Miljoonan ilmeen mimmi

Robbie! Kohta mä nään Robbien! Tänään illalla suuntaamme kohti Göteborgia, Ulleville katsomaan spektaakkelimaista Robbie-show’ta. Missasin Robbien silloin kun hän kävi Suomessa, joten oli luonnollisesti ihan pakko lähteä Ruotsiin katsomaan, kun tilaisuus tarjoutui. Tai siis, olenhan mä nähnyt Robbien kahdesti ennenkin livenä, mutta silloin siellä lavalla loikki myös neljä muuta Take That-poikaa, joten sitä ei ehkä ihan voi laskea.

Kuuntelen Don Johnson Big Bandin uutta levyä. Tää on tosi hyvä, kannattaa hankkia (valistaa musiikin erikoisasiantuntija Backlund). DJBB:n aion mennä katsomaan myös ensi viikonloppuna Ruisrockissa. Kyllä! Mulla menee festarineitsyys ensi viikonloppuna! Mä meen ystäväni avecina (I’m SO not a VIP myself) johonkin VIP-spektaakkeliin Ruisrockiin. Ohjelmassa on kokkaria (coctailia, ei kokoomuslaista), illallista ja laivaretkeä bändien lisäksi. Ammattifestarikävijäkaverini Annika ja René väittävät ettei se muka vielä mitään festaria ole, jos ei asu teltassa ja rämmi mudassa, mutta kyllä tää mulle riittää.

Olethan ostanut jo tämän päivän Savon Sanomat, olethan? (Jos se siis jostain käsittämättömästä syystä ei tule sinulle kotiin). ”Miljoonan ilmeen mimmi”. C’est moi. Sweet.

Teititeltävä mummo

Eilen kun tulin bussilla kotiin töistä, viereeni istui itseäni ehkä muutaman vuoden nuorempi tyttö. Kun olin jäämässä pois, tein sellaisen "anteeksi"-muminan ja puolinyökkäyksen ovea kohti, joka helsingiksi tarkoittaa: mee pois tieltä, mä jään nyt pois. Ihan kohtelias olin kuitenkin (eli kun pääni osui kattoon noustessani ylös kirosin universumin koston pikkusieluiseksi), ja niin oli tyttökin. LIIAN kohtelias. Se sanoi: "Olkaa hyvä". Siis "OLKAA" hyvä! Se tyttö TEITITTELI minua! Mikä mummo musta on tullut?! Granted, mulla oli sellainen puoliturbaanihuivivärkki päässä (supposedly very trendy, näin sellaisen Nicole Ritchiella toukokuun Glamourissa) ja mun jättiaurinkolasit (ei siis jättiaurinko, vaan jättilasit), mutta en kai mä nyt sentään TEITITELTÄVÄLTÄ näytä? Voi voi. Hienoa kuitenkin että sukupolvellani on vielä käytöstavat jäljellä.

Töissä on kivaa. Vieläkin. Koko ajan. Ja olen vieläkin aamuihminen. Enpä olisi ikinä uskonut. Nukkumaanmenoajat pitävät, ja kun kello soi 4.30, minä nousen. Ensimmäisen minuutin se vituttaa, tottakai, mutta nousenpa kuitenkin. Nukkumaanmeno yhdeksältä onnistuu, sillä naapurit ovat olleet hiljaa. Itse asiassa naapurini lienee lähettänyt vaimon ja lapset evakkoon jonnekin kotikonnuilleen Uralin taakse, sillä talossamme on vallinnut hiljaisuus. Jos ne tulevat takaisin, niin mun on varmaan pakko muuttaa.

On muuten hirveää kun saa lahjoja jotka ovat niin paskoja, mutta niin personoituja, ettei niitä voi antaa kenellekään eteenpäin.

Huomenna on lähtö ROBBIEN luokse Göteborgiin!

Savolaxkändis

Mun koti on täysin kaaoksessa. By choice. Tai siis ei varsinaisesti by choice, vaan ennemminkin ehkä laiskuuden takia (vaikka laiskuuskin ON valinta). Pitäisi kutsua vieraita, muuten suursiivous ei tule ikinä tapahtumaan. Imurointi menee nyt niin että vaan nostelen kasseja lattialta, imuroin niiden alta, ja laitan kassit (ja muun sälän mitä täältä löytyy) takaisin paikoilleen.

Mediapäivitys: Perjantain Savon Sanomissa on artikkeli minusta! I iz very famous (to be) in Savolax.

