Her Mongolian Highness

Mongolian parlamentin puhemiehen titteli on Suurhuraali. Now we're talking, tossa on titteli. Miten siistiä olisi olla Suurhuraali?! Aivan mahtavaa. Mulle ei vielä ole selvinnyt mitä pitää tehdä jotta pääsee suurhuraaliksi, mutta I'm getting to the bottom of this. Olisin HMH (Vähän kuin HRH (Her royal highness) mutta tässä tapauksessa siis HMH - Her Mongolian Highness) Suurhuraali Backlund. Se olisi jo aika makeeta.

Eilisen kysymys oli: Onko olemassa elämää vaalien jälkeen? Taitaa olla, mutta ihme vaalikrapula tästä hetkeksi tuli. Kaikki vaan loppui niin yhtäkkiä. Porukka on sykkinyt aivan hulluna eiliseen asti, ja nyt – ei mitään. Nyt tekemään seuraavia vaaleja.

Eilen tein keikan englanniksi. Mon Dieu! (Toi oli ranskaa). Kääntämisessä oli hommaa, mutta sainpa kunnialla muutaman minuutin materiaalia aikaiseksi. Oli ihana huomata että paikalle oli saapunut yleisöä paljon, vaikka se olikin kutsuttu kokoon aika viime hetkillä, tekstareilla ja meileillä. Mulla on maailman parhaat kaverit.

Eilen päätin myös aloittaa rauhallisemman elämän, sellaisen missä mennään aikaisin nukkumaan ja herätään pirteinä seuraavana aamuna. Rauhallisen elämän ensimmäistä iltaa juhlistinkin sitten aamuneljään asti Molly Malonesissa ja Hesari Clubilla. Hesarille oli muistaakseni joskus ikäraja 24, mutta nyt siellä kieppui vaikka mitä teinihoroa nurkissa, aivan mustanaan. Joko niille on vedetty nyt jo botoxia, tai sitten sinne saa maanantaina mennä vähän kuka vaan. Ja vähän kuka vaan sinne oli mennytkin. Meidät puolestaan houkutteli pahoille teille koomikkokaverini Janne Oravisto ja tämän kaksi lentokapteenikaveria. Tai niistä ehkä vaan yksi oli kippari, toinen oli aika kännissä. Vaikka tiedän kyllä erittäin hyvin etteivät noi mitenkään exklusiivisesti sulje pois toisiaan.

Damn

Get this: Saulin kampanjassa oli kilpailu jonka nimi oli Kutsu kaverisi Mäntyniemeen. Tänään päivällä arvottiin voittaja. Voittaja olin MINÄ! Eli jos Saulista tulisi pressa, niin minä olisin saanut mennä kylään Mäntyniemeen kolmen parhaan kaverin kanssa. MUTTA. Enpä päässyt. Tarja voitti. Mutta ajattelin että meen Saulille kylään Luxemburgiin. Ei sitä varmaan haittaa. Tarviiko siltä ees kysyy? Ilmstyn vaan sinne.

Tulos on siis selvillä. Perkeleperkeleperkele! Huomenna helpottaa, mutta nyt ottaa päähän. Tosin kansa tietysti ansaitsee sen johtajan jonka itselleen valitsee. Huomenna muistaa että tämä oli jo suunnaton voitto. Vaalivalvojaisissa oli kuitenkin hauskaa, ja paljon tuttuja. Näin Pertti Salolaisenkin vilaukselta, mutta kun yritin päästä lähemmäksi oli hän mystisesti hävinnyt. En varmaan kuitenkaan olisi uskaltanut mennä juttelemaan. Oon aika nynny.


Muutama kesä sitten tapasin Tallinnassa ihmeellisen miljonääri-Jussin ja Kimmo Elomaan risteytyksen. Vähän pussailin (olin varmaan tosi kännissä), ja vaikka se soittikin seuraavana päivänä niin hommasta ei sitten tullutkaan mitään. No samainen herra on ilmeisesti Privét-klubin vakkariasiakas. Dorka. Don’t have the energy to get into details, mutta SO NOT WORTH HAVING. Annoin sen saattaa mut kotiin, ja huomasin mokani. Miksi ei koskaan kukaan normaali, mukava, kiltti poika voi pyytää mua treffeille? Ei aina ole mitenkään pakko että ne come with dance and song ja muuta spektaakkelia. Jos ihan vaikka vaan joku normaali?

