua Azkabanin vangin jäi lukutyhjiö. Mulla on käynnissä (ikuisuusprojektini, se jotenkin aina unohtuu) Arthur Phillips Prague sekä Gabriel Brownsteinin The curious case of Benjamin Button, mutta tarvitsisin tähän kolmannen rinnalle, sellaisen jota ei malttaisi laskea käsistään. Luulin, että The curious case of Benjamin Button olisi ollut vähän samanlainen kuin Calvin Trillinin Tepper’s isn’t going out, joka oli ihanaa feel-good lukemista Manhattanilta, mutta ei se ainakaan vielä oikein siltä vaikuta. Kirjahyllyssä odottaa Sue Townsendin Adrian Mole and the weapons of mass destruction, taidan ottaa sen. Sen ongelma on, että sillä on kovat kannet ja se on raskas. Siis fyysisesti raskas, ei varmaan muuten. Pokkarit on parhaita. Kaikkien kirjojen pitäisi olla pokkareita.

Paras musa just nyt:
Kelly Clarksonin Never Again. Ei oikein muut biisit sillä uudella My December -levyllä, paitsi ehkä One Minute.
Gym Class Heroes’in Cupid’s Chokehold. En tiedä bändistä mitään muuta, enkä tiedä mitään muuta niiden biisiä, mutta tuo on ihan huippu.
Fall Out Boy, mun uusi suosikki. Koko Infinity on High –levy on mahtava.

Nakukuvia ja hottisproffa

Meidän toimiston pojat aina googlaavat hulluna kaikkien julkkisten nakukuvia. Heti kun on edes huhu liikkeellä siitä, että joku on vilauttanut noustessaan autosta, tai liian huolimattomasti oikaissut bikiniolkaintaan rannalla, niin johan on hakukone soimassa sanoilla britney spears nude, tai kuka nyt julkkis de jour sinä päivänä sattuu olemaan. Koskaan ei ole mitään hauskaa tytöille. …Ennen kuin nyt! Vihdoinkin! Paparazzikuvia komeasta miehestä munasillaan. Criminal Minds sarjassa Derekiä esittävä Shemar Moore oli naku-uinnilla, mutta laitan nakukuvan vaan linkkinä, koska oon kuitenkin niin siveä.



Komeista, tummista miehistä tulikin mieleeni että amerikkalainen laivastoystävänä officer Love lähetti mulle sähköpostia taas. Me meilailtiin viime vuonna, mutta sitten se jotenkin vaan jäi. Nyt hän lähestyi uudelleen. Voi, on se vaan niin maailman suloisin. Kyseli joko on myöhäistä vielä tehdä minusta rouva Lotta Love. Ilmoitin ettei ole, mutta en ole ihan varma voiko ton teknisesti laskea kosinnaksi (kaikki naiset pitävät kirjaa kosinnoistaan, mä luulen).

Tää Potter-hommahan alkaa lähteä aivan käsistä. Eilen oli kaikissa uutisissakin siitä, että uusi leffa tulee ensi-iltaan. Voin kuvitella, että jos en olisi niin innoissani siitä tulevasta kirjasta, niin en yhtään kestäisi tätä Potter-härdelliä. Ja koska jokaisesta tuutista tungetaan Potteria, seuraa Tämän päivän hävettävä tunnustus: Alan Rickman Severus Snapen roolissa on ihan sairaan seksikäs. Tää on niin nöyryyttävää, ja jotenkin epänormaalia samalla tavalla kuin jos olisi joku tosi friikki fetissi. Mutta katsokaa nyt. Miten se on noin hot? Mä oon kyllä muutenkin ollut aina vähän rakastunut Alan Rickmaniin, nyt se vaan eskaloituu.


Ja loppuun hämmentäviä uutisia New Yorkista. Kaikki vannoutuneet Sex and the City fanit tietävät Magnolia-leipomon Manhattanilla, Bleecker Streetilla, West Villagessa. Magnolia on oikeasti olemassa, ja niillä on viikonloppuisin (siis aamulla ja päivällä!) portsari ovella, koska tunkua on niin paljon. Niillä on kiintiö kuinka monta cup cakea siellä saa jokainen henkilö ostaa (12), sillä muuten niiltä loppuisi tavara heti kättelyssä. Mutta nyt: Magnolia on suljettu! Eikä edes omasta halustaan, vaan terveysviranomaisten toimesta! Vaikka syy ei ole mikään kovin dramaattinen (EI rottia), niin terveysviranomainen kuulostaa aina pahalta…

Pimp my MySpace

Pimppasin, eli tuunasin mun MySpacen. Sivustoja voi olla enemmänkin, mä eksyin MySpace Pimperille. Nyt mulla on Manhattan-tausta. Se on hieno, mutta siinä on vielä muutama hämminki, kaikki tekstit ei näy. En siis ehkä vielä ole ihan koodaajanero. Ja kun sanon koodaajanero, tarkoitan että jossain vaiheessa lyhyttä kopipeistaussessiota selkeästi jokin asia jäi huomioimatta. Toinen vaihtoehto oli pinkki Baby Phat -tausta, ei paha sekään.