Ostin kamalasti tavaraa sieltä Sveitsistä (tosin ne kyllä jakoivat sitä lähes ilmaiseksi pois, eli se oli vähän niin kuin olisi laittanut rahaa pankkiin), muun muassa paljon alusvaatteita. Koska en suinkaan ole mikään amatöörishoppaaja, niin tietysti myös kokeilin (melkein) kaikkea ostamaani jo kaupassa. Jopa niitä alusvaatteita. Huomasin jo kaupassa että rintaliiveissä oli vähän Madonnaa (ei fyysisesti), mutta tänään se vasta kristallisoitui kun laitoin siihen actual paidan päälle. Mun tissit näyttää tötteröiltä. Onneksi mulla on nää mustassa ja valkoisessa. Jos ne olisivat kullassa, niin sakki luulisi mua salee Maddeksi. Jos siis pukisin ne korsetin ulkopuolelle, (niin kuin minulla tietysti tapana on).

Miksei sanalle rintaliivit ole mitään hyvää synonyymiä? Jos sanoo rintsikat, niin kuulostaa ihan mummolta. Mä aion laittaa tän mun listalle. Mulla on lista asioista joista pitää valittaa tai joita pitää ehdottaa Kielitoimistolle (tai vaihtoehtoisesti jollekin muulle kieli-instanssille, mutta emme keksineet mikä se olisi). Mua vaivaa muun muassa to snow, det snöar, es schneit-konseptin puuttuminen suomenkielestä. Suomeksi sataa lunta. Pitäisi lumista tai luntaa. Ja toi on vaan se ensimmäinen asia tällä listalla. Se on piiiiitkä lista. Ja kaikki ehdotukset täysin tarpeellisia ja peruteltuja.

Tein ranskalaisen manikyyrin eilen. Eihän sitä vielä Sveitsin matkan aikana olisi voinut olla, se olisi varmaan ollut faux pax Helvetia. Voisi kuvitella että kaikki ranskalainen (-perunat, -leipä, -suudelmat) ovat naapurivihan piirissä siellä. Olen mä niin kosmopoliittinen ja diplomaatti.

Lot of fun to fart

Okei check it: Mun Hollantiboikotti ei ole muuttunut miksikään, vaan tulppaanit ja puukengät ovat vieläkin pannassa. MUTTA: Mun on ihan pakko myöntää että mä olen löytänyt siitä maasta jotakin kiehtovaa. Jalkapalloilijan. Taas. En siis niinkään tällä kertaa ole ihastunut hänen ulkonäköönsä tai luonteeseen (kuten yleensä jalkapalloilijoissa, juuri luonteeseen olen ihastunut), vaan maailman mahtavimpaan sukunimeen. Siis minulle. Tää on ehkä jopa parempi match minulle kuin Officer Love. Kuulitko? Parempi. Kuin. OFFICER LOVE!

Kyseessä on Hollannin maajoukkueen Rafael van der Vaart. Lotta van der Vaart ei ehkä sinänsä vielä kuulosta ihmeelliseltä, mutta luepa päässäsi (tai ääneen, ihan miten vaan, en mä sun työkaveri ole) amerikkalaisittain tuo nimi. Siis sehän kuulostaa ihan samalta kuin ”lot of fun to fart”! Sweet! Tämä jos mikä on match made in name-heaven.

(Loma)Luojan kiitos!

Lomajumalat olivat kuulleet rukoukseni. SEKÄ heittäneet mukaan bonukset! Lausannessa oli ihana ilma: yli 30 astetta lämmintä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sveitsissä oli täysi tropiikki. Tropiikin lisäksi kaikissa kaupoissa oli alennusmyynnit käynnissä, ja ne suorastaan antoivat tavaraa pois ilmaiseksi. Joten shoppasin. Ihan sikana. Niin paljon että oli pakko ostaa toinen laukku (joka myös oli LÖYTÖ, eikä yhtään kallis. Ja vielä pinkki kaiken lisäksi) jotta saisin kaiken kuljetettua takaisin Suomeen. Kenkiä, toppeja, hajuvesiä oli kassikaupalla. Ja mikä parasta: ostin Gilmore Girlsin 3:n ja 4:n tuotantokaudet! I’m never leaving my house again!

Eikä siinä vielä kaikki (this is where the bonus comes in). Lauantaina Lausannen keskustassa oli joku ”Tulipalo on ystävä”-teemapäivä, ja joka kadunkulmassa oli paloautoja, ja siis tietysti myös PALOMIEHIÄ. Meitä kiinnosti kaikki tämä suunnattomasti (siis ihan paloturvallisuuden takia, tietenkin. Mitä luulit, pervo?!?) joten aika Starbucksin terassilla meni kuin siivillä tikasautoa tuijotellen (siis sitä autoa, nimenomaan. Luonnollisesti.)