Yöväen koomikko

Kello on kohta kolme, ja oon näin yötä myöten ollut tekemässä kampanjaa. Tulin juuri Café Niinistöstä, jossa olin jakamassa yöväelle kahvia ja teetä. Menin sinne keikan jälkeen ja kysyin mitä voin tehdä. Kahvilakoordinaattori sanoi että ole nätti ja flirttaile ihmisille. Sitä mä sitten tein (kaikilla on JOKU ydinosaamisalue).

Sauli lähettää terveisiä kaikille tämän blogin lukijoille. Olin eilen Studio 51:ssa Täysvallattomissa vaalibileissä. Sairaan hyvä meininki oli. Esiintymässä oli loistava stand up-koomikko Sami Hedberg. Mut oli laitettu juontajaksi. Ottaen huomioon että olen mahdollisesti maailman paskin juontaja, niin selvisin mielestäni ihan kunnialla. Mun tehtävä oli haastatella Saulia. Sauli muuttuu ihanemmaksi joka kerta kun sen tapaa. Kysyin Saulilta älykkäitä, poliittisia kysymyksiä, kuten kenet hän ottaisi mukaan autiolle saarelle. Ottaisi kuulema mukaansa kaikki 51:n yleisöstä (mutta toivottavasti ei niitä pikkuhoroja joita siellä oli). Varmistin myös itselleni kutsun linnanjuhliin. Kun kerran Tarja toissavuonna kutsui Andrén, niin eikö Sauli nyt sitten ensi joulukuussa kutsuisi jonkun naispuolisen stand up-koomikon, kysyin. Sauli ilmoitti että jos mahdollisesti itseeni viittaan (ajatelkaa, vaikken ees sanonut mitään nimeä!), niin ehdottomasti kutsuu. Ja mulla on nyt siis noin 800 todistajaa tälle. Huh.

Kaksi päivää Haikossa sujui kivuttomasti. Päivällä oli asiaa työyhteisöstä ja projekteista. Alkuun annettiin palautetta. Kirjoitettiin pienille lapuille mitä mieltä oltiin toisistamme (siis vaan hyviä asioita) (onneksi, muuten oltaisiin tarvittu paljon isommat laput) (no ei kai! Vitsi, vitsi). (Oikeesti).

Koska on aina kiva kun ihmiset sanoo kivoja asioita minusta, niin saatte jakaa palautteen kanssani (itseriittoisuudella ei aina ole rajoja). Mun palautteeni oli että olen: älykäs, seurallinen (kuulostaa tähän mennessä joltain koirarodulta), iloinen, osaava, helposti lähestyttävä (who knew!?), tunnollinen, ahkera, fiksu, sanavalmis, nopea, monipuolinen, avulias (always!), hassunhauska. Olen myös ekstrovertti ja aktiivinen (joka on tavallisesti myös kiltimpi tapa kuvailla esim ADHD-lasta). En hätkähdä pienistä, ja oon kova jätkä. Se oli mun mielestä hienoin palaute!

Iltapäivällä oli hoitoja (ei silleen, pervot!). Olin ripsien värjäyksessä (you’re right, myöskään mun turhamaisuudelle ei ole rajoja) ja intialaisessa päähieronnassa. (Mikä pettymys kun hieroja ei ollutkaan intialainen ja puhunut hassulla aksentilla!). Hoidon jälkeen menin uimaan ja liottamaan itseäni jacuzziin.

Sadistinen työkaverini pakotti minut jääaltaaseen. Tai no siis ei ehkä ihan pakottanut, taisi olla toisin päin, mutta that’s entirely beside the point. Altaassa oli 8 asteista vettä ja mulla tuli heti hypotermia ja verenseisaus (joka on täysin lääketieteellinen termi) ja muuta dramaattista. Tai no ei tullut, mutta olisi voinut tulla, se oli ihan tajuttoman kylmää.

Illalla vietettiin riemukasta illallishetkeä kollegojen kanssa. Mulla on oikeasti tosi kivoja työkavereita.