Mä oon koukussa tietokoneen Spider-pasiansiin. Tavallaan parempi että on koukussa siihen, kuin vaikka viinaan tai huumeisiin tai uhkapeliin (Spiderissa ei voi panostaa rahaa, onneksi), mutta heti kun meen koneelle, ja avaan Wordin ja päätän kirjoittaa, niin pitää aina välillä pelata Spideria. Onneksi on olemassa tietokoneet, en ikinä jaksaisi jakaa korttipakkoja joka kertaa tuolla lailla. En myöskään uskalla enää olla kotona iltapäivisin. Mä oon kaksi kertaa kahden viikon sisään tehnyt ostoksen TV-shopista. Mä en enää voi olla kotona, TV päällä taustalla, kun heti losaa jotain. Oikeasti, ketkä ovat ne ihmiset jotka ostavat tavaroita TV-shopista?! No, minä ilmeisesti. Mutta hei, Magic Bullet on ollut ihan paras ostos ever, ja kohta kotiin tulee myös Swivel Sweeper –pölynimuri. En salee enää tee mitään muuta kuin siivoilen. Ja välillä teen pirtelöitä tai margaritoja mun Bulletilla.

Google Bordello

Tanskan NRJ:n aamushow’lla on nimenvaihtopalvelu. Ihan ilmaiseksi ne vaihtavat ihmisten nimet parempiin. Kerran ne soittivat Retkipalveluun Suomessa. Heidän mielestä Retkipalvelu oli valtavan huono ja vaikea nimi, ja että parempi nimi aivan varmasti myös vaikuttaisi liikkeenvaihtoon positiivisesti. Vastaanottajapäässä ei oltu ihan yhtä vakuuttuneita tuntemattomasta tanskalaisesta, joka aivan out of the blue soitti ehdottaakseen nimenvaihdosta. Retkipalvelu vakuutti, ettei halunnut uutta nimeä. Ehtivät tanskalaiset sen kuitenkin heille antaa. ”From now on you are Søren Nielsen”. Mullakin on nimenvaihtopalvelu. Vaihtaisin Gogol Bordellon nimen Google Bordelloksi. Salee olisi parempi.

Neljä työpäivää vielä ennen kuin loma alkaa. Mä latailen nyt jo kirjalistaan vaikka mitä. Mä aion lukea ihan sikana loman aikana. Nyt on käynnissä viimeisin Potter (tietysti). Kauheasti on kaikkea mitä PITÄISI lukea, mutta välillä olisi oikeasti vaan tosi ihana lukea jotain helppoa ja koukuttavaa Agatha Christie –juttua tai jotain. Sellainen kirja minkä saisi illassa luettua.

Ystävättäreni (32 v.) tunnusti äskettäin lainanneensa Lotta-sarjan (tytöt varmaan ainakin muistaa Merri Vikin Lotta Månssonin) viimeisimmät osat kirjastosta, lasten- ja nuorten osastolta.



Tästä ei ole montakaan viikkoa aikaa, kun pohdin, että olisi ihan mahtavaa lukea Neiti Etsivä –kirjoja taas (etenkin nyt, kun Neiti Etsivä –leffakin on tulossa!). Ja mitä syvemmälle nostalgiaan ryvin, sitä kovempi tuli halu lukea muitakin nuoruuden lempparikirjoja. Onkohan esimerkiksi Tiina-kirjoja tullut sen jälkeen kun mä olen lopettanut niiden lukemisen? Ja mitä helvettiä Tiinalle oikein tapahtui?! Mä oon lukenut varmaan kymmeniä Tiina-kirjoja, osan useammin kuin kerran, ja mulla ei ole mitään muistikuvaa enää mitä niissä tapahtui. Miten tää on mahdollista? Onko tää vanhuutta, ovatko kaikki muutkin unohtaneet? Oottehan, please?



Kolmas suosikkisarjani, ja se joka ehkä oikeasti oli ihan numero ykkönen, oli tietysti Sweet Valley Twins. Niitä aloin lukemaan jollain Amerikan matkalla 9-vuotiaana, kun niitä ostettiin pieni kasa. Sen jälkeen isälle laitettiin tilauslista mukaan joka kerta kun hän kävi USA:ssa. Sen verran ison vaikutuksen Jessica ja Elizabeth Wakefield muhun tekivät, että (ensinnäkin vielä edes muistan niiden nimet ja kavereiden nimet ja kaikkea) vielä aikuisena (tai, no 17-vuotiaana) katsoin Sweet Valley Twinsistä tehtyä TV-sarjaa TCC:lta.