Ruotsi tippui fudiksen MM-kisoista. Höh. Se ei ollut niinkään mun mielestä Ruotsin itsensä syy, kuin tuomarin, joka selkeästi oli lahjottu ja superkorruptoitu. Tuomari oli nimittäin ulkonäöltään lähes identtinen Silvio Berlusconin kanssa. Luonteeltaan hän tosin muistutti enemmänkin Saatanaa (Silvion ja Saatanan äpäräläpsi? The real Omen?). Se nauroi räkäisesti ruotsalaispelaajalle päin naamaa kun antoi tälle punaisen kortin. Salee jotain tuomaripeliä. FIFA:n ja Forza Italian salaliitto. Perhana.

Korjasin internetin

Yrititkö lukea tätä blogia aamulla? Ei onnistunut. Mä olin rikkonut internetin. Nyt mä olen korjannut sen. Olen lähes Bill Gatesin veroinen koodaajanero. Kello on sikapaljon, ja mun pitää herätä ihan just. Eli nukkumaan. Yritän epätoivoisesti pakata samalla kun tuskailen miten paljon kello on. Huh. No, kohta on juhannus. Ja ihan just selvitän myös mihin aikaan lentoni lähtee huomenna. I’m SO on schedule!

Liian kuuma kirjoittaa

Voiko kirjoittaa kun on näin kuuma?!? Kulkeeko ajatus edes? Löysin kenkäkaupan loppuunmyynnin ja alennusmyynnit. On ehkä liian kuuma ajatella tai kirjoittaa, mutta ei liian kuuma shoppailla. Ikinä.

Ylihuomenna alkaa juhannuksenvietto! Mulla se alkaa Helsinki-Vantaan lentokentältä, suuntana Geneve. Kokkoa ei tule, eikä hukkumistilastoja. Juhannustaikoja pitää tietysti tehdä, mutta en tiedä lasketaanko se jos käy hakemassa ne seitsemän eri kukkaa kukkakaupasta. Sveitsiläiselle niitylle en lähde kirmaamaan.

Mulla on hieno kesärusketus. Oikeastaan se on kyllä punoitus, koska me semialbiinot emme rusketu, mutta mä kutsun sitä rusketukseksi.

Tein myös puolentoista viikon päähän treffit Robbie Williamsin kanssa Ullevin stadionille Göteborgiin. Robbie is gorgeous, yes? Yes.

Lintsivispausta

Kalliolaiset sanovat usein että Kallio on hip’ein ja trendikkäin kaupunginosa koko Helsingissä. Kalliosta tulee Helsingin Notting Hill. Onnettomien sattumien summana kävelin tänään pitkin Helsinginkatua Kalliossa, ja oli kyllä meininki siellä paljon railakkaampi kuin missäänpäin muualla kaupunkia. Jok’ikinen terassi oli täynnä, ja yksikään heistä ei näyttänyt kovinkaan trendikkäältä (heroin chic poislukien). Ja kaikki olivat aivan päissään. Hip’iä ja trendikästä. Känni is the new black.

Tänään olin Lintsillä! Oli aivan mahtavaa! Kävin kaikissa vempaimissa, jossa kieputaan pää alaspäin ja mennään ympäriämpäri. Viimeksi kävin huvipuistossa muutama vuosi sitten Malagassa, mutta Lintsillä ei ole tullut käytyä aivan liian pitkään aikaan. Kaikkien pitäisi käydä vispaamassa tasaisin väliajoin pää alaspäin niissä vehkeissä. Vapauttavaa.

Selvisin myös viikonlopun häät. Noora ei mennyt naimisiin, mutta tämä hääpari jonka häissä olin onneksi meni. Olin erittäin tyylikäs valkoisissa vaatteissa (tosin se EI ollut hääpuku!) ja jättisuurissa mustissa laseissa. Käyttäydyin häävieraan arvolle sopivalla tavalla. Tosin en tietenkään, urpona, ollut tajunnut että siellä tietysti on vieraskirja! Niinpä en sitten ollut suunnitellut mitään viisasta kirjoitettavaa. Päätin kuitenkin 25 vuoden elämänkokemuksellani antaa tärkeitä neuvoja (tyyliin: anna joka päivä lahjoja vaimollesi, älä mene nukkumaan vihaisena, älä osta housuja kun on menkat jne.). Häät ovat sitten hienoja.

Blondireservaatti

Päivän lööppi: ”Tässä on Salolaisen UUSI RAKKAUS!” Ja ei, se en ole minä. Höh. Ajatella. Ihan kuin minussa EI olisi ainesta 65-vuotiaan ex-diplomaatin tyttöystäväksi. Can you believe it? Se, että me ei olla koskaan tavattu kunnolla, ei ole mikään pätevä syy olla valitsematta mua likkakaveriksi. Pöh.

Toisaalta: kollegani Annika kertoi tänään että blondit ovat kuolemassa sukupuuttoon muutaman sadan vuoden sisällä. Annika muistutti että uhanalaisille eläimille usein pykätään reservaatteja, jotta heillä olisi paikka jossa lisääntyä rauhassa kaltaistensa kanssa. Siksipä varteenotettava vaihtoehto olisikin nyt rakentaa blondireservaatti. Ja minun täytyy luonnollisestikin blondina kantaa vastuuni ja pyrkiä lisääntymään toisen blondin kanssa, jotte emme kuolisi sukupuuttoon. Koska Salolainen EI ole blondi, niin ymmärrän nyt että universmui yrittää viestittää mulle jotakin. Namely että minä ja Pertsa (näin meidän kesken) emme olekaan match made in heaven. Harmi. Mutta luontoäidillä on selkeästi minulle muita suunnitelmia.

Kävin ostoksilla tänään, ostelemassa niitä häävaatteita. Rahaa meni muutama sata euroa. Ja mulla ei vieläkään ole mitään niihin häihin. Ostin kylläkin ruudullisen paidan silmällä pitäen sitä, että joskus saatan deittailla cowboyta. I SO have my priorities right.

Vieraskirjadilemma

Ne räjäyttelevät keskustan huoltotunnelia niin että koko mun talo tärisee. Ikkunat helisee, ja tulee ihan sellainen olo että tietää millaista on asua San Fransiscossa (koska siellä maa järisee aivan jatkuvasti, ei siksi että mulla olisi joku ikkunaahelisyttävä hippimeininki mun asunnossa). Tosin tällä hetkellä ikkunoiden räjähtely olisi vaan virkistävää, sillä mun asunnosta on tullut sauna. Täällä on noin 70 astetta (ei, en tietenkään valehtele) lämmintä, ja ikkunaa ei saa avata taloyhtiön märkähiekkapuhallusspektaakkelin vuoksi.

Blessed silence on kyllä muuten täyttänyt talon. Naapurini on passittanut vaimonsa ja lapsensa jonnekin evakkoon, ja seinän takaa kuuluu ainoastaan autuas hiljaisuus. Oon niin ylitsevuotavan kiitollinen tästä hiljaisuudesta, että jopa kirjoitin ihan siirappisia asioita heidän alakerran ravintolansa vieraskirjaan (sain selkeästi erityiskohtelua, koska sain kirjoittaa vieraskirjan ensimmäiselle sivulle, Vuoden 2003 merkintöjen EDELLE!). ”… on hyvä ravintola ja mainio naapuri…”. Ensin en keksinyt mitään kirjoitettavaa. Olin jo melkein hahmotellut tekstini: Päivämäärä, Ärrän tunnuslaulu ”Kaiken lisäksi lähellä” ja nimmari. Mutta sitten päädyin klassiseen blablabla-versioon.

Pitäisi ehdottomasti keksiä sellainen vakiolause tai -motto jonka AINA kirjoittaisi kaikkien vieraskirjoihin. Mun lapsuudenystävieni isällä oli (tai on ehkä vieläkin) tapana joka kerta, kaikissa juhlissa (ja observe: 80-luvulla vieraskirjat olivat kuuminta hottia (pyydän anteeksi että käytän ”kuuminta hottia”-sanontaa. Mä tiedän kyllä miten tyhmältä se kuulostaa), eli niihin joutui rustaamaan aivan solkenaan) kirjoittaa vieraskirjaan sama asia: ”Oi, jos mulla ois kotkan siivet…. – ja mitä pirua mä niillä tekisin?”. Mä en vielä tänäkään päivänä oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se on hieno aforismi. Tuollainen oma vieraskirjakirjoitus pitäisi ehdottomasti keksiä. Se säästäisi monta, monta minuuttia (puhumattakaan monista, monista hermoista). Ja niistä minuuteista saattaa elämän aikana tulla monta tuntia, jotka siis olet viettänyt ihan vaan pohtimalla sitä, mitä pseudonokkelaa sitä nyt pieraisisi kokoon tähänkin vieraskirjaan.

Suuri ajattelija Arne Anka sanoi kerran: ”Faran med alkoholen är att man blir lycklig av den, och den som är lycklig behöver inte dricka. Därför gäller det att dricka sig så full att man inte minns att man varit lycklig, så att man kan börja igen nästa dag.” Tossa on selkeää vieraskirjapotentiaalia. Tuossa, tai: ”Att tänka innan man talar är som att torka sej i röven innan man skiter.”

Radioanimaatiota

Voisi luulla, että radio asettaa rajoja sillä etteivät kuuntelijat NÄE mitä tapahtuu. Väärin. Me tehtiin tänään radioanimaatio. Se kannattaa ehdottomasti kuunnella! Selkeästi meissä on ainesta. Mä jään odottelemaan Disneyn soittoa.

Lauantaina häät (ei omat, toim. huom.). Häävaatteet puuttuu. Mamma ehdotti hääpukua. Se ei ois yhtään hassumpi idea. Paitsi että morsian ehkä suuttuisi. Mutta en mä sitä tunne, mä tunnen sulhasen. Ja häissähän kuuluu pukeutua vaaleisiin, eikö?

48. vaikutusvaltaisin

Otin aamulla uusimman City-lehden studioon lukemiseksi. Kannessa komeilee otsikko: JUNIORIT TOP 50: Ketkä ovat valtakunnan vallakkaimmat alle 35-vuotiaat?. Puoliharmissani selailin sivulle 16 jossa kyseinen artikkeli on. Miksi mä en koskaan pääse näille listoille? Ja kun avaan lehden – imagine my surprise! – siellä mä olen!

Numero 48: Lotta Backlund, 25, opiskelijapoliitikko, stand up-koomikko, radiojuontaja
Suoritti lukion kahdessa vuodessa ja pääsi Hankenille 17-vuotiaana. Vaikuttaa Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston presidenttinä ja Helsingin opetuslautakunnassa. Stand up-koomikko. Kännykkälogona ”I’m not a bitch, I’m THE bitch”.
Raadin perustelu: “Ääni kuuluu sekä lavalla että politiikassa.”

I am freaking out! Tää on ihan älyttömän makeeta! Ja mulla ei ollut pienintäkään aavistusta että tällaista listaa ollaan pykäämässä, much less että mä OLEN sillä.

Olen tehnyt alustavaa empiriaa siitä mikä maa tulee olemaan mun suosikkijoukkue fudiksen MM-kisoissa. USA on tällä hetkellä vahvoilla, jo yksin Carlos Bocanegran ansiosta. Bocanegra tarkoittaa, ainakin mun aneemisten latinan- ja espanjantaitojeni perusteella, mustaa suuta? ¡Qué pasa! (En nyt tähän hätään keksinyt muuta espanjaksi). Carlos Mustasuu. Kuulostaa komealta ja vaaralliselta. Ja merirosvolta. Lotta Bocanegra. Lotta Backlund-Bocanegra. Mun pitää ruveta harjoittelemaan uutta nimmaria. Ehkä mä otan kaksoisnimen sitten kun meen Carlosin kanssa naimisiin. Toivottavasti tästä ei tule uutta van Nistelrooij-fiaskoa. Kaikki elementit ovat kyllä olemassa. Huoh. (Toi oli epätoivoinen huokausääni).

Sitten musiikkianalyysia: Eminemin ja Nate Doggin biisissä Shake That lauletaan (tai räpätään, mitä näitä nyt on) ”I get more ass than a toilet seat”. Se on mun mielestä ehkä hienoin koskaan kirjoitettu laulunpätkä.

Ruumiita: 0 kpl.

Mun ikkunat on ihan älyttömän likaiset, mutta niitä ei voi pestä koska ikkuinoita ei saa aukaista mun talossa. Meillä tehdään parvekeremonttia ja siitä kärsimme myös me parvekkeettomat. Ne tekevät jotain märkähiekkapuhallusta tai kuivahiekkapuhallusta tai jotain, ja siksi kukaan ei saa avata ikkunoita. It’s insane, mä en kohta nää edes ulos.

Eilen olin bileissä juontajakolleegani luona. Mahtava meininki oli, ja Backlund sivistyneeseen tapaan joi viiniä ja sangriaa ja lauloi karaokea. Not a sight for sore eyes, mutta koska olen hyvinkasvatettu nuori nainen oli käyttäytymiseni aivan impeccable koko illan. Ainakin ne osat jotka muistan. Janilta lähdettiin Kaivolle, jossa oli tylsää. Olenkin näppäränä nuorena neitinä lähtenyt sieltä melkein heti, kenellekään mitään ilmoittamatta, Anna K-baariin jossa kaverini Marko oli – yes, you guessed it – laulamassa karaokea. Hillitsin itseni, enkä laulanut hulluna siellä, vaan join valkovenäläisiä ja olin lumoava. Tai siis, niinhän sitä itsensä usein kuvittelee (jopa ilman niitä valkovenäläisiä). Annoin valkovenäläisille nimiksi Slobodan, Sergei ja Igor. Neljännen nimi oli Pjotr, mutta sitä en jaksanut loppuun asti, eli sitä ei varmaan voi laskea. Se on jännä miten sitä muutaman viinilasin jälkeen ei enää ollenkaan osaa arvioida sitä, mikä voisi olla mielenkiintoinen puheenaihe ja mikä ei. Jos olen tylsistyttänyt ketään kuoliaaksi, niin tällä kertaa syypäät ovat the good people of Jacob’s Creek. Ruumiita ei tullut, mikä on positiivista. Ylipäätänsä, se että ei tule ruumiita on hyvien bileiden merkki.

Ensimmäinen aamulähetysviikko on ohi, enkä kertaakaan nukkunut pommiin. En ole suunnitellut nukkuvani pommiin myöskään vastaisuudessa. Mä olen NIIN vastuuntuntoinen. Ja nyt pitääkin sitten mennä nukkumaan, koska pikkutyttöjen nukkumaanmenoaika on yhdeksältä. Ulkona on jäätelöauto. Eihän sinne ehdi lapset mennä tähän aikaan, kun pitää ihan just mennä nukkumaan! Mitä ne oikein ajattelevat siellä?

Karjala takaisin - vaikka pullo kerrallaan

Menin eilen Ulkoministeriöön palaveriin. Matkalla näin Kauppatorilla oudon konklaavin naisia jotka olivat pukeutuneet kuin Maatuskat ja heillä oli afroperuukit päässä. Päättelin että kyseessä täytyy olla polttarit (tai sitten kaupungin mielenterveysmäärärahoja on taas alennettu). Ajattelinpa vielä että tuossa täytyy olla turisteilla ihmettelemistä, suomalaisessa polttariperinteessä. Palaverin jälkeen kävelin sitten kauppatorin ohi uudemman kerran ja siellä seisoi sakkia jonossa yli kilometrin verran. Ne marssivat jonkinlaisessa kulkueessa. Mielenosoitus? No ei, nää olivat niin oudon näköisiä (siis VIELÄ oudomman kun normiaktivistit). Yksi kantoi suurta kylttiä. Siinä luki ”Tee se Joutsenossa”. Hänen mukanaan marssi tyypillisiä Joutsenolaisia, eli kaksi noita-akkaa ja yksi sambatanssija. Heidän edessään löntysti kuusi miestä aamutakeissa, vihdat kädessä. Etempänä kulkueessa kävelee sama sakki jotka näin taksin ikkunasta aikaisemmin päivällä. He olivat kylttinsä mukaan ”liiton naiset”.

Hämärästi mainosmuistini alkaa väläytellä että Senaatintorilla tänä viikonloppuna on jotkut karjalaisten kokoontumisajot, ja tää oli varmaan alkuspektaakkeli sille. Kävelin ihan tavallista vauhtia, eli ohitin hitaampaakin hitaamman kulkueen aika vikkelään. Kulkueen edessä tietysti ajoi poliisiauto yhteiskuntarauhaa turvaamassa.

Ajatelkaa sitä pientä poikaa (kutsutaan häntä vaikka Petriksi) joka koko elämänsä on halunnut poliisiksi. Monta kivuliasta vuotta Hervannan poliisikoulussa menee, ja koko ajan hänen päässään jyllää tuo unelma: ”Musta tulee poliisi! Mä aion ammuskella, pelastaa ihmisiä ja suojella viattomia! Hyvä voittaa pahan, ja mä aion olla hyvien esitaistelija!”. Fast forward kaksi vuotta. Petri istuu poliisiautossa, ajaa 20 kilometrin tuntivauhtia kahden hevospoliisin edessä. He johdattavat harmaisiin pukeutunutta marssiorkesteria jonka takana tamppaa puoli Karjalaa. Tänkö takia mä rupesin poliisiksi?

Tähän mennessä mun päivän kohokohta oli kun ostin kookos-banaani-ananasmehua. Antaako tää yhtään kuvaa siitä miten vähän mun lauantaissa tapahtuu? Illalla mut on kutsuttu bileisiin (yes, I have a life. Ehkä.

Kesoterapiaa

Mä oon 25, ja mua huvittaa vieläkin aina yhtä paljon jos joku käyttää keskisormea osoittaessaan jotain esim kalvolla tai fläppitaululla. Kesoo vaan kaikille. Salee joku passive-aggressive-terapiamuoto. Niiden terapeutit kehottaa niitä näyttämään kesoo. Ja eihän siinä ole mitään hauskaa. Kuitenkin se aina hihityttää. Mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä epäkypsemmäksi mä muutun.

NRJ:lla on e-bookers kilpailu. Pitää bongata kolme tiettyä biisiä peräjälkeen, ja jos ekana ehtii soittamaan studioon voittaa matkan. The catch is: Sä et saa itse päättää mihin sun palkintomatka suuntautuu. Voittajista tehdään nettisivuille profiilit, ja kuuntelijat saavat käydä siellä äänestämässä sopivimman lomakohteen. Tänään aamulla me siis kehitimme, kisaa puffataksemme, lomakoneen. Lomakone ™ on edistyksellistä teknologiaa (NASA:n tai muun vastaavan yliälykkään avaruusjärjestön kehittämä) käyttävä vempain johon syötetään tietoja, ja sitten se generoi sinulle täydellisen lomakohteen. Renén ideaalilomakohde oli tätä highly scientifical metodia käyttäen Kiinanmuuri, ja Uutis-Annikan Sveitsi. Mun ideaalilomakohde oli Gotlanti. Paska. Ei mitään tylsempää sitten ollut tarjolla? Olivatko menoliput Kälviälle jo all booked?

Jokaisen meistä piti vastata kolmeen kysymykseen:
1) Kuka on sankarisi?
2) Mikä on mielipuolisin tekosi?
3) Paras aforismi?

Mun vastaukset olivat (tietenkin):
1) Peppi Pitkätossu (so lame, I know, toi ei ole yhtään omaperäistä. Mutta en radiossa kehdannut sanoa Margaret Thatcher, ja Ghandia ei olisi kukaan kuitenkaan uskonut).
2) En oo tehnyt mitään mielivaltaista. Oon aivan täysin perustavallinen normi-ihminen joka ei tee mitään mielivaltaisia tekoja. Jos nyt kuitenkin on ihan pakko keksimällä keksiä jotain, niin sitten vaikka se, että seurustelin itävaltalaisen pornotähden kanssa.
3) ”Att tänka före man talar är som att torka sig i röven före man skiter” Arne Anka. (Että ajattelee ennen kuin puhuu, on sama kuin pyyhkisi persettä ennen kuin paskoo). Now that’s profound.

Eilen olin keikalla On The Rocksissa. Se alkoi klo 21 (eli samaa aikaa kun mulla oikeastaan olisi ollut nukkumaanmenoaika). Rocksissa oli kevätkauden päättäjäiset. Tupa oli täynnä ja sakki oli aivan liekeissä (kuvainnollisesti, ei makasiinitavalla). Keikka meni ihan älyttömän hyvin. Vaikka aloitinkin sanoin ”Horot! Stop! Mihin te ootte menossa?”. (No pitääkö nyt lähteä tiskille JUST silloin kun mä aloitan?!?). Yleensä en aloita settiä ihan just noilla sanoilla. Sitten olinkin välillä ihan kamalan ilkeä eri yleisön jäsenille. Ei sille voinut mitään, sitä vaan puski ulos suusta. Mutta kaikki nauroivat, eikä kukaan lyönyt tai heittänyt mitään, eli hyvin ne sen ottivat. Äänimies oli kateellinen kun tässä ammatissa saa vittuilla asiakkaille. Totta. Se on kyllä tän ammatin hienoimpia puolia.

Aamuihminen

Mun herätyskello soi tänään kymmentä vaille viisi. Kyllä, siis viideltä AAMULLA. Ja tiedättekö: mä olen selkeästi (näin yhden aamun ekstensiivisen kokemuksen perusteella) AAMUIHMINEN! Mä en vaan koskaan ole tiennyt sitä, koska en varmaan ikinä oo herännyt näin aikaisin! Mä yllätin itsenikin. Mä olin pirteä ja energinen ja hyväntuulinen. Tätä ei VOI kestää ikuisesti. Tää on joku harha. Ystävättäreni Pia laittoi mulle jopa tekstarin kesken lähetyksen: ”Jag har aldrig hört dig så pigg och glad på morgonen tidigare, det kan inte vara direktsändning!”. No niinhän sitä olisi voinut luulla. Toisaalta, voin siis vaan kuvitella millaisia aamut on kun esim Menkkamonsteri tulee käymään. Suomen ainoa aamushow missä juontaja vaan ärisee ja vittuilee. That’ll be fun.

Mun DVD-soitin (soitin? Vehje. Mun DVD-vehje. DVD-kone. Joo, joku värkki. Soitin kuulostaa väärältä) hajosi vähän aikaa sitten. Siihen muutti joku demoni tai Poltergeist tai jotain ja yhtäkkiä siitä vaan katosi ääni. Bzzzzzzzzzzz – Räts, se vaan sanoi yhtenä päivänä ja meni mykäksi (much like a marriage, I imagine). Tänään ostin uuden. Ja West Wingin kolmannen tuotantokauden! Sweet! Lukkiutuminen asuntoon West Wing-maratonin ääreen will happen any day now. Mun sänkyyn mahtuu kaksi istumaan ja katsomaan maratonia, eli jos ihminen on kiva ja lupaa olla hiljaa maratonin ajan, niin voi saada kutsun.

Playing it straight tulee uusintana. Se oli aivan mahtava tosi-tv-sarja johon jäin aivan koukkuun. Suosittelen. It’s sick. And addicting. Uusintana tulee myös valittuja Hyvät Herrat jaksoja, ja ne ovat kyllä vieläkin ihan loistavia. Samanlaista sarjaa kaipaisi vieläkin! Itsevaltiaat on toki usein aivan loistava, mutta kyllä Hyvissä Herroissa oli sitä jotakin… Voisi vaan olla vaikea saada Lasse Lehtisen ja Loka Laitisen veroisia kirjoittajia sille. Damn.

Summanen on saanut potkut Bluesista ”ratkaisemattomien näkemyserojen” vuoksi. What a shocker. Summanenhan on niin people-person. Kukapa olisi uskonut?

Lotta tekee lapsen

Hotelli Vantaa. I shit you not, mä olin hotelli Vantaassa! Mulla on jopa silminäkijöitä. Perjantai oli työpaikalla spektaakkelipäivä. Esimieheni Tenkanen teki maratonohjelman ja istui studiossa 12 tuntia. Illalla lähdettiin porukalla syömään, jonka jälkeen siis Hotelli Vantaaseen. Mä yritin vastustaa viimeiseen asti (osoitin mieltäni, keräsin kansalaisadresseja ja melkein tuikkasin tuleen tuhottavan rakennuksen jonka halusin säilyttää). Mä yritin vedota vähemmistöstatukseeni (”ei siellä ole ketään muitakaan suomenruotsalaisia, miten mä osaan siellä kenenkään kanssa kommunikoida!? Nyt tasa-arvoa saatana!”). Mun vetoomukset, itku, kiristys tai lahjonta ei toiminut, ja niinpä olin siis hotelli Vantaassa.

Heilaproblematiikka tuli myös ratkaistua. Ta det säkra före det osäkra. Ei pidä riskeerata kesän heilaonnea siltä varalta että keksitty sanonta sittenkin olisi oikeassa. Se, aiheuttaako Heila toimenpiteitä, on vielä auki. Stay tuned.

Toisaalta, kohta alkaa suomen ensimmäinen tosiradio-ohjelma: Lotta tekee lapsen. Isäehdokkaaksi voi siis ilmoittautua NRJ:n kotisivuilla. Oh sweet Moses, mitä tästäkin tulee.

Hyvä Heidi!

Spektaakkelia! 30 metrin päässä mun työpisteestä vetää Beats & Styles livekeikkaa. Pikkasen on eri meininki kuin edellisessä työpaikassa. Eduskunnassa ainoa musiikki”nautinto” oli se kun joutui joskus moneenkin otteeseen päivässä Kansalaisinfossa kuuntelemaan eduskuntavideossa esiintyvää eduskuntabändiä. NOT a sight for sore eyes (paitsi että siis korville, mutta tosta sanonnasta ei ole mitään korvaversiota). Tulossa esiintymään meille töihin on vielä mm Apulanta, Zen Café, Technicolor ja Sunrise Avenue.

Eilen olin keikalla Cuplassa. Keikka alkoi yhdeksältä, ja tulin paikalle kahdeksalta. Jo silloin paikka oli ihan täynnä. Siinä vaiheessa kun keikka alkoi, oli sakkia paikalla aivan hulluna. Keikkakin meni hyvin, ja olin vastuuntuntoinen ihminen joka lähti kotiin lähes heti oman keikan jälkeen.

Sanna Suutari (niinpä, siis kuka?) esiintyi uudessa Hymy-lehdessä kahden aukeaman verran alasti. Häntä ei siis ilmeisesti vielä oivaltanut ettei häntä ehkä suunnattomasti arvostettu kun hän viimeksi muutamia vuosia sitten esiintyi julkisuudessa (nakutyttönä silloinkin, sekä tähtenä omassa TV-sarjassaan Sanna Suutari Show - the story of a wanna-be celebrity). Sanna juonsi ystävättärensä (?) Satu Lapin (eli Satu ”mulla on kotona Internet ja ATK” sekä ”kaikki Kosovon tsekit pitäisi tappaa” Lappi) kanssa myös Gonzo-TV:tä. Nakukuvia Hymyssä? This is a cry for help. Kukaan ei enää muista mitään fiksua mitä sä olet tehnyt tai sanonut (oliko sitä?), eli sun pitäisi vaan ruveta tekemään pornoa. Musta tulisi tosi hyvä ammatinvalintaohjaaja.

Hyvä Heidi! Heidi Hautala laukoi eilen eduskunnan 100-vuotisjuhlatäysistunnossa totuuksia Venäjän demokratian tilasta. Aivan mahtavasti tehty. Nyt muka kaikki paheksuu, mutta mun mielestä on hienoa että joku oikeasti uskalsi SANOA siellä jotain. 100 vuotta demokratiaa, tasa-arvoa ja sananvapautta mutta sitä juhlistettaessa ei mielellään saisi puhua mitään muuta kuin ”laalaalaa naiset saivat äänioikeuden, laalaalaa valtiovalta suomessa kuuluu kansalle, laalaalaa oikeus ääneen – luottamus lakiin”. Blaa. Ja nyt kauhistellaan että joku sitten oikeasti sanoi jotain ihan asiaakin. Nyt se jeesustelukeppi hanurista ulos, ja arvostakaa sitä että oli edes yksi kansanedustaja joka uskalsi.