Kuningatar Silvia uimassa

Jossain vaiheessa mä keräsin tonne oikeanpuoleiseen palkkiin hakusanoja, joilla ihmiset olivat mun blogiin osuneet. Sitten näppärästi deletoin koko blogini, ja ne katosi. Keräilin taas vähän. Voin vaan kuvitella miten pettynyt eräskin hakija on, kun huomaa ettei täältä oikeasti löydy kovinkaan paljon apua tai tietoa Tuomas Holopaisen tyttöystävästä. Ja jotenkin ei yllätä yhtään, että sanoilla ”Viinaa panetti” löytää mun blogiin. Näillä tänne tultiin:

Jos olisin historiallinen henkilö
Sex (Niinpä tietysti)
Kuvaa piparisi
Vanhat kengät
Naisten muotivinkit
Nainen pissat housussa (ööööh...?)
Tuomas Holopainen tyttöystävä
Kuningatar Silvia uimassa (toim. huom: a) Siis joo, ei oikein tähän löydy apua täältä ja b) MIKSI joku etsii tuota asiaa netistä!?!)
Viinaa panetti
Mies Ilaskivi

Dricker din baby?

Sain tiedotteen siitä, että Euroviisujen taloudellisesta tuloksesta kerrotaan tiedotustilaisuudessa. Tiedotteessa luki: ”Tapahtuman kulubudjetiksi määriteltiin viime syksynä 12,4 euroa”. Yllättävän halpaa.

Eilen sain kirjeen kotiin. En oikein tiedä kenen toimesta se on lähetetty, mutta osoitetiedot oli Väestörekisterikeskuksesta. Kuoresta löytyi esite: ”Dricker din baby?”, ja kannessa kuva raskaana olevasta naisesta, jonka vatsaan näki ja siellä oli vauva pullo kädessä. Siis perkele, mitä valtio minulle yrittää tällä viestittää. Mä olen rajannut vaihtoehdot kolmeen:
a) Sä juot liikaa viinaa
b) Sä olet sen ikäinen, että alahan ämmä täyttää yhteiskunnallinen tehtäväsi, ja lisäänny. Terveisin, Valtio
c) Mä olen raskaana, ja se ilmoitetaan mulle näin (tää on aika epätodennäköistä, koska se olisi sitten ikäänkuin neitseellinen (öhh… kuvainnollisesti) hedelmöitys. Toisaalta, jos pitäisi joku valita synnyttämään Messias, niin just mut mäkin valitsisin)

Katsoin mahtavaa sarjaa äsken Neloselta. Ohjelman nimi on Gay vai ei? Tyttö deittaa kolme kundia, joista yksi on heterosinkku, yksi varattu ja yksi homo. Jos hän valitsee itselleen sinkun, hän pääsee tämän kanssa matkalle, jos taas arvaa väärin niin varattu pääsee tyttöystävänsä kanssa matkalle, ja homo poikaystävänsä kanssa. Mun homotutka näki heti. Tosin oikeastaan vain siksi että Luciano, yksi kundeista, oli mukana homona samantyyppisessä formaatissa Täysosuma joka tuli SubTV:lta muutama vuosi sitten. Se on selkeästi segmentoinut roolinsa tosi-tv:ssä aika tarkasti.

Seukkailulaakso

Hengissä. Oon litkinyt detox-teetä eilen ja tänään, vaikka oikeasti vähän vihaan teetä. Ibiza-viikon jälkeen on kuitenkin syytä yrittää detoxata kaikki paska ruumiista irti. Keittoa meni koko viikon ja ruoaksi syötiin tyyliin jätteitä (mikä on vihannes?), joten nyt on aika hieman puhdistua. Oonkin hikoillut kaksi päivää, varmaan puhdasta sangriaa.

Tänään kävimme Porvoossa Seikkailulaaksossa (tai Seukkailulaaksossa, niin kuin työkaverini Jukka sitä kutsuu). Tulimme pois Emäsalosta Rib-veneellä, ja se oli jännää. Tosin turhamaisena ihmisenä oli tietysti kauheaa istua tunti helteessää muovinen kommandopipo päässä. Mutta kyllä se makeeta oli.

Hyi, näin just Oululaisen jälkiuunileivän mustavalkoisen tv-mainoksen. Olipa masentava. En osta.

Pool party

Alhaalla on menossa pool party jota munkin pitäisi olla vetämässä mutta mä nukuin pommiin (viideltä iltapäivällä, aika noloa). Mutta koska oon nyt jo yli tunnin myöhässä, niin voin tähän samaa konkurssiin ottaa muutaman minuutin irti bloggaamiseen. Eilen illalla oltiin taas pubiryömimässä. Muistan ajan jolloin teimme ns. tyttöjen sikailureissuja etelään aivan jatkuvasti. Pohdin silloin ihan vakavissani että pitäisi lähteä kesäksi töihin esim. Magaluffiin, Mallorcalle. Vaikka sisäänheittäjäksi tai johonkin baariin töihin. Olisi pitänyt lähteä, olisi se varmaan kokemus ollut. NYT taas se ei houkuta yhteen. Siis täyskäännös on tapahtunut. Ei edes samanlaista jaksamista baarissa juoksemiseen löydy enää. Päättelen, että musta on ehkä tulossa vanha. Mutta hyvällä tavalla.

Ei niin, etteikö meillä eilen olisi ollut aivan käsittämättömän hauskaa. Oli. Strikers baarissa maksettiin 10 €, ja sitten sai juoda niin paljon kuin kerkesi tunnin ajan. Päättelin siellä, että juominen ehkä olisi nopeampaa, jos lasin saisi kokonaisena suuhun. Yllytin pojatkin mukaan.

Tärkeä, kaunis tiedote

Huh. Langaton netti toimiikin mun parvekkeella. Istun täällä helteessä, palmujen vieressä, ja katselen poolille. Voisi hommia näin tehdä vähän kauemminkin.

Otsikosta huolimatta en ole tiedottamassa Nightwishin uudesta laulajasta, Anette Olzonista, vaan jostakin paljon merkittävämmästä ja tärkeämmästä.

Siis asiaan: iltapäivällä kännykkä piippasi. Tuli kuuden normaalin viestin pituinen tekstiviesti. Hieman harhainen, ja osa meni vähän ohi (tämä on kirjallisuustaidetta sms-muodossa myös), mutta sanoma on hieno. Näin siinä luki:

Do you smoke? Nyt viikonloppuna baariin ja polttamaan kejussa. Koko ajan. Kaikkien kanssa. Ihan koko ajan. Reilua. Jotkut on. Vaik yksi -oma- viikonloppu. Let's try harder ja illaksi kotiin. Röökataan ihan vaan varastoon. Videoikaa savukkeenpolttonne suomalaisessa ravitsemusliikkeessä ja lykätkää maailmalle. Tuleville historian tutkijoille ainoeistoa. "When Finland Quit". Video siitä, kun keskiolutrekat starttasi on hieno. Ajatelkaa lapsianne. Huomisen historiaa tehtiin jo eilen, mutta jotain ehtii vielä ensiviikon historiaan. Panna laittaen - Katotaan sitte, et lopetetaanko itse tuo suttuinen tapa, mutta nyt kaikki irti. ---- Laita viesti eteenpäin, lopetetaan baarissa röökaaminen tyylillä, tämä ei ole protesti. Tää omn just vaan tyylikysymys. Act now, ord don't. -Smokerdude-

BB-talo

Day 5. All is quiet in the Big Brother -house. Hieman BB olo täällä välillä tulee. Me ollaan KOKO AJAN yhdessä. Eilen illalla tosin jäin kotiin nukkumaan. Yskä ja nuha vaivaavat, ja ehkä kuume. Pojat lähtevät tänään rannalle, ja mä jään nukkumaan. Nukuin kyllä yöllä 10 tuntia, mutta tuntuu että vielä pitäisi huilata. Ehkä oon illalla jo kuosissa baariryömintää varten. Toivottavasti.

Eilinen päivä oli upea. Rangaistuksena siitä, mä olen nyt kipeä. Me lähdettiin mahtavalla bilebotskilla kiertämään Välimerta. Se oli lasipohjakatamaraani, joten pystyi menemään myös pohjalle kyttäämään. Siis pystyi, mutta kukaan ei tainnut keretä, koska laivalla oli baari auki. Lipun hintaan kuului all-you-can-drink oluet, viinit, Breezerit ja Smirnoff Icet. Huhhuh. Kiersimme kolme eri rantaa, jotka olivat aivan upeita. Toisessa paikassa söimme lounaaksi paellaa ja Sangriaa (tietysti), joka oli aivan taivaallista. Keli oli upea, vaikka aamulla satoi vettä. Sade lakkasi heti kun päästiin laivalle, ja sitten lähdettiin laivalla pilviä karkuun.

Lämpö ja aurinko on kyllä ihanaa. Tiistai-iltapäivänä istuskelin parvekkeella läppärin kanssa, ja sain kolumnin kirjoitettua alta aikayksikön. Mikäs siinä oli istuskellessa, lämmössä läppäri sylissä. Tekstiä tuli, ja samalla sai nauttia parveketeatterista, kun seurasi hotellin sisäpihan ihmissuhdedraamoja.

Tässä upeaa kuvamateriaalia:



Eilisen ensimmäinen rantsu



Joku kivi. Musta tulee NIIN luontokuvaaja



Näkymä päivän toiselta rannalta. Taustalla myös meidän laiva. Toi nainen ei kuulu kuvaan, mä en oo vaan vielä tulevana luontokuvaajana oppinut rajaamaan mun kuvia.

Uravaihdos

Nyt tulikin sitten uramuutos. TakeOff-matkalaiset Janne ja Aleksi olivat päättäneet, että he ryhtyvät Ibizan kuninkaiksi. Ehdotin, että mä voisin olla vaikka tämän kaupungin pormestari, mutta pojat meinasivat että voisin ryhtyä prinsessaksi. Ehkä voisinkin. Näin päin se kuitenkin menee meidän kuningashuoneessa, että prinsessa (tai pormestari, kyllä mä vielä senkin tittelin haluan) seisoo keskellä.

O-ou.

Los dios mios! Backlundin öljyvalo syttyi pahemman kerran eilen ultimateturnauksen jälkeen. Suuntasimme terassille suoraan rannalta. Siitä syömään, allasbileisiin ja baarikadulle. Ja taas oli hauskaa. Ja taas oli aamuherätys. Ja taas aamulla vähän (huom! VÄHÄN) kadutti, mutta eräs erittäin viisas ja kaunis ja näkemyksellinen lähteeni sanoi että en ollut kuulostanut yhtään sekavalta. Backlundista kyllä taisi tanssimusiikki hieman tuoksahtaa aamulla.

Tänään illalla lähdemme vetämään pubiryömintää klo 21. Klo 5 alkaa lähetys, ja loppuu klo 9. 9.30 on tärskyt ja lähdemme päiväksi bilepaatille. Oh dear. Oltiinko yhtään laskettu meille nukkumisaikaa? Ei.

Ohh, nyt ei pysty kirjoittamaan lisää. Pakko vähän huilia. Fortsättning följer jossain vaiheessa.

Öljyvalo ei sammu

Huhhuh. Kuka tän Ibiza-idean keksi? No ei, mahtava meininki, mutta aika vähällä unella mennään. On todella absurdi tilanne. Me istumme hotellin aamiaishuoneen nurkassa, johon olemme pykänneet studiomme. Aloitamme täällä paikallista aikaa kello 5, koska lähetyksen pitää tulla Suomessa klo 6-10. Vähän ennen kahdeksaa alkaa aurinkokin paistaa. Täällä saa seinän auki tässä huoneessa, ja siitä pääsee suoraan poolille.

Eilen illalla olimme ihanassa tapasravintolassa syömässä ihan käsittämättömän määrän ruokaa. Ja öljyvalo täällä paloi koko päivän ja illan eilen. Ihmettelin aamulla (eli keskellä yötä kun heräsimme hommiin) miten on niin kova vatsakipu (EI kankkunen), kunnes juolahti mieleeni, että sehän saattaisi johtua siitä, etten koko eilisen päivän aikana juonut tippaakaan mitään muuta nestettä kuin viinaa. En siis edes lasillista vettä. Päivä vietettiin pitkälti auringossa, joten yhtälö alkaa selvitä. Aamiaiseksi siis puolitoista litraa vettä, ja johan kulkee. Kohta avaa talon brekkari, luojan kiitos, mä kuolen nälkään.

Mä oon puhunut täällä sujuvaa espanjaa. Kuten äsken, kun respan yömies (Pablo) (ei vahvistettu tieto, vaan ulkonäköön perustuva arvaus. Vahvasti Pablon näköinen mies) tuli vilkaisemaan meitä. Siltä kysyttiin mitä sille kuuluu. Se sanoi että ”tired”. Sanoin viisaasti että ”aha, trabajas todo el noche”, joka todennäköisesti on ihan päin helvettiä, mutta tarkoittaisi suurin piirtein ”ahaa, olet ollut koko yön töissä” (huomatkaa myös miten suomalainen ahaA on pidempi kuin espanjalaisten. Ne ovat niin vikkeliä ihmisiä, että ei ne ehdi montaa A:ta aina sanoa). Nyt mä yritän online-sanakirjan avulla muodostaa lauseita. Tää ei oikein lähde. Babelfish sanoo että ”Excúseme, puede usted ser reservado, yo están haciendo una demostración de radio”, ja jopa mun (latinaan ja TeleNovelaan perustuva) espanjantaito sanoo että tuo ei ole oikea tapa sanoa ”turpa kii, mä teen radiolähetystä”.

Ibiza uncovered

¡Hola!

Estamos en Ibiza! Yo me llamo Juanita, y soy vuestra gia hoy. Eli me olemme Ibizalla, minun nimeni on Juanita ja olen oppaanne tanaan.

So far, so good. Saavuimme Ibizalle yhtena kappaleena vaikkakin mielenterveys hieman jarkkyneena sen jalkeen kun jouduin istumaan koneessa kuusi tuntia putkeen poikien kanssa. Onneksi koneessa oli paljon skumppaa. Tai siis menomatkalla oli, me joimme ne kaikki. Onneksi me oltiin ensimmainen lento Ibizalle, eli paluumatkalaisia ei tuohon koneeseen viela ollut.

Huomenna ryhdymme hommiin, eli klo 6 Suomen aikaa (klo 5 Ibizan aikaa, AAARGH!) lahtee kayntiin NRJ:n aamulahetys straight from the Mediterranean. Eilen klo 5 olimme viela Es Paradis clubilla, tamppaamassa teknon tahtiin. Huomenna siihen aikaan olemme siis skarppina (eh...) tekemassa lahetysta. Jee. Tasta tulee viela ihan hyva matka.

TV vihaa minua

Ihana vapaailta ihanan vapaapäivän päätteeksi. Kello on 19, parasta TV-katsomisaikaa, siis. Ja kun kerrankin on aikaa vaan maata telkkarin edessä, niin mitä sieltä tulee?
TV1: Puutarhurin ABC
TV2: Niklaksen Keittiössä
MTV3: Uutiset (jotka juuri olin katsonut Kakkoselta. Ja Ykköseltä.)
Nelonen: Food Club
SubTV: Mieheni on palkkionmetsästäjä

Eli jos en ole kotihengetär (tai puutarhahengetär), tai white trashia, niin mulle ei suunnata telkkarista mitään. Ja ketkä näitä kaikkia ruokaohjelmia oikein katsoo? Keskivertotorstaina tulee kuutisen kappaletta ruokaohjelmaa. Ehtiikö näitä edes kaikkia katsoa? Jos siis edes haluaisi. Why? Miksi kansa haluaa lifestyle-ohjelmia? Mä olen aina ollut mainstreamia ja ihan tyytyväinen tv-tarjontaan, ja nyt mä olen poikkeava. Aargh.

Voi näitä mun ongelmia.

Eilen vietimme HankBoobien vuosijuhlaa. Täytimme 5 vuotta. Herran vuonna 2003 olin ylioppilaskunnan puheenjohtaja, ja huomasin kuinka paljon akateemisia herraseuroja on olemassa. Miksi ei ollut naisseuraa? Miksi naiset eivät olleet järjestäytyneet hyvä sisko-verkostoiksi? En ole koskaan jaksanut olla pähkäilijä, vaan jos joku asia ottaa päähän, niin yritän tehdä asiaan muutoksen. Ja niin perustettiin HankBoobie; Eksklusiivinen naisseura, jonka jäsenet valitaan tarkoin. HankBoobieen ei missään tapauksessa pääse tulevat Tupperware-Hausfraut tai muut kunnianhimottomat push-over-prinsessat, vaan jäsenyyden nimenomainen vaatimus on se, että on mimmi jolla on munaa.

Joka vuosi uudet jäsenet joutuvat tulikasteeseen, ja kokonaisen päivän ajan he samoilevat ympäri kaupunkia, suorittaen tehtäviä, ja johtolankojen perusteella etsien rastia toisen jälkeen. Juhlavuoden kunniaksi muut jäsenet päättivät kuitenkin järjestää meille perustajajäsenille tällaisen päivän. Oli aivan käsittämättömän hauskaa!

Yksi tehtävämme oli kerätä adressi jollekin asialle joka on HankBoobien ideologiaa lähellä. Näin teimme.

”Olemme elävinämme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, mutta naisen euro on vieläkin 80 centtiä. Niinpä me allekirjoittaneet vaadimmekin, että naisen drinkki tulevaisuudessa maksaa 80 % miehen drinkin hinnasta. Valtion tulee kompensoida ravintoloitsijalle ja panimoyrittäjälle välisumma. Tämä tulee nostaa tasa-arvotupossa korkeaimmaksi prioriteetiksi”.

Ette usko millainen hitti tämä vetoomus oli. Kaikki halusivat allekirjoittaa. Naiset siksi, että saisivat halvempaa alkoholia, miehet siksi että tulisi halvemmaksi tarjota drinkkejä naisille. Ja siksi että silloin olisi enemmän humalaisia tyttöjä, ja kaikki tietää että niiltä (meiltä) losaa helpommin.

Ruotsin ykkönen

Herranen aika. Ei kai ne tosissaan aio alkaa esittämään tämän NIMISTÄ sarjaa Suomessa?! Maikkari tiedottaa:

Uusi ranskalainen jännityssarja kesän erikoisuutena

DOLMEN MAANANTAISIN 4.6.2007 ALKAEN MTV3-KANAVALLA

DOLMEN?!? Teille, jotka ette ole vihkiytyneet suomenruotsalaiseen slangiin, valaistakoon että Dolmen viittaa vahvasti miehen sukupuolielimeen. Dolmen on siis vehje.

Ja toinen tärkeä uutinen joka uutisoitiin eilen STT:llä:

BACKLUND RUOTSIN YKKÖNEN

En suosittele itse uutisen lukemista, koska voisi käydä ilmi että kyse ei ole minusta, vaan Ruotsin jääkiekkomaalivahdista, eli pysyttäydytään ihan vaan tossa otsikossa.

Leppilampi, perkele!

Johan nyt Leppilampi myrkyn lykkäsi! Ilta-Sanomat (15.5) kirjoittaa lööpissään että Euroviisujuontaja (ja laulaja) Mikko Leppilampi halajaa Suomen euroviisuedustajaksi! Noooooo! Nytkö näitä kilpailijoita jo hyppäsi julkisuuteen? Lohdutukseksi, hänen kommenttinsa oli ehkä hieman luovasti tulkittu. Näin sanoo IS:

"Mikko tosin toteaa, että hänen STT-kommenttiaan ei pidä tulkita aivan kirjaimellisesti. -Taisi olla vähän johdateltu tilanne, hän kommentoi IS:lle."

Mutta katsokaapa täältä: Ei varmasti ole Leppilammella näin hienoa kampanjamateriaalia vielä!



Jättisuperkiitos Teemulle joka hienon bannerin kyhäsi.