Pradapoliisi

Maria-Kaisa Aula jäi kiinni feikkilaukusta. Tanja Karpela teki Aulat kopiopradallaan pari vuotta sitten, valtiovierailullapa vielä. Pelottaa tämä laukkuvaino. Kohta on poliisilla oma piraattiyksikkö, joka partioi Kampin keskuksen liepeillä, ja bosaa pissiksiä ja niiden mukavuittoneita ja –longchampeja.

Feikkilaukkupoliisit ovat olleet asialla myös Chinatownissa, New Yorkissa. Pääsiäismatkallani (kuulostaa vähän pyhiinvaellusmatkalta) (jota se ehkä olikin, Starbucksiin) kävin kiertelemässä Chintownissa. Feikkilaukun scoraaminen ei todellakaan ole yhtä helppoa kuin ennen (ja sitä en TIETENKÄÄN mennyt sinne tekemäänkään, sehän on LAITONTA!). Laukkukauppa alkaa olla vähän niin kuin kuvittelen huumekaupan olevan. Kiinalaismies hämyisessä rappukäytävässä sanoo matalla äänellä: ”hey lady, Prada, Gucci, Fendi. You like?”. Jos nyökkäät hillitysti ja merkitsevästi, mies huikkaa toiselle kaverille, joka kuljettaa sinut kerrostalon toiseen kerrokseen, ja nyökkää kolmannelle kaverille, joka viittoo sinut luokseen. Kuvittelet, että kohta törmäät pieneen sweatshopiin, jossa surusilmäiset lapset ompelevat laukkuja. Mies kuitenkin avaa lukitun oven kahdella avaimella, ja kiirehtii sinut sisälle ehkä noin 4 neliön kokoiseen varastohuoneeseen. Siellä aukeaa Pradameri. Seinät, hyllyt ja lattia ovat täynnä laukkuja. Onko Luis Vuittoneita? Ei, poliisit tekivät ratsian ja veivät kaikki Vuittonit viime vuonna. Ei niitä enää uskalleta myydä. Katselen nättejä laukkuja, mutta en osta. Kiitos vaan, ei nyt oikein löytynyt, sanon ja käännyn ovelle. Yritän avata sen, mutta se on lukossa. Toiselta puolelta kuuluu rapinaa, ja rouva avaa lukon – ulkopuolelta. Näytän varmaan yllättyneeltä, ja rouva kohauttaa olkapäitään. Security, hän sanoo. Tottakai, minua ja laukkuja suojeltiin mahdollisilta ratsioilta, ehkä.

Ostoksia ei tullut, mutta mielenkiintoinen kokemus. Vähän niin kuin olisi ollut alamaailmassa ja jossain elokuvassa. Siistiä kuvitella ministeri Saarela hiippailemaan hämyisiin rappukäytäviin kiinalaismiesten perässä. Tosin Tanja on varmaan ostanut laukkunsa paljon arkisemmin, jostain torilta vaan tai kadulta kojusta. Harmillista, koska jos kerran joutuu julkisen nöyryytyksen kohteeksi feikkipradansa takia, niin olisi edes suonut hänelle jännän tarinan.

Sinä

Oh no. Johan myrkyn lykkäsi. Katsoin juuri ensimmäistä kertaa Sinä-ohjelmaa. Wau. Ei oikein ole sanoja kuvaamaan esimerkiksi Lianan lehmärunoa ja turhanpäiväistä ja tappavan tylsää kesäanekdoottia. Miksi tällaista näytetään televisiossa? Tosin, ei se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa (eli katsoja. That would be me). Tää tunneskaala varioi hämmennyksestä epäuskoon. Ja taas takaisin hämmennykseen, kun ”persepeikot” löytävät naiseksi pukeutuneen miehen karvaisesta pildestä ”miehensä kiveksen”. Se oli sketsi, eli hauskaa. En tiedä, ehkä mä en vaan tajuu. En voi vielä mennä nukkumaan, koska katkon jälkeen Sinässä esiintyy Nauri the great.

Nauri on Hietaniemenkadun legendaarisen Pub Peten legendaarinen baarimikko. Nauri on loistava tyyppi, ja tunnettu ja pidetty niin kuin vain kulmakuppilan (kulmakuppila = kiva tapa sanoa räkälä) baarimikko voi olla. Nauri on yhtä sympaattinen kuin kapakkansa, ja mä tiedän että toi kuulostaa sarkasmilta, mutta ei oikeasti ole sitä. Ylioppilaskuntavuosien aikana siellä tuli vietettyä monet tunnit, päivät, yöt, ja siellä ne parhaat jutut ja ideat aina tulivat. Petellä on parantava voima.

--- 5 minuuttia myöhemmin ---

Naurin kokkiohjelmaparodia oli aivan hulvaton. Niin hauska juttu, että sen olisi voinut esittää missä vain viihdeohjelmassa. Paljon parempi kuin mitkään pulttiboissit tai jotkut maailmanlopun ranuankummmit. Äänestäkää Nauria Sinässä. Mä en tiedä miten, mutta salee jollain tekstarirahastussysteemillä.

Apua, toi Sinä ohjelmahan on pahimmillaan kuin sikahuono blogipostaus. Jos on sellainen päivä, että tietää ettei oikein ole tapahtunut mitään, ei ole tehnyt mitään oivalluksia, ja iltapäivän ainoa arjesta poikkeava tapahtuma oli se, kun Siwassa laitoitkin pullonpalautukseen yhden sellaisen pullon josta ei saa panttia. Ja joo, täälläkin on paljon sellaisia. Mutta tää nyt ei sentään herranjestas ole telkkarissa.

Tässä käy tietysti nyt niin, että mä rupean katsomaan tätä ohjelmaa. Vähän niin kuin joku onnettomuus tiellä, jota ei halua nähdä, mutta jotenkin ei vaan voi katsoa pois.

Porvarillisempi asia: Nyt mä olen ihan sertifioitu golffari. Ja taas tekee mieli mennä pelaamaan. Nyt mä tarvitsen enää pelikaverin ja autokuskin, joka voi viedä mut pinkkeine bägeineni rangelle ja radalle.

Annika Sörenstam

Mun ei pitäisi lukea lääkärisivustoja. Mulla on toista päivää vatsa kipeä vasemman rinnan alta, joten tietysti päätin näppäränä googlaajana (joten siis suorastaan lääkärinä) itse diagnosoida itseni. Tää on paljon nopeampaa ja tehokkaampaa kuin oikealle lääkärille meneminen, ajattelin. No helvetti, ei ole. Mä oon diagnosoinut itselleni jo suolistosyövän, sydäninfarktin (tai ainakin jonkun sydämen vajaatoiminnan) ja haimakin pettää minä hetkenä hyvänsä. Eli on ehkä parempi, että mä vaan odottelen, ja jos ei parane niin meen (oikealle) lääkärille. Niiltä saa kerralla yleensä korkeintaan yhden sairauden. Mä löysin niitä vartissa netistä kolme (melkein neljä, ennen kuin ilmeni että sappikivet ovat oikealla, ei vasemmalla). Nyt mä oon niin uupunut, että mä aion pelata vähän pasianssia. Kauhee ressi.

Tänään meen taas pelaamaan golfia (olin eilenkin 3 tuntia). Se menee hyvin. Löin kauemmaksi kuin Mikko. Ja pro vähän väliä sekoitti mut yhteen toiseen, ja kutsui mua vahingossa Annikaksi (Sörenstam). Täysin ymmärrettävää.

Ja nyt nettivinkki: Täällä voi testata miten viisas on (ei ehkä ihan superluotettavasti, mutta aika hauskasti). Mulla on koossa 21 oikeaa vastausta, ja mulla on se tossa auki koko ajan, jos vaikka saisin jotain valaistuksia. Tuohon jää koukkuun.

Kuumuus

Mein Gott! Enää 20 päivää ja uusi Potter tulee. Näin ollen mun pitää varmaan tänään aloittaa lukemaan sitä edellistä kirjaa, jotta varmasti oon superkartalla (ei kartalla joka on super, vaan super hyvin kartalla) edellisistä tapahtumista ennen kuin aloitan sen uuden.

Pari vuotta sitten oli hassun näköistä kaupungilla, kun Potter julkaistiin samana viikonloppuna kun oli Tuska festarit. Festarikansan ja Potter-kansan erotti lähinnä pituudesta, alle 150-centtiset olivat yleensä Pottereita tai sitten vaan tosi pieniä gootteja. Tänä viikonloppuna oli myös kontrastia kaupungilla, kun kaupungin jakoi Tuska ja Gay Pride. Toisaalla kalkkinaamaiset, mustiin pukeutuneet goottihevarit (tai jotain, mistä näitä termejä tietää) ja toisaalla kirjavat pridelaiset. Harmi ettei Pridea oltu jotenkin markkinoitu paremmin, oisin todellakin mennyt mukaan sinne kaivarin bileisiin jos oisin tiennyt. Salee sikahyvät bileet. Homot bailaa parhaiten.