Tämän illan keikka Studio Pasilassa meni jättihyvin. Sitä oli katsomassa blogikaverini Perso. Siistiä nähdä blogityyppejä livenä! Keikkaa oli katsomassa myös Krissen veli Eppu Salminen. Mä rakastuin Eppuun kerran kun näin sen Elling-näytelmässä. Ja rakastuin taas kun se on niin komea ja mukava. Huohhh… (Toi oli kaihoava huokausääni, ellei joku tajunnut). Mä oon rakastunut eilisen ja tämän päivän aikana varmaan seitsemän kertaa. On olemassa tosi ihania miehiä!

Kjempegrejt!

Öhh. Tökkäsin just itseäni silmään. That’s pretty stupid. Ja speaking of stupid: Maanantaina olin YLE:lla radiopaneelissa, mutta just ennen kun mentiin studioon vetäsin upeilla (ja apparently liukkailla) valkoisilla piikkarisaappaillani hullut lipat keskellä uutistoimituksen käytävää. Very, VERY embarrassing.


Tulin juuri Oslosta. No, that’s a lie. Tulin Oslosta jo monta tuntia sitten, mutta olen riekkunut raflassa (luonnollisesti) näin aamuneljään asti. Oslossa oli hauskaa, vaikka lähinnä olikin pelkkää asiaa. Saatiin paljon aikaiseksi, ja monta hyvää ideaa joilla parannetaan ja tehostetaan toimintaa ensi vuotta varten. Suuri osa työstä on tietenkin lobbaamista ja networkkaamista, johon keskityttiinkin illemmalla. Illallisen kokkareilla mulle tultiin ilmoittamaan että minut on plaseerattu keskipöytään. Noin 150 henkilöstä kuusi oli erikseen plaseerattu: minut Pohjoismaiden Neuvoston presidentin daamiksi. Ja hauskaa oli! Kun presidentti illan lopuksi piti puheen, hän aloitti sanoin "Fru president" ja nyökkäsi mulle. Ei voida sanoa ettei nuorisoa arvosteta. Am charming and lovely diplomatic woman of the world. Meillä on nyt Ole Stavadin (PN:n presidentti) kanssa oma pressakerho. Crème de la crème, indeed. (Kuvassa Norjan pääministeri Jens Stoltenberg ja Pohjoismaiden Neuvoston presidentti Ole Stavad).


Kauhun hetket koin narikkajonossa kun eräs suomalainen kansanedustaja näki minut laittamassa huulipuunaa, tarrasi mun kasvoista kiinni ja ilmoitti, "varo, mä imen noi sulta just pois!". Viime hetkellä (kuvitelkaa tää hidastettuna, se kuvittaa tarinaa paremmin) mä sain käännettyä kasvot pois ja suukko (kieli?) osui poskelle. Hrrr. Puistattaa vieläkin. (Kuvassa (vasemmalta, pöydän ääressä) norjalainen senioriparlamentaarikko Inge Lönning, Lyly Rajala, Martin Saarikangas ja konservatiiviryhmän sihteeri Mikkel jotainvaikeetatanskaksi).


Lentokentältä pyyhkäsin suoraan taksilla Birdieen jossa oli Papper-lehden launch-party. Siellä olisi voinut tehdä täydellisen nuorten suomenruotsalaisten who-is-who-taulukon. Siellä oli KAIKKI. Ja minä, tietysti. Olenhan nykyään kolumnisti. SEKSIkolumnisti. Tää tarkoittaa että voin tehdä ihan mitä vaan, and call it research. Täydellinen työ! Birdiesta matka jatkui 51:n Privét-klubiin, jossa meno ei aivan päätähuimaava ollut. Mutta taisin netota. Löin Tuomaksen (Tuomas E., ei Tuomas N.) kanssa vetoa että Sauli voittaa vaalit. Meillä (sinulla, minulla ja muulla yhteiskunnalla) on nyt siis pelissä paremman tulevaisuuden lisäksi myös kossupullo. I’m SO winning. (Kuvassa Tuomas, Mikko ja Tuomas)

Huomenna Haikkoon seminaariin työyksikköni kanssa. Can’t wait. (Toi on olevinaan ironiaa.) Mutta varasin intialaisen päähieronnan. EN kuitenkaan mitään Happy End-hierontaa. Am not that sick. Or desperate. Yet.