Lotta euroviisuihin!

Nyt on alkanut valtaisa Euroviisut 2008 -kampanja! Mulla on vahva visio siitä, että mä olisin hyvä euroviisuedustaja Suomelle ensi vuonna. Argumentit:
1) Viime vuonna Lordi, tänä vuonna Maria --> ulkonäkö ei millään tavalla ole enää tärkeää.
2) Viime vuonna Islantia Silvia Noth (siviiliammatti: koomikko) ja tänä vuonna Ukrainaa edusti Verka Serduchka (siviiliammatti: koomikko). Ensi vuonna Lotta Backlund (siviiliammatti: koomikko)???

Mä voin keksiä lisää argumentteja, jos nämä eivät vielä vakuuttaneet. Mä tähtään tietysti voittoon, mutta oon sitä mieltä, että joko pitää sijoittua top 3:een, tai sitten saada 0 pistettä. Siinä välissä ei ole mitään järkeä olla. Mä aion soittaa mm. Kojolle ja pyytää neuvoja.

Pieni mutka tuli matkaan, kun selvisi YLE:ltä, että he pyytävät artistiehdotukset suoraan levy-yhtiöiltä (jota mulla siis ei vielä ole). Tulee kiire. Aargh. Mutta tämä on hieno kampanja. Aion ehkä myös soittaa Rickard Herreylle.

Arvatkaa vaan repikö Serbian Jungner pelihousujaan lauantaina. Mistä helkkarista me nyt halli ja rahat johonkin schlagerkekkereihin rykästään? ajatteli hän. Ystävättäreni sanoja lainatakseni, mahtaa tulla hienot Borat-viisut.

Kevätuutta

Herrey's esiintyi eilen Studio 51:ssa. Me pyärähdettiin Onnelassa jossain ilmaisen-viinan-ja-ruoan-bileissä, jossa kyllä jotain mainostettiin tai jotain, mutta me ei oikein tiedetä mitä. Mutta meillä oli hauskaa. Siitä menimme Studiolle, jossa narikassa oli juuri ruuhkaa kun tulimme. Missään muualla ei ruuhkaa ollutkaan. Keikalla oli yhteensä ehkä 50-60 ihmistä, joista tunsin lähes kaikki, sillä ilmeisesti Herrey's on läheisempi suomenruotsalaisille kuin suomenkielisille.

Aivan jättihuippumahtava keikka oli. Tai siis tavallaan vähän ankee, koska se kesti n 30 min ja oli sing back. Mutta ei sekään oikein haitannut (sehän on HERREY'S!). Sain jopa levyn heiltä (koska olin tunkenut ekaan riviin, tietty). Osasin vastata oikein kysymykseen "Vem av oss är snyggast?". (Mä vastasin "DU!", ja katsoin kaikkia. Oh, the genius that I am).

Keikan jälkeen luikahdin henkeäni uhmaten (mitäpä en lehdistönvapauteni eteen tekisi?!) bäkkärille ja vaadin poikia aamuksi haastatteluun. Ja sainkin. Richard Herrey kävi meillä aamulla haastattelussa, ja mä olin NIIN liekeissäni. Huh. Wow. Uuh. Mä oon vieläkin pahasti star struck.

Ja tipahtipa inboxiin kiertosähköposti joka suorastaan kiteyttää mun elämänfilosofiani.

Pikaopas parempaan viikkoon
1) BIKINIKUNTOON HETKESSÄ! Ota vaatteet pois. Pue bikinit päälle.Valmis.
2) EROON MENNEISYYDEN PAINOLASTEISTA! Lopeta märehtimästä menneitä heti paikalla.
3) NÄIN SAAN PAREMPAA PALKKAA! Mene pomon puheille ja pyydä lisää liksaa.
4) TEE MIEHESTÄSI UNELMIESI MIES! No hei, pientä rajaa siinäkin, millä kaikella tavalla elämäänsä muka pystyy parantamaan. Ei tule onnistumaan, lopeta yrittäminen.
5) VÄHENNÄ TYÖTAAKKAASI! Kieltäydy tekemästä enempää kuin pystyt. Piste.

KEVÄTUUTTA!
HIUKSET: Osta marketista vaalennusväri ja pidä sitä liian vähän aikaa päässäsi. Saat kivan keväänkeltaisen hiussävyn.
VAATTEET: Leikkaa farkkujen lahkeesta 20 senttiä pois. Tadaa, kevätcaprit!
SISUSTUS: Pese ikkunat. Paitsi jos et jaksa, niin älä pese.
RUOKA: Keväällä on ihana ostaa parsaa! Parsanippu säilyy jääkaapissa pari viikkoa ja sitten sen voi kätevästi laittaa biojätteeseen.
MEIKIT: Tänä keväänä muotia ovat kirkkaat värit. Niin kuin viime keväänä. Ja sitä edellisenä. Se viisi vuotta vanha sininen luomiväri on siis ihan hyvä.

Ihanaa kevättä uudistuneelle minällesi!

Diggi-loo-diggi-ley!

Writer’s block (eli mikä? Kirjoituspatouma?) on vaivannut, mutta sain vihdoinkin kolumnin menemään. Meni jopa syvälliseksi, ja ehkä jopa hieman siirappiseksi. Siis Backlundin mittakaavassa. Kivi sydämeltä, siis. Ja siksi voinkin rentoutua huomenna, kun suuri (tai no ainakin keskikokoinen) unelmani toteutuu! Näen Herrey’sin livenä! Siis uskomatonta, että ne ees ovat vielä hengissä. Mä olin pienenä niin suuri Herrey’s fani että kuuntelin heidän kasettiaan niin paljon että se meni rikki. Me asuttiin Ruotsissa, silloin kun Herrey’s voitti Euroviisut, ja mä olin (ilmeisesti) aivan myyty. Mä muistan vieläkin miten äitini teki mulle yllätyksen. Me lähdettiin muka jonnekin ”asioille” (joka on neljävuotiaalle SIKAtylsää), mutta sitten hän veikin mut ostoskeskukseen jossa Herrey’sit (mulle niillä ei ole niinkuin erillisiä nimiä, ne on vaan kolme eri Herrey’stä) olivat jakamassa nimmareita. Mulla on ne vieläkin olemassa. Ja muistan vieläkin niitä niiden biisejä. Kom o, kom o, kom o, kom o ta mig, räkna till hundra är ingen idé… Ohh, siis NIIN mahtavaa! HERREY’S!

Ai niin, ja hyvää eurooppapäivää.

Juu, ja muistakaa käydä allekirjoittamassa tämä tärkeä adressi. Parasta pitkään aikaan.

Queen of the air

Voi hämmennysten hämmennys. Tänään aamulla meillä oli vieraana Valko-Venäjän euroviisuedustaja Koldun. Koldun on Valko-Venäjän Idols-voittaja, ja mahdottoman suloinen. Suurempi tähti oli ehkä kuitenkin Koldunin laulun säveltäjä Philip Kirkorov. Philip Kirkorov on jätti-iso tähti Venäjällä. Hän laulaa, näyttelee, säveltää, on juontanut aamushow’ta TV:ssä, ja lanseerannut uusia artisteja. Hän on myynyt yli 120 miljoona (siis 120 MILJOONAA!) albumia, ja on Guinnessin ennätysten kirjassa siksi, että on myynyt loppuun 32 peräjälkeistä konserttia samassa paikassa. Vertaukseksi vaikka että Eagles on myynyt 91 miljoonaa, AC/DC 68 miljoonaa ja Madonna 63 miljoonaa albumia. Nyt puhutaan siis OIKEASTA starasta.

Mua voi olla vaikea saada sanattomaksi (ei niin että mä aina osaisin kontrata jollain fiksulla, mutta suu kyllä käy koko ajan), mutta aamulla mut yllätettiin täysin, aivan puskista. Olemme juuri toivottaneet Kirkorovin tervetulleeksi studioon. Hän tervehtii suomea, kiittää NRJ:ta, ja kertoo että hänelle on suuri kunnia olla täällä, sillä NRJ (siis ei Suomen NRJ, duuhh) on erittäin tunnettu kanava Venäjällä ja koko Euroopassa. Sitten hän sanoo – get this – että heille on kunnia olla täällä myös siksi että he tietävät paljon Lotasta (siis minusta! Täh? Mitämitämitä?!?), ”about her political career, about her mind, she is a very smart woman. And today she is the queen of the air”. Herra Siunaa. En saanut sanotuksi mitään fiksua, paitsi että taisin vaan toistella ”oh my goodness” (ei niin vakuuttavaa, kun juuri ovat kehuneet mua fiksuksi). Se tuli aivan täysin puskiskta. Mä oon vieläkin vähän häkeltynyt. Ainoa selitys onkin, että hän on niin iso tähti ettei häntä ihan mihin tahansa voi päästää ilman turvamiehiä, ja meille juontajille oli tehty jotkut supon taustaselvitykset. Oli miten oli, mä oon hämmentynyt. Ja ehkä imarreltumpi kuin koskaan.

Haastattelun voit kuunnella täältä.

Karpo Diem!

Voi vääryys. Minä olen toimittaja (sanotaan nyt vaan että olen), ja välttämätön työkalu joka minulla tulisi olla on tietysti Pressikortti. Vaikka haastattelu olisi miten sovittu etukäteen, niin suurissa tilaisuuksissa (esim. euroviisut) se pitäisi ehdottomasti olla. Mutta get this: Pressikortin saa ainoastaan jos on Journalistiliiton jäsen. Come on! Siis jotta voisi tehdä työtään mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti, on sinun liityttävä ammattiliittoon. Voi saatana, eihän tämä nyt voi olla oikein? Tämä käsittämätön ay-hegemonia ahdistaa.

Olen hyväksynyt sen faktan että joudun ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden (anteeksi, automaatiojäsenyyden; ylioppilasliike uskoo että tuo termi herättää vähemmän pahaa verta) myötä kuulumaan opiskelijajäsenenä Ekonomiliitto SEFE:en (jossa minua ilmeisesti pidetään jonkin sortin antikristuksena yhden mun kolumnini takia. Mutta siitä lisää myöhemmin, jos löydän sen kolumnin jostain arkistoista), mutta nyt siis Journalistiliitto tarkoituksella heikentää niiden toimittajien ammatillisen toiminnan mahdollisuuksia jotka eivät halua heidän liittoonsa (tai liittoon ylipäätään) liittyä.

Mitä jos tulisikin yllättävä ulkomaankeikka yht’äkkiä, haastattelemaan jotain maailmantähteä. Sinne tietysti vaadittaisiin pressikortti, vaikka miten yrittäisi selittää vaikka J Lo’n tai Justinin managerille että yes, but you see, in Finland we have these unions, and they have disproportionate amounts of power, and even though perhaps the union of journalists doesn’t, I don’t want to support the system, and….. Siinä vaiheessa on luuri korvassa, ja Timberlaken kyljessä istuu joku ihan muu toimittaja. Anteeksi, Journalistiliiton jäsen. EI sama asia, ilmeisesti.

Missä oikeus? Missä vääryys? Mihin mun pitää valittaa? Missä on KARPO!? Mä en kestä, Karpo teki viimeisen lähetyksensä lauantaina. Eeeeeeiiiiiiiiiiiiiiiii!

Just Nyt Hyviä Juttuja

Ensin veretseisauttava suru-uutinen. (Nyt voi tulla kirjoitusvirheitä, kun silmät on niin kyynelissä) Gilmore Girlsin tuotanto loppuu! Yhyy. Onneksi mulla on kaikki tuotantokaudet (tai siis 1-6, mutta 7 ei ole vielä tullut) DVD:llä. Huokaus. Nyt vaan pitkäveto pystyyn siitä, miten lopussa käy.

***SPOILERWARNING***
Katsoin Nykissä uusimman Gilppa-jakson, ja imagine my surprise kun kävi ilmi että siinä Lorelei ja Christian ovat NAIMISISSA! Tosin ilmeisesti he vielä ehtivät erota, mutta mä toivon että ne lopussa kuitenkin löytävät toisensa, koska kyllä ne kuuluu yhteen. In a related story: mä olen aina pitänyt ihmisiä, jotka ottavat jonkun tv-sarjan niin tosissaan että pohtivat henkilöiden kohtaloita, vähän pimeinä. I’ve crossed over to the dark side.

Mä vietän ihan kohtuuttoman paljon aikaa pohtiessani sellaisia kysymyksiä, kuten että jos saisi juoda vain yhtä juomaa loppuelämänsä, niin minkä valitsisi (Vichy ja Starbucksin kahvi, mitkä ovat yhteensä kaksi ja siis väärä vastaus mun itsekeksimään kohtuuttomaan kysymykseen), mikä on maailmankaikkeuden paras elokuva (Serendipity juuri nyt, mutta tämäkin vaihtelee lähes viikottain) tai mihin lähden häämatkalle (Hawaii).

Mä otan aivan liian vakavasti kaikki tuollaiset kysymykset, sillonkin kun esitän niitä vain itselleni saadakseni ajan kulumaan ruuhkabussissa (jos oon niin urpo että oon unohtanut kirjan kotiin). Ja vielä vakavemmin se pitää ottaa kun joku tiedotusväline esittää nämä kohtuuttomat kysymykset, ja toivovat perustelut noin kymmeneen sanaan. Näin kävi kun Me Naiset soitti ja pyysi mun leffamielipiteet heidän leffapalstalleen. Voi sitä stressiä! Pohdin vakavissani että printtaan imdb:sta KAIKKI universumin KOSKAAN tehdyt leffat, ja alan poissulkemistekniikalla seulomaan suosikkielokuvaani. Tää ei kuitenkaan vaikuttanut kovin käytännölliseltä (saati ympäristöystävälliseltä, ajattele kaikkea sitä tulostinpaperia!) ajatukselta, joten se meni sitten ihan fiilispohjalta. Ja mulla on vieläkin vahvasti sellainen olo, etten ollut toteuttanut ajatustyötäni tarpeeksi perinpohjaisesti (niin kuin en ollutkaan) (voi näitä nykyihmisen ongelmia).

Niinpä olenkin päättänyt että ryhdyn tekemään Just Nyt Hyviä Juttuja –listoja. Ne eivät, nimensä mukaisesti, silloin leimaudu maailmankaikkeuden parhaimmaksi jutuiksi, enkä mä niille keksisi kategorioita kuitenkaan.

Just Nyt Hyviä Juttuja:

(Musiikki. Mun stereoon menee kolme CD:tä kerralla, nää on nyt siellä):

Mika – Sain Mikan levyn. Ihana. Ja niin söötti mieskin. Luvattoman nuori (s. 1983), mutta NIIN söötti. Bless him. Mä en osaa sanoa onko tää viehätystä vai äidinvaistoa. Mika on mun kaveri MySpacessa.

Amy Winehouse – Kesti ehkä hetken ihastua, mutta on tää makee. MYÖS mun kaveri MySpacessa.

Veronica Maggio – Musamaailman best kept secret. Mun kaveri MySpacessa

MySpace (duuh) – Miten näin käsittämättömän yksinkertainen idea kuitenkin voi olla niin hauska? Mä oon päätellyt että salee mun oma musaurani myös alkaa just tuolta. Heti kun joku kirjoittaa ja säveltää ja tuottaa mulle jonkun biisin.

Rinnakkaislukeminen – Mä olin aina ennen sellainen ihminen, joka luki kirjan kerrallaan, ja kun olin lukenut sen loppuun, siirryin seuraavaan. Yhtäkkiä musta on tullut rinnakkaislukija. Mulla on kolme kirjaa meneillään samaa aikaa, ja se ei olekaan mahdotonta, eikä huononna lukukokemusta. Kirjoilla on oma järjestys, paikka ja funktio. Kolmas Kirja on se joka kulkee puolisatunnaisesti Sänkykirjan ja Laukkukirjan ohessa. Sänkykirjaa luetaan sängyssä (duuhh), ja Laukkukirja kulkee mukana joka paikassa. Laukkukirja on ykkönen, koska sitä voi lukea eniten (bussimatkat, kahvilahetket, odottelu että kokous alkaa jne.), joten siihen otetaan sellainen jonka varmasti haluaa lukea, ja josta on jotenkin liekeissään. Sänkykirja ja Kolmas Kirja voivat olla esim. kaitääpitäisilukea-kirjoja, mutta usein ovat ihanaalukeatää-kirjoja. Kirjat voivat myös nousta rankingissa, ja päästää esim. Kolmannesta Kirjasta Laukkukirjaksi. (Se kun kirjoitin tuolla alussa siitä, että laitan liikaa aikaa kaiken turhanpäiväisen pohtimiseen, niin tää on JUST sellaista. Jesus.)

The Catcher in the Rye (J.D. Salinger) – Vanha klassikko, jonka luin joskus ala-asteen ja yläasteen välillä. Muistan että tarina oli ihan hyvä, mutta enpä tainnut ihan koko teoksen syvintä olemusta silloin ymmärtää. Niinpä uusintakierros nyt, alkuperäiskielellä. Tää on tällä hetkellä Kolmas Kirja.

Anatomia. Monotonia. (Edy Poppy) – Tajunnanräjäyttävät oivallukset ja ikimuistoiset lukuhetket antavat vielä odottaa itseään. Mutta mä olen vasta puolessa välissä. Ehkä tää tästä vielä lähtee nousuun. Sänkykirja.

Anna minun rakastaa enemmän (Juha Itkonen) – Tää on ihan uusi Laukkukirja. Hyvältä vaikuttaa. Mutta mä oonkin täysin puolueellinen, koska siinä on maailman paras omistuskirjoitus Juhalta.

Euroviisut – En ole eläissäni katsonut kokonaisia Euroviisuja alusta loppuun, mutta a) ehkä muhun kuitenkin vaikuttaa se, että ne järjestetään Helsingissä, ja sitä näkee joka paikassa, ja b) Euroviisuesikatseluraati tutustutti mut puoliin esityksistä, joten kerrankin on ees vähän perillä esityksistä, ja oon osannut määritellä omat ennakkosuosikit.

Fran Drescherin nauru – Ostin The Nannyn ekan kauden DVD:lla Jenkeistä, ja se on vaan niin parasta feelgood katsottavaa. Pitää selvittää saisiko tähän blogiin jonkin Podcast virityksen. Mä luulen että Fran Drescherin nauru on just mitä tää blogi tarvitsisi.

Kesä – Ensimmäistä kertaa elämässä palkallinen kesäloma. Ihanaa. Ja muutenkin: Kesä.

Vauvakuume

Niitä on jokapaikassa. Vauvoja. Ja mun… no… mä en halua käyttää B-sanaa, eli biologinen kello, - mutta se kuitenkin – tikittää selkeästi. Vauvat ovat ihania ja mä haluan omia heti. Jos olisi trendikäs, niin tekisi Brangelinat ja adoptoisi (koska selkeästi tällä hetkellä anyone who’s anyone adoptoi assesoaarivauvoja kehitysmaista). Eikö tää kenenkään muun mielestä ala saada korneja mittasuhteita? Madonna adoptoi sitä paitsi lapsen joka ei edes ollut orpo.
Mä luulen että musta on tullut vanha ja kypsä ja aikuinen, kun oon niin vauvakuumeessa. Ja tää on selkeästi aikuisempaa vauvakuumetta kuin aikaisemmin, tää on paljon rationaalisempaa ja realistisempaa. Se tässä huolestuttaakin.

Ja miksi on vieläkin olemassa ihmisiä jotka eivät syystä tai toisesta käytä sitä ”näppäimet äänettömiksi” funktiota kännykässään?! Pitääkö pelata matopeliä ja tekstata ruuhkaratikassa näppäin- ja peliäänet päällä? Ja miten tuollaisesta huomautetaan sivistyneesti? Siis ennen kuin koko ratikka saa primitiivireaktion, ja viskaa puhelimen pysäkillä katukaivoon.