LottaLove

Lotta Backlund's Diary. Täällä on joskus jotain juttuja ja sitten joskus ei ole.

Thursday, September 27, 2007

Punainen paita

Mun Facebook räjähtää kohta kaikista Burma-kutsuista, ja muistutuksista siitä, että huomenna pitää olla solidaarisuudesta statementina punainen paita päällä. No eipä hätää, ostin just punaisen t-paidan tiistaina. Enriquen aikataulu oli myöhässä, joten kävin vähän pyörähtämässä muutaman minuutin Aleksanterinkadulla. Sen seurauksena mulla on nyt uusi paita, takki, hanskat ja korvikset. Tuo on aivan hasardia, jos aikataulut mättää, koska se aina johtaa shoppailuun. Kerran mulla oli treffit ystävättären kanssa Forumin kulmalla. Hän soitti, että hän myöhästyy kymmenen minuuttia. Menin Forumiin tappamaan aikaa. Ostin kengät. Kerran jouduin vaihtamaan ratikkaa niin, että jäin pois rautatieaseman pysäkillä, ja oikaisin Citykäytävän läpi Stockmannin pysäkille. Matkalla ostin kahdet kengät. Aikatauluongelmat ja julkinen liikenne aiheuttaa mulle suunnattomia kustannuksia.

Apua. Tää postaus alkoi niin hienosti ja ylevästi, ja sitten loppui kamalaan turhamaisuuteen.

Wednesday, September 26, 2007

V----taako?

Siis yritin mennä mun blogiin, mutta nix! Suuri ja mahtava palomuuri on edessä. Päättelin, että se johtuu viiniarvosteluista, jossa viljeltiin kaiken maailman kirosanoja. Mun mielestä kiroileminen on kivaa, ja ahdistaa hulluna toi stasipalomuurijeesus, joka päättää miten saa puhua ja miten ei. Luulen, että jos en mä pääse mun blogiin, niin ei pääse moni muukaan, joten taivun systeemin paineen alla, ja vaihdan sanat joksikin muuksi. Prkl.

Oho! Tajusin just kun kirjoitin "prkl", että uus sana on tietusti vtt. Vokaalit vain pois, ja kirosana ei ole yhtään paha.

Halvat viinit ja kaukorakkaus

Seuraa erittäin asiantuntevan (kolme kitaristia ja kaksi radiojuontajaa, ei sen asiantuntevampaa voi ollakaan) viiniraadin arvio Halvoista Viineistä (huomatkaa suuret alkukirjaimet). Sääntöhän oli siis ettei juhliin saa tuoda yhtäkään viinipulloa, joka olisi maksanut yli 6 euroa. Koska raati on niin viisas, ja perjantai-iltana juuri siinä oikeassa viiniarvostelutilassa, en uskalla sensuroida, enkä tulkita mitään, vaan kirjoitan tänne sanasta sanaan samat asiat kuin arvosteluvihossa nyt lukevat.



Mendoza (Argentiina, 5,29 €)

- Pöyristyttävää
- Ei sovi purkan kanssa
- Halpamainen ja niukka
- Lotta ja Mira olivat jo juoneet 1/3 pullosta TÖISSÄ!

Don Opas (Espanja, 4,95 €)

- Hirvee
- Tarvii lonkeroa
- Punaviinien Budweiser
- Maistuu ihan samalta kuin Mendoza, eikun eipäs, on tää vähän parempaa
- Minkkitarhamainen ja turhamainen
- Laittaa irvistelemään
- Juotava ykkösellä, että menee alas
- Tulee mieleen Juanes ja Adrian. Javier, Pablo, Paco, ja….

Torres Viña Sol (Espanja, 7,99 €) (Tavallaan huijausta, koska tämä oli niin kallista, mutta raatilainen oli ostanut sen laivalta, jossa se oli halvempi, joten annettakoon se hänelle anteeksi)

- Katalonian härkäinen valkkis
- Lupaava tuoksu!
- Maaginen pirteys!
- Tää on ihan “juotavaa”
- Tarpeeksi kun satsaa, ei tiedä koska natsaa
- Varsinkin juustojen kanssa kiva
- Tätä pitäisi olla useampi pullo
- Onko sulla nenäliinaa?
- Helppo dokaa!
- Mitä shittiä täällä nyt soitetaan?
- Lotalla on nauhuri
- Lotta EI jois tällä kännejä
- PULLO MENI NOPEESTI!



Valdemar (Suomi, 4,75 €)

- Todellinen syvä rotkopudotus
- Läpinäkyvä
- Väri = sekamehu = väärä
- Maistuu vatsahapolta
- Mehukatti + klorite
- Vtt tää on hirveetä
- Denamainen
- Sitaatti etiketistä: “Valdemar on hauska kumppani, hänen seurassaan hilpeä virne hiipii kasvoilleen ihan itsestään…”
- Gummibärchenin punainen
- Isoäidin lahjamehu, joka on vahingossa käynyt
- Paljon pahempaa kuin pullo (Täh?!? Toim. huom.)
- Vahva lähiön tuoksu
- Proletariaattinen

Cono Sur Tocornal Cabernet Sauvignon (Chile, 5,75 €)

- Pahinta valkkaria, jota olen juonut ehkä kuuna, koskaan, ikinä.
- Hyi vtt
- Illan paskin valkkari
- Vähän niin kuin väkivaltainen väkisinmakaaja
- Ailu: [Ei saa puhuttua, melkein laattaa]
- Madu: Hyi vtt, onks tää jotain vodkaa, vtt?
- Lotta & Mira: Ihan ok

Hardys Bin 141 Colombard Chardonnay (Australia, 5,93 €)

- Parempi kuin edellinen
- Ailu ei oksenna enää
- Ihan hyvää. Mutta niin oli edellinenkin. Kuka tietää? Mä oon ehkä jo kännissä

El Tiempo punaviini, Espanja 4,80 €
- Liian punainen (lohi)
- Härkä



Jorma, Suomi 4,65 €

- Ei niin imelä, kuin Valdemar
- Eikä yhtä pahaa. Paitsi et hei, tää on joku vtt seitsemäs pullo
- Siksi tää on 50 centtiä kalliimpaa kuin Valdemar
- Haisee apteekilta



Tästä lienee suunnattomasti apua kaikille viini-intoilijoille. Ja Alkokin saa mun puolesta siteerata vaikka nettisivuillaan, jos haluaa.

Lauantaina mulla oli firmakeikka illalla. Täyttä horroria. Tila oli aivan liian iso, yleisö todella kaukana. Satoja ja satoja yleisössä, joista osa ei edes noteerannut, että lavalla tapahtuu jotain. Äänentoisto on salissa loistava, mutta ei niin, että esiintyjä itse olisi kuullut itseään kunnolla…

Onneksi pääsin parantamaan itseäni Poets of the Fallin keikalle Nosturiin. Tapasin ihanan blogilukijan Sofian keikalla, ja hän teki illasta mahtavan. Mä olin unohtanut jo, että mä oon tosi rakastunut Poetsien Markoon (Jarmo Mäkinen oli hetkellisesti sekoittanut mun pään). Nyt muistan taas. (Ja HUOM! Eilen kun menimme kauppaan päivällä hakemaan lounasta, niin siellä tuli Poets of the Fallin biisi, JA sitten se tuli heti meidän lähetyksessä, JA se tulee koko ajan Heroes-mainoksessa maikkarilla. Tää on merkki. Jostain, en yhtään tiedä mistä) (ehkä siitä, että pitäisi hakeutua hoitoon?).



Tapasin tänään Enrique Iglesiaksen. Sen suosikkileffat ovat Borat ja Airplane. Se on hieno asia.

Friday, September 21, 2007

Jekkukierre

Oon vaan laiskotellut, enkä ole kirjoitellut blogiin. Tai en edes ole laiskotellut, mutta vaan oon ollut kirjoittelematta. Oih, anteeksi, te ansaitsette parempaa.

Paljon on kyselty miten työpaikkapila jatkui. No se jatkui niin, että Anssi kohteliaasti ilmoitti koko yritykselle, ettei itse asiassa aidosti olekaan kiinnostunut naisten sukkahousuista, vaan että joku on jekkuillut hänen kustannuksellaan. Hän tosin lähetti sähköpostinsa koko yritykselle, kun minä taas armollisesti oli ainoastaan laittanut meilin ohjelmaosastolle. Vielä ei ole dramaattista kostoa tullut.

Löytyipä kiltistä työkaveristani Mikostakin kierompi puoli (mä oon Mikosta niin ylpeä, mä arvostan kieroutta). Pahaa-aavistamaton tuottaja Jääskeläinen oli jättänyt kännykkänsä työpöydälleen, täysin vartioimatta. Mikko tietysti näppäränä poikana (tai, no, Mikko on syntynyt siinä heti sotien jälkeen, että ”poika” ei ehkä sinänsä ole ihan täsmällinen) vaihtoi päittäin Anssin (kyllä Anssia nyt lyödään, poikaparka) ja Janin avovaimon puhelinnumerot. Seuraus: hirveetä sekoilua, tietenkin.

Tänään on vuorossa Halpojen Viinien Ilta. Mä voin laittaa kattavat viiniarvostelut tänne huomenna. Jos siis enää nään kirjoittaa mitään ensimmäisen Magis-pullon jälkeen. No niin, nyt pitää mennä, nyt on niin saatanan levotonta täällä töissä.

Tuesday, September 18, 2007

Ensimmäinen BLOGIVIERAS!


Moi, Jone Nikula!

Moi!

Sinua on toivottu Lotta Love –blogin ensimmäiseksi vieraaksi.

Sehän on suuri kunnia.

Todellakin on. Kerro nyt, kun me ei oikein tiedetä: Miten sä elätät itsesi? Sulla on radio-ohjelma, Ovi-lehti, ravintola, Idols, juontokeikkoja ym. Mikä sun titteli on?

Päätyökseni teen lehteä, eli olen Ovi-lehden päätoimittaja. Päätoimittajuus, radio, kolumnit, juontokeikat, siinähän se on. Telkkarihommilla saa jonkun kuukausiliksan vuodessa lisää, mutta eihän se varsinaista leipäpuuta ole. Ihan okei niistä tienaa kun niitä tekee, mutta esimerkiksi Äijät show’ssa enemmän siinä oli se riemu, että sitä pääsee tekemään, kuin se että siitä tienaa rahaa. Televisiohan on helvetin huono bisnes.

Mihin lehtiin sä kirjoitat kolumneja?

Länsi-Savoon ja aloitan Uudessa Suomessa.

Kun nyt tuli puheeksi toi Äijät-show, niin mulla on tässä idea: Muijat-show! Ei enää irtoripsiä ja brasilialaisia vahauksia ja tuskallisia stilettokorkkareita. Pelkkää naista. Ei Givenchya, Guerlainia tai L’Orealia, vaan pelkkää vettä, saippuaa ja Herbina-shampoota. Mitä jos tosissaan päättäisimme, että nyt loppui Stepfordilaisuus, ja alkoi tosimuijailu? Jos Paris Hilton pärjää maatilalla, niin pärjään minäkin ilman Joe Blascoa.

Joo, mutta loppupeleissä huolittelematon nainen on niin vanha shokkihomma. Minä ja Hynynen ollaan ruokkoamattomia hippejä, se on osa sitä ohjelman ironiaa. Eihän me mitään varsinaisia äijiä olla, vaan ne äijäthän on ne, jotka osaavat ne hommat. Mehän mennään sinne, vitun hipit sisällöntuottajat, tekemään itestämme naurettavia. Muijat-hommasta puhuttiin, mutta leimallisesti muija-duuneiksi mielletään hoivahommat, sellaiset, joissa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä.

No eihän! Tulee mieleen suurtalouskokki, kerrossiivooja, maatalouslomittaja…

Siihen tarvitaan vielä parikyt päälle. Mieleen tulee vaan nää hoiva-ammatit. Ne eivät olisi yhtään huonoja Äijät-konseptiinkaan. ”Anteeks mummo, nyt pestään perse sulta”. Dementikon sukulaiset viimeistään voisivat siitä suuttua.

Höh, mulla oli tää konsepti jo ihan valmiina. Juontajat enää puuttuivat.

Kyllä me ajateltiin sitä välikautena, että oltaisiin laitettu kaks ruokotonta akkaa tekemään Ämmät-ohjelmaa.

Keitä ne olisivat?

Sitä pitäisi miettiä. Sehän voisi olla Miina Lång, ent. Äkkijyrkkä ja vaikka Eva Wahlström, jotta olisi joku nuorempikin tyyppi, jolla on toi koukku läjässä. Me ei saatu ihan tätä franchisea aikaiseksi.

Voi perse.

Me saatiin kuitenkin tää yksi ohjelma aikaiseksi sillä että me istuttiin ja juotiin kaljaa, ja mietittiin, että millainen telkkariohjelma tehtäisiin.

Unelmaduuni. Kaikki, joille olen kertonut että sä oot mun eka vieras on ollut sitä mieltä, että sä oot ihana. Missä ne voi bongata sut, ja miten sut isketään?

Ei mua oikein pysty iskemään, kun mä oon varattu.

Ai niin, niinhän se oli.

Mutta yleensä baarissa valomerkin aikaan, niin kannattaa armosta antaa jollekulle jurrissa kuolaavalle pitkätukalle. Luultavasi se ei ole yhtään sen huonompi, kuin mä oisin siinä tilanteessa, jos mua ois isketty.

Toi on muutenkin mun mielestä aika hyvä elämänohje: ”kannattaa armosta antaa jollekulle jurrissa kuolaavalle pitkätukalle”.

Ehdottomasti, mun mielestä: Antakaa armopanoja! Säälistä antaminen, eikö se ole aika helppoa kuitenkin?

No todellakin on. Todellakin on. On. Todellakin. Sulla on ravintola, Rock Town. Sä omistat siitä ainoastaan osan, mutta kaikki pitävät sitä Jonen baarina.

Mun osuuteni on 10%. Mun ajatus on se, että jos kerran dokaa aika paljon, niin kannattaa tukea omaa yritystään. Se tuli sitä kautta, että olin tehnyt näiden jätkien kanssa aikaisemmin duunia, ja ne olivat laajentamassa stadiin. Siinä on muutama vähemmistöosakas, ja sitten nää isot pojat.

Mitkä muut ovat sun kantakapakoita?

Loose, Corona, Tava…

Mä olisin luullut, että On The Rocks.

No itse asiassa käyn siellä nykyään vielä enemmän, koska siellä saa vielä tupakoida.

Totta, se on hienoa.

Mutta se on vaan maantieteellisesti aika kaukana…

[Keskeyttäen] No entä Rock Town, sehän on sikakaukana!

No siinähän se just on se ongelma, et mä joudun aina oikein lähtemään sinne. Kantakaupungissa asumisen koko pointtihan on siinä, että Itähelsinki alkaa Stockmannista. Mä oon sitä mieltä, että kaikki Kampista itään on aika etäistä.

Aivan oikein, hienoa! Mä luin että sä olet jossain Kissaprojektissa. Onko sulla oikeasti joku kissa (muu paitsi Ellen)?

Heh. Ex-avovaimon kissan kanssa tulin erittäin hyvin toimeen. Se kissa asui mun kanssa vuoden verran kauemmin kuin se mimmi. Edellisen avovaimon kanssa oli koira. Mä oon opetellut eläimet nainen kerrallaan.

Tykkäätkö sä oikeasti eläimistä?

Mä tykkään kyllä. En mä koskaan pienenä halunnut lemmikkiä, mutta nyt oon vähän perehtynyt enemmän kissoihin ja koiriin, ja vähän eksoottisempiinkin eläimiin, ja ne ovat oikeastaan helvetin hauskoja. Eläimet ovat vilpittömän hölmöjä, vaikka ne olisivat fiksujakin. Mulla meni runsas vuosi, ennen kuin se kissa suostui tulemaan mun syliin…

Joo, mutta sä ootkin helvetin pelottava. Se kissa oli salee katsonut Idolsia.

Mutta se oli hieno meininki. Ja sitten kun se oli päättänyt että tän jätkän syliin voi tulla, niin joskus kävi niin, että mä istuin sohvalla katsomassa telkkaria, ja se tuli nukkumaan mun vatsan päälle. Ei tuu mitään muuta kuin lumisadetta ja BBC World Service, mutta se ei suostu liikahtamaan siitä, ja sitten mä jäin nukkumaan siihen vaatteet päällä, hampaat pesemättä, koska ei sitä kissaa raaskinut siitä siirtää.

Pelottavan liikuttavaa.

Ne on hauskoja otuksia. Koiranomistajana olemisessa on se hyvä puoli, että tuli joka päivä käveltyä sen koiran kanssa. Tuli katsottua stadia ihan toisella tapaa. Pakko myöntää, että kun pantiin lusikat jakoon, niin oli aika selvää myös kenelle se koira menee. Ei niin aikaavievää elukkaa mun elämänrytmillä ole toivoa ottaa.

Mikä sun elämänrytmi on?

Aamulla töihin, ja joskus yöllä kotiin. Kun tekee noita kolmea duunia päällekkäin, niin jonkun verran se vaatii ajankäytön suunnittelua. Aamulla menin töihin, sitten olen istunut palaverissa palaverin perään, käynyt yhdessä pressissä, tehnyt radiolähetyksen, ja nyt mä oon matkalla kotiin. Mä möhästyn tän illan pokeripelistä ruhtinaallisesti [Lotta Love –blogi menee pokerin edellä, toimittaja huomaa ilahtuneena]. Panokset jaettiin kello seitsemän.

Mitä sulla on vielä tekemättä? Sun CV on jo aika pitkä, mutta mä vähän googlailin, ja sun suku on täynnä kansanedustajia. Sun isä, sun isoisä …

Poliitikkoja on ollut paljon suvussa, ja sen takia hyvin tiedänkin, että mun ei kannata sinne lähteä, siellä on ollut paljon mua fiksumpia miehiä meidän suvusta. Päin vittua tää maailman on menossa koko ajan. Meidän suvussa on oltu enemmän liberaaliosastoa, mutta nyt alkaisi olla aika perustaa suorastaan uusi puolue.

Oho, mikäs?

Ongelma on siinä, että kaikkien puolueiden juuret ovat jossain itsenäistymisen ajan systeemeissä. Nyt kun maailma on niiltä osin aika valmis, niin nyt ne istuvat kaikki tuolla säätämässä polkypyöräkypäräpakkoja ja tupakointikieltoja, tällaista vitun kusenpolttamaa mikromanageerausta! Nyt kysytään että, onko Kokoomus kaapannut ulkopolitiikan, että onko tämä oikea visio? Vittu, jos jollain on edes visionpuolikas, niin tervetuloa! Siis näkemyksettömiä pelkureita, selkärangattomia runkkareita, mitättömiä laumasieluja. Siis politiikka: voiko olla tylsempää?

Tällä hetkellä, ei varmaan.

Tää konsensus ja järjetön isovelimentaliteetti on aivan pöyristyttävää. Mä oon vakavasti miettinyt, että ehkä sen takia kannattaisi aktivoitua poliittisesti, että edes vähän pääsisi heiluttelemaan häkkiä. Ymmärrän toki sen, että kun sulla on tietty yhteiskunnallinen status quo, niin vallankumoukselle ei ole tilausta, mutta ajattelun vallankumousta kyllä vähän tässä hakisin. Kaikilla pikkupuolueilla ongelma on se, että heidän suhteellisen kapeilla puolueohjelmilla on emuloitu suurempien puolueiden agendaa. Natokeskustelukaan ei pohjaudu mihinkään muuhun kun fiilistelyyn. Geenimanipuloitu ruoka: fiilistelyä. Energiapolitiikka: vitun fiilistelyä. Sitten se vielä fiilistelläänkin ihan päin vittua, ja tilataan ranskalaiset rakentamaan. Ainoa mitä ne ovat osanneet rakentaa, oli Maginot-linja, mutta eivät ne osanneet käyttää sitä. Saatanan tunarit.

Mä lähden tähän ihan heti mukaan. Onko meidän puolueella joku nimi jo?

No mä ajattelin vähän että Kansallinen röökipuolue olisi hyvä idea, koska KRP on tuttu ja pelätty. Sitten mä ajattelin myös, että Suuri Uusi Puolueohjelma voisi olla aika hyvä, koska SUPO saattaisi olla nyt vielä seksikkäämpi. Mutta politiikan olen ajatellut niin, että on paljon poliittisempaa on panostaa oikeasti tähän omaan duuniin. Olisi huomattavasti jalompi vääntö saada lehtiyritys kannattavaksi, ja saada edes semityöllistettyä sen avustajakaarti. Vaikka mulla ei sinänsä ole mitään erityistä syytä puolustaa jotain Sedu Koskista, niin on se työllistänyt vitusti enemmän ihmisiä kuin Rosa Meriläinen. Tyypeillä voi olla mielipiteitä, mutta elinkeinoelämä ja politiikka ovat niin irtautuneet toisistaan, toisin kun se oli vielä silloin idänkaupan ja bilateraalipolitiikan aikaan. Poliitikkojen tatsi ihmisten arkeen on kadonnut. Ei ymmärretä sitä, että jokainen euro pois verotuksesta, on euro kulutukseen. Ja kenelläkään ei ole pokkaa sanoa, että sori vaan, viiden huntin palkankorotusta ei tipu sairaanhoitajille. Viishunttia on vittu 3000 mummoa. Vaikka he ovat millaisessa palkkakuopassa, ja varmasti he ansaitsisivat sen rahan, mutta sitä ei vaan tuu. Sori. Jalostusarvo ei riitä.

Jos tarviit puoluesihteerin sun puolueeseen, niin mä voin tulla.

Joo, sullahan on kuitenkin noita ambitioita tonne Arkadianmäen suuntaan, niin sehän olisi hyvä homma.

Mä ajattelin, että olisi mahtavaa, jos uutiset entistä enemmän voisi alkaa breikkaamaan täällä mun blogissa, enemmin kuin vaikka Helsingin Sanomissa tai jotain. Niin oisko sulla antaa mulle joku skuuppi?

Mikähän olisi todellinen skuuppi? Tosiasia on se, että kun meillä on jumalaton määrä kanavia ajaa kaikkea informaatiota, niin oikea tieto hukkuu sinne kaiken informaation joukkoon. Perusongelma on se, että luullaan, että kun katetaan mahdollisimman laaja kirjo, niin silloin suoritetaan uutispalvelutehtävää. Oikealle toimittamiselle olisi tilaus. Otetaan esimerkiksi Natokysymys: pohditaan miten se myydään. Aina otetaan esille talvisodat, yleiseurooppalainen poliittinen tilanne, ja isiemme tai isoisiemme uhraukset. Kukaan ei kysy, että mistä tulee se fyrkka Eurofightereihin, jos ei me olla Naton jäseniä. Se on niin simppeliä. Kysymys on fyrkasta. Skuupin löytäminen on hankalaa, koska tieto on kaikki siellä, mutta miten sä myyt sen niin, että ihmisiä kiinnostaisi joku muu, kuin se, että joku vitun ex-missi on kärsinyt peräpukamista tai joku ex-uimari on pamauttanut seuraavan böönan paksuksi.

Okei. Mä laitan tänne että ”ei”.

Ilta-Sanomissa oli viime viikolla artikkeli siitä, että ovatko jotkut julkisuuden henkilöt tissi- vai persemiehiä.

Soittiko ne sulle?

Ei, ei ne mulle soittanut onneksi – tällä kertaa. Tuli vaan mieleen, että se lehti on perustettu Mäntsälän kapinan aikaan uutistarpeen tyydyttämiseksi, ja nyt ne kirjoittaa viikonloppuliitteessä siitä, kumpi kiinnostaa enemmän: tissit vai perse. Niin oisko siinä vaiheessa aika jonkun ojentaa se hyvä-veli-ladattu-ase päätoimittajan käteen, et ”vedä johtopäätökset”?

Mulla ei ole kovin paljon ideoita, mutta James Liptonilla on. Ootko sä katsonut Inside the Actor’s Studiota?

Olen.

Lopussa James Lipton kysyy Pivotin kysymyssarjan. Eli: mikä on sun suosikkisanasi?

Vittu.

Inhokkisanasi?

Viipeellä. Sitä yritettiin myydä jossain vaiheessa, ei pitäisi sanoa ”viiveellä”, vaan pitäisi sanoa ”viipeellä”.

Miksi?

En mä tiedä. Mutta vittu mä vihasin sitä. Se oli jossain vaiheessa kielitoimiston suosikki.

Mikä sytyttää sut? (Englanniksi: what turns you on?)

Kiima.

Turn off?

Pissistely.

Mitä ääntä rakastat?

Kaksi maailman kauneinta luontoääntä ovat matalalla lentävä raskas helikopteri, ja korkeiden korkojen kopina Bulevardilla.

Mitä ääntä inhoat?

Herätyskelloa.

Mitä ammattia, muuta kuin omaasi, haluaisit kokeilla?

Äijät-sarjan motiivi oli se, että pääsee kokeilemaan kaikkia makeita ammatteja, eli olen kokeillut aika montaa. Hyppäsin keväällä laskuvarjolla, mutta vielä paljon makeempaa olisi vetää kunnon taisteluhyppy 150 metristä Normandia-meiningillä keskelle ilmatorjuntaa. Siinä olisi yritystä.

Mitä ammattia et missään tapauksessa haluaisi harjoittaa?

Missä tahansa duunissa kiinnostavampaa kuin se mitä se työ tuottaa, on se, miten se tehdään. Sitä myöten kiinnostavaa on tutustua ammatteihin, joista sä et tajua hevonvittua. Joku kosmetologihomma, mulla ei mitään tekemistä sellaisen aiheen kanssa, mutta mua kiinnostaa se prosessi, että miten muutamalla purkilla muutetaan rokonarpinen koukkonokka prinsessaksi. Aina oppii jotain maailmasta, ammatista tai itsestään, kun sellaisia tekee. Mun ongelma ei ole se, että mulla olisi suppea kiinnostuneisuus ympäröivää maailmaa kohtaan, vaan päinvastoin. Mä en keksi mitään ammattia joka olisi niin vastenmielinen. No, tietysti ehkä oikeuslääkärin duuni, ja joku neljä kuukautta kelluneen ruumiin avaaminen, se voisi olla vähän…

Suosikkikirosanasi?

Vittu, mutta mä toivoisin, että se olisi Kristusperkele, koska se olisi paljon äijempi.

Jos taivas on olemassa, mitä haluaisit kuulla Jumalan suusta kun tulet taivaan porteille?

Kaverit odottavat alakerrassa.

Hienoa. Seuraava kysymys: Luetko ikinä mun blogia?

No nyt mun täytyy myöntää, että en ole lukenut.

Mä laitan että ”joo”.

Laita joo, ensimmäiseksi aamulla, ja viimeiseksi illalla.

Joo, noin laitan. Mikä on sun viesti blogin lukijoille?

Netin paras kauppa on uscav.com.

Ai niin, ja vielä yksi kysymys. Kun sä olet televisiossa töissä, niin tunnetko sen Jarmo Mäkisen?

Joo, oon mä tavannut sen.

Voitko sanoa sille, että mä rakastan sitä?

Joo, mä sanon.

Monday, September 17, 2007

Lukeminen kannattaa aina

Lukeminen kannattaa aina, ja maailmassa on niin paljon niin hienoja kirjoja, että jos se vain olisi mahdollista, niin voisi lopettaa työt tykkänään ja vain lueskella koko elämänsä. Mutta vaikka miten yrittäisi vuorokauden ympäri lukea, niin kaikkia universumin kirjoja ei millään ehdi kahlata läpi, ja kaikki eivät edes jaksa, ja siksi kannattaa ehdottomasti käydä Sinne ja Takaisin -sivustolla. Tänne on kerätty juuri minunlaiselleni keskittymishäiriöiselle ja lyhytpinnaiselle ihmiselle sopivat summaryt kaikista merkittävistä teoksista. Sieltä puuttui muutama, joten mä tein ne itse:

Vanhus ja Meri Jätkä on veneellä tosi kauan ja ei sitten saakaan kalaa.

Hiiriä ja miehiä Kaksi tyyppiä sekoilee ympäri metsää, ja toinen tappaa hiiren.

Vihan hedelmät Matkustetaan helvetin kauan amerikan halki, ollaan plantaasilla töissä, ja sitten opitaan ay-toiminnan alkeet.

Koputtajat (Stephen King) Mimmin takapihalla on avaruusalus, ja sitten kaikki lilluvat vihreässä mönjässä.

Ylpeys ja ennakkoluulo Kolme tytärtä ovat ehkä kohta köyhiä. Yhtä tytärtä kosii sen serkku, sitten toinen tyyppi, johon se ei ole rakastunut, mutta sitten onkin myöhemmin. Sitten ne menevät naimisiin.

Jekku

Great success! Jäynäputki lähti käyntiin heti tänään. Aamupoika Anssi jätti tietokoneensa tänään lukitsematta lähtiessään palaveriin. Tämä on luonnollisesti puhdas amatöörimoka, kun työyhteisössä työskentelee mitä kavalampia kollegoita. En tietenkään voinut vastustaa kiusausta, vaan menin Anssin koneelle, jossa sähköpostijärjestelmä tietenkin oli auki. Lähetin viestin firman talousvastaavalle, cc:nä koko ohjelmaosasto. Viesti oli:

Hei,

Monesti kun teen lähetystä, minua jännittää aika lailla. Olen huomannut, että jos käytän naisten sukkahousuja farkkujen alla, niin se auttaa. Ovatkohan nämä tässä tapauksessa verovähennyskelpoisia? Tietääkö kukaan?

Terveisin
Aamupoika Anssi


Koska olen läpeensä pirullinen, tietenkin deletoin viestin Sent-kansiosta, sekä sitten Deleted Items -kansiosta. Jäin jopa hollille minuutiksi, tsekatakseni ettei vaan tule Out Of Office –viestejä, jotka Anssille näkyisi.

Buahhahahhaaa (pahisnaurua), hinks hinks hinks (ääni joka tulee, kun kierosti hieroo käsiään yhteen Mr. Burns –malliin).

Sunday, September 16, 2007

Sunnuntai ja kaikkee

Aaargh! Mitä ovat nämä ”liikennemaksut” mun puhelinlaskussa!? Ei voi olla tuon arvoista. Mun on peruutettava liikenne mun puhelimesta. Mitä se edes on? En mä mielestäni noin paljolla ole minkäänlaista liikennelisäarvoa saanut!

Kävin istumassa iltaa eilen rakkaan ystäväni Micaelan kanssa. Me poltettiin ehkä kaikki maailman tupakat, ja juotiin aika paljon viiniä. Jo kohta meidän pöydässämme istui ryhmä hauskoja nuoria miehiä, ja heidän mukanaan matka vei Bottalle. Se on nyt toinen kerta viikon sisään, kun olen ollut siellä. Se ei ole ihan terve kehitys. Terve kehitys sen sijaan on se, ettei mulla edes ollut krapulaa aamulla. Heräsin jossain vaiheessa, aavistelin kankkusen tuloa, ja tahdonvoimalla poistin sen. I'm good like that.

Micaelan työpaikalla vallitsee viidakon lait jekkujen suhteen. Sain mahtavia ideoita käytännön piloja varten, jotka alkavat heti maanantaina. Onnneksi kukaan mun työkaveri ei lue tätä blogia.

Wednesday, September 12, 2007

Get Starbucks to Finland

Mä liityin ryhmään Facebookissa. Se on ”Get Starbucks to Finland”. Kutsuin sinne Facebook-kavereita, ja kohta se räjähtää. Tää on mun mielestä mahtava ensimmäinen askel. Joku sanoi, että oli kuullut jostakin, että joku kertoi (eli tää on ihan salee varmaa tietoa), että jollakulla on jo olemassa lisenssi Starbucksin launchaamiselle Suomessa. Seuraavaksi on ryhdyttävä salapoliisiksi, selvitettävä kuka se on, ryhdyttävä stalkkaamaan tätä, ja yritettävä pakottaa hänet toimimaan ripeämmin. Mä oon niin uhrautuvainen, for the greater good. Että olkaa hyvä vaan.

Mä olen alkanut panttamaan mun kahvia. Mun viime reissulta on enää sen verran vähän French Roastia jäljellä, ettei sitä voi tuhlailla. Mä säästelen sitä hyviin kahvihetkiin, en sellaisiin juosten kustuihin, jossa ei ehdi kunnolla keskittyä kahviin, ja nautiskelemaan siitä.

Juhlallisesti voin myös ilmoittaa, että ensimmäinen blogivieras saapuu Lotta-universumiin ensi tiistaina. Se on yksi niistä, jota ehdotettiin kommenttilootassa. Pitäisikö mun paljastaa kuka, vai pidetäänkö yllätyksenä?

Tuesday, September 11, 2007

Celebrity match

”You eat lightning and you crap thunder”. Ehkä paras määritelmä ever. Mä jäin koukkuun noihin ”kuka olet”-nettitesteihin, ja jos olisin action sankari, niin olisin Sylvester Stallone. Se ei mun mielestä sopinut mitenkään älyttömän hyvin, mutta toi ensimmäinen lause on niin hyvä, että se piti laittaa tänne. Se ei mun mielestä olisi yhtään huono myöskään sähköpostin signature-osaan. Varmasti yhteistyökumppanit ja asiakkaat osaisivat arvostaa sitä.

Koska mulla on syyshormoneja (tai vaihdevuodet; mä oon aina ollut todella varhaiskypsä), niin tein myös match making –testejä (koska mun kotona ei ole eläviä miehiä) (tietääkseni) (ainakaan juuri nyt).

Biorytmini mukaan sopivimmat parit minulle olisivat:

98 % Lance Bass (joo, ihan huippumahtavaa, mun paras match on homo. Se voisi ehkä vähän syödä meidän seksielämää)
98 % Freddie Prinze Jr.
95 % Thomas Gravesen (Tanskalainen jalkapalloilija, muistuttaa hämmentävän paljon italialaista jalkapallotuomari Pierluigi Collinaa. Tulevaisuus Footballers wife’na houkuttelee) (Tanya Turner on mun idoli. Siis heti Cruella DeVilin jälkeen)
95 % Seth Green (Nyt ollaan jo lähempänä)
94 % Nick Cannon (Yes! Yesyesyes! Tää se on!)

Tietysti mulla on vahva usko siihen, että itse asiassa mut on tarkoitettu Alan Rickmanille, Hugh Grantille tai Luis Figolle, vaan sitä mieltä eivät ole tiede ja biorytmimme.
Alan + Lotta = 66 %
Hugh + Lotta = 68 %
Luis + Lotta = 74 % (huom! ”Emotional compatibility 33 %”. Eli ehkä ei.)

Viiden minuutin huumoritesti taas paljastaa, että sielunystäväni onkin Sean Penn, ja hyvänä kakkos-, kolmos- ja nelosvaihtoehtoina ovat Kevin Spacey, Mel Gibson ja Bruce Springsteen. Hmm. Niinköhän? Vähän mielikuvituksetonta.

Nimen perusteella mun parin pitäisi olla Johnnie Cochran, huippujuristi, joka puolusti muun muassa O.J “If I did it” Simpsonia. Ei ei ei, täysin moraalitonta. Täytyy olla olemassa muita vaihtoehtoja. Surffailu jatkuu.

Horoskoopin perusteella voisi tietysti yrittää löytää ihannepartneria, mutta tän sivuston käyttäminen on valtavan epäkäytännöllistä. Randomilla kuitenkin selvisi että onnistumisen mahdollisuus mulla on Bam Margeran kanssa 44 %, Chad Michael Murrayn kanssa 28 % ja Fred ja George Weaslyn (kyllä, ne ovat oikeasti ne kaksoset Harry Potterista) kanssa 57 %. Kone kertoo, että tämä olisi “not a bad match, but not ideal either”. No ei tosiaan, semminkin, että ne EIVÄT OLE OLEMASSA. Not ideal, indeed…

Jos taas olisin teini, ideaalihengenheimolaiseni olisi Englannin prinssi William. Yäk, en ihan näe itsessäni prinsessaa. Siis oikeaa prinsessaa, se oli maailman kamalin työ. “Prinsessa” (huomatkaa’ “ ‘) on asia erikseen.

No, tän perusteella mä uskoisin, että mun paras celebrity match on Jarmo Mäkinen.

Monday, September 10, 2007

Aaargh. Väärä täydellinen nainen.



Which Desperate Housewives Character Are You?

You are Brie. You are caring and idealistic, but your hard work often borders on obsessiveness, and you can seem uptight and prudish to others.
Find Your Character @ BrainFall.com


Haloo! Tää on jo toinen Desperate Housewifes -testi, jonka mä olen tehnyt, ja mä olen TAAS Brie! EEEEEIIIIII! Väärin! Väärinväärinväärin!

Uptight?! PRUDISH?! Tietäisivät vaan, mitä kaikkea täysin moraalitonta mä puhaan. Hmpfh.

Halvat viinit

Vietin puoli viikonloppua Turussa (mikä voisi olla parempi paikka viettää puoli viikonloppua!?). Perjantaina oli Turkuhallissa mahtava NRJ in the Park –konsertti. Meillä oli esiintymässä DCX, Traffic Island, Elastinen, Tea, E-Type, Darude, Ari Koivunen ja Antti Tuisku. Hurjaa meininkiä oli yötä myöten, ensin hallilla, sitten Pörssissä. Takaisin lähdimme ajelemaan yhden aikoihin lauantaina. Helsingissä tulimme siihen tulokseen, että eilisestä vielä jäykkänä meidän päässämme nököttävät kampaukset olivat niin hienot, että olisi kamalan turhaa tuhlata ne kotona istumiseen. Ja niin lähdimme radalle, kolmelta iltapäivällä, ja kotona olinkin ihan heti 11 tuntia myöhemmin.

Sunnuntai-iltana oli vuorossa Pablo Fransiscon keikka Kulttuuritalolla. Pablolla oli lämppärinä mukana amerikkalainen koomikko Flip Schultz, joka oli kerrassaan mainio!

Nyt alkaa myös suursiivous mun asunnossa. Mulla on tulossa vieraita. Me järjestämme nimittäin Halpojen Viinien illan. Kaikki alkoi eräänä iltapäivänä Loosessa, kun tulimme siihen tulokseen, että halvat viinit ovat aivan liian aliarvostettuja. Niitä ostetaan, ja jokaisella on joku Magis- tai Libis-muisto nuoruudestaan, mutta aina kun järjestetään viiniin liittyviä juhlia, niin ne ovat ”hyville” viineille. Pahoille (eikun anteeksi halvoille) tulee silloin paha mieli, joten niiden kunniaksi pidämme halpojen viinien illan. Jokaisen vieraan pitää tuoda mukanaan vähintään yksi pullo viiniä, mutta se ei saa missään tapauksessa maksaa kuutta euroa enemmän. This’ll catch on, I’m sure. Kohta kaikki järjestää näitä. Tai sit todellakaan ei.

Thursday, September 06, 2007

Kuka tulee kylään?

Kuka nää kaikki vaatteet on heitellyt ympäri mun asuntoa? Miksi mun sohva ei näy? Miten nää kaikki tiskit ovat tiskipöydällä, vaikka mulla on tiskikone? Kuka helvetti on tuonut mun asuntoon 70 paria kenkiä, ja miksi ne ovat ympäri eteisen lattiaa eivätkä sievästi laatikoissa kaapissa?

Okei, mun asunto on kuin Kosovo, ja tänne ei voi kutsua vieraita, mutta tää blogihan on erittäin näpsäkässä kunnossa ja ihan siisti. Mä aloin tänään kahvitauolla pohtimaan, että pitäisikö mun pyytää tänne blogiin vieraita? Sehän olisi hauskaa. Joo! Tää on koko ajan parempi idea. Kenet mä kutsun ensimmäiseksi vieraaksi? Ideoita?

Olipas paljon kysymysmerkkejä.

Wednesday, September 05, 2007

Se Oikea

Mikä on todennäköisyys, että ihmiselle on olemassa vain yksi ainoa The Oikea? Mä olen vähän laskeskellut:

Sanotaan, että olet nuori, sinkkunainen ja haet Sitä Oikeaa. Noin 48 % väestöstä ovat miehiä, eli noin 3,2 miljardia. Voidaan varmaan laskea, että osa on alaikäisiä, ja osa liian vanhoja edes liikkuakseen, ja näin olemme 2 miljardissa. 5 % väestöstä on homoja, tulos 1,9 miljardia. Puolet ovat naimisissa tai uskollisissa parisuhteissa, ja silloin ollaan miljardissa.

Eli jos niitä on miljardi, niin on se nyt saatana kummallista, ettei yksi niistä ole vielä ollut edes lähellä Sitä Oikeaa?!

Anteeksi, mitä sinä sanoit? Että monimutkaiset laskelmani näyttävät väriliitupiirustukselta kahdesta porsaasta jotka leikkivät hattaramaassa? Selkeästi sinä et ymmärrä mitään tilastotieteestä. Melkein hävettää sun puolesta.

Tuesday, September 04, 2007

Naamakirjasta taas

Viihdeuutiset kävivät tänään haastattelemassa mua, ja – get this – aihe on: Facebook. Hämmästyin kun he soittivat, miten uutisetkin jo tietävät mun addiktiosta? Eivät tietäneet, sattuivat vaan huomaamaan, että mä olen siellä, ja taisivat soittaa aika randomilla. Mutta Facebookistahan riittää juttua. Mä olen lisännyt Gilmore Girls Addict –applicationin mun profiiliin, ja tehnyt siellä Gilmore Girls trivia –kisaa. Mulla on jo yli 8000 pistettä, enkä tiedä olenko ylpeä, vai häpeänkö. Enkö mä voi tehdä mitään, ilman että siitä tulee obsession?!

Monday, September 03, 2007

Spontaanisuuslupaus

Huh, aika vauhdikas viikonloppu ollut takana, hyvä että pääsin takaisin töihin vähän rauhoittumaan. Perjantaina oli ilotulituksen SM-kisat, ja Nelonen oli kutsunut 800 läheisintä ystäväänsä Kansallisoopperaan juhlistamaan tilaisuutta. Valtavasti tuttavia, ja hyvä tarjoilu. Lähdimme jatkoille Rock Towniin, jossa kävi illan kohokohta. Notkuskellessani tiskillä (tai jotain), näin ovella Pulkkisen (siis THE Pulkkisen, sen sketsi-Pulkkisen). Olin hetken vähän star-struck, kunnes Pulkkinen (jonka nimi on ehkä oikeasti jotain muuta), tuli mun luokse ja sanoi: Sinä olet ihana, hauska koomikkonainen. Mä olin äärettömän otettu, enkä saanut sanottua kovin paljon takaisin, paitsi ehkä ”kiitos” (toivottavasti).

Lauantaiaamu valkeni, ja pirteänä suunnistin kohti rautatientoria klo 10. City-lehti ja Puolustusvoimat järjestivät jättisuuren Cooper-tapahtuman torilla, ja olivat pyytäneet juontajiksi urheilullisimmat ihmiset ketkä keksivät, eli Jone Nikulan ja mut. Mutta me ollaankin sitä maanpuolustushenkisemmät. Jone rakastaa armeijaa, ja käy kertausharjoituksissa jatkuvasti, ja mä taas oon Lotta. Illalla kävin keikalla Lahdessa. Siitä tulee meidän perheelle tuttu paikka nyt, kun veli (joka joo, on sinkku, kun kuitenkin haluatte tietää) menee armeijan urheilujoukkoihin Hennalaan Lahteen.

Sain yllättäviä vieraita kaukaa Varsinais-Suomesta. Ihanat Ibizan prinssini Janne ja Allu ilmestyivät Helsinkiin. Pojat olivat aamulla Naantalissa pohtineet, että mitäs nyt tehtäisiin. Mennään Lintsille, sanoi yksi. Niin mennään, vastasi toinen, ja niin he menivät. Ihastuttavaa spontaaniutta. Musta on tullut niin vanha ja konservatiivinen, että tosi vähän tulee tehtyä enää tuollaista tosi spontaania. No, paitsi se toinen Budapestin matka kesällä, mutta muuten. Nyt ryhdytään yhdessä spontaanimmiksi. Se on mun syyskuun lupaus.