Kuin kaksi marjaa?

Pohjoismaiden Neuvoston puheenjohtajiston kokoukseen pitää lukea vielä noin miljaaaaardi sivua kokousmateriaalia. Ja kone Osloon lähtee keskellä yötä, ENNEN kahdeksaa aamulla. It’s brutal. Aikataulu Oslossa on täynnä aamusta iltaan sekä tiistaina että keskiviikkona. Keskiviikkona pitää mennä lobbaamaan myös Norjan valtioneuvoston sakkia. Ovat päättäneet puheenjohtajakautensa yhteyteen kyhätä jonkun nuorisopaneelin, jonka funktio olisi hyvin samanlainen kuin Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston, paitsi että olisi paljon epädemokraattisemmin valittu ja vähemmän edustava. Sinne ei kuitenkaan haluta mukaan ketään meidän edustajaa, edes mukaan kokouksiin. Tehokasta tämä tuplatoiminta, ne ces’t pas?

Olin iltapäivällä radiossa keskustelemassa Haloslaisten kanssa. Hauskaa oli. Asettelin kyllä vähän vastakkain, vaikka vastakkainasettelun aika onkin ohi. Sen jälkeen menin Coronan kautta Studio 51:een. Coronassa juttelin Jone Nikulan kanssa pressanvaaleista. Jone on oikeasti tosi fiksu ja pätevä kaveri, ja sillä on paljon viisasta sanottavaa. Mutta oli hän tehnyt toisenkin huomion. Saulissa on vähän samaa näköä kuin Buttheadissa. Ja niinhän se on. It’s uncanny! (Huom! Sauli on ihana, ja I’m woman enough myöntääkseni että rakastan myös Beavis ja Buttheadia, eli tämä on ainoastaan kunnianosoitus.

Presidenttiehdokas?

Sarjakuvasankari? (Kyllä! SANKARI!)

Ice ice baby

Mun naapurit ovat erittäin onnekkaita että mä tein uuden vuoden lupauksen etten mä tänä vuonna tapa ketään. Kuka helvetti nyt käy poraamaan kerrostalossa sunnuntai-iltana?!? Luuleeko ne että vaan siksi että asuu kerrostalossa ihminen on jotenkin sen verran sivistynyt ettei ota tolkutonta pulttia (ja kirvestä käteen) remonttihommista sunnuntaina!? Good luck neighbour, mä oon rikkonut muitakin lupauksiani.

Indeed, opetuslautakunnan nimityksiä pohditaan jopa Hesarin toimittajan blogissa. Siellä todetaan että opetuslautakunnan puheenjohtajuudessa 25-vuotiaalle Tuomakselle onkin purtavaa. Alle kolmekymppisten kapasiteettia tehdä koulutuspolitiikkaa kyseenalaistetaan? Me ei sentään olla käyty kansakoulua, vaan oma peruskoulu- ja lukioaika on tuoreessa muistissa. Ergo: koulun arki ja todellisuus on tuoreessa muistissa. Ei siitä nyt varmasti hallaakaan ole näissä asioissa.

Perjantai oli huippuhauska. Olin sivistyneesti Meccassa ja 51:ssa maistelemassa viiniä (ja vodkabatteryitä ja minttusnapseja) idolini Annan kanssa. Pilkun jälkeen hoippuroin kotiin, ja heräsin lauantaina completely hangover-free! (Yes, I am wonderwoman, and my super power is sporadic hangover free mornings!).

Lauantaina palellutin peffaani jakamassa Sauli-esitteitä Kolmen Sepän-patsaalla. Puin päälleni lähes kaiken mitä omistan ja kuitenkin tämä universumin epäinhimillinen, crule and unusual, arktinen kosto vei multa tunnon sormista, korvista ja poskista. Mitäpä ei aatteen puolesta tekisi? Lähes mitä tahansa, ilmeisesti, koska lupasin lähteä Ahvenanmaalle taas. Ovat avanneet Ahvenanmaalle Café Niinistön, ja kampanjatoimiston mukaan olivat sanoneet että olisi tosi hienoa jos Maarianhaminaan pääsisi joko Ben Zyskowicz, Alex Stubb tai Lotta Backlund. Uskon että kampanjatoimisto luulee että imartelemalla mut saa lähtemään. Ja olivat tietysti aivan oikeassa, mulle voi valehdella kivoja asioita päin naamaa, ei haittaa! Toisaalta ovat saattaneet ehkä sanoakin noin, koska laittoivat mulle suoraankin meiliä. Eli lauantaina lähden matkoille. Hurray.

Kello on jo melkein yhdeksän ja poraaminen jatkuu. Nyt perkele tuli noutaja, naapuri!

The Shining (teeth)

Oh joy, turkkilaisilla on bileet. Siis ei kaikilla maailman turkkilaisilla, vaan mun turkkilaisnaapureilla. From the sounds of it niin sinne on kutsuttu valtaosa Helsingin turkkilaisyhteisöstä ja heillä kaikilla on miljardi lasta mukana. Koska ilmeisesti heidän eteinen on pieni (tai jotain) on katsottu sopivaksi päästää näitä lapsia rappukäytävään. Kamala meteli. Mutta sitkeästi olen ollut valittamatta. A) Koska en halua olla kyttääjä ja vittumainen naapuri, ja b) koska oletettavasti he kuulevat yhtälailla kaiken dramatiikan mitä tapahtuu mun asunnossa. Etenkin siinä juuri heidän seinän vieressä, eli mun makuuhuoneessa. He ovat saaneet nauttia (minun) Idols-lauluista sunnuntaisin, Tenkasen aamushow’sta aamutuimaan ja joskus heitä on ehkä valvottanut the occasional yövieras. Sitä ei tarttisi mun puolesta puida tuolla rappukäytävässä. Eli hillitsen itseni.

Eilen illalla oli keikka Lepakkomiehessä, Helsinginkadulla (kyllä, Kalliossa!). Katsojia oli paikalla noin 15 mutta kolme niistä oli venäläisiä eivätkä puhuneet yhtään suomea, eli heidät häädin nopeasti eturivistä pois puhumasta. Eli about 12 kuulijaa. Mutta ei se ole se määrä, vaan se laatu! Ne olivat hauskoja ihmisiä kyllä, jotka olivat siellä kuuntelemassa. Yksi niistä osti mulle viinaa, mikä on aina laadukkaan ja harkintakykyisen ihmisen merkki. Muut kiittelivät. Alussa oli vähän jäykkää, ja venäläisten puheensorina harhautti sekä koomikoita että yleisöä. Loppua kohden se alkoi kuitenkin sujua.

Mun hampaat välkkyy, kiitos hammaslääkärin. Ne vallan häikäisevät.

Mä oon pulassa, eikö kukaan osaa auttaa mua ton profiilin kanssa joka in tippunut tuonne alas??

Tänään on taas EI-tipaton ilta. Kuten eilenkin oli. Odotettavissa holtitonta ryyppäämistä.

Koulujulkkis

Päivän Hesari uutisoi:

"Helsingin opetuslautakunnan puheenjohtaja Annukka Mickelsson (kok) eroaa opetuslautakunnasta. Syynä on se, että hän siirtyy töihin Lontooseen. Mickelssonin tilalle opetuslautakunnan puheenjohtajaksi kokoomus esittää Tuomas Nurmelaa. Samassa yhteydessä lautakuntaan nousee Lotta Backlund, josta tulee myös opetuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston varapuheenjohtaja."

Siis mä kyllä tiesin ton jo, en saanut tietoa tuosta lukemalla sitä Hesarista (se olisi kyllä ehkä ollut vähän yllätys). En kuitenkaan tiennyt että tieto tulisi lehteen jo tänään, joten tuli aivan yllätyksenä (yllättäen ja pyytämättä, musta tulee vielä hyvä poliitikko) kun radiosta alettiin soittelemaan heti aamutuimaan. Uusi tehtävä Helsingin opetuslautakunnassa saattaa siis näkyä tässäkin blogissa. Täähän on just tällainen tyypillinen politiikkablogi.

Maailman terveellisin ihminen

Olin tänään kuntoilemassa. Taas. I’m so athletic I blow myself away. Siis olen ehkä maailman, nay – universumin! – urheilullisin ihminen! Olin sporttailemassa ministerin (Mari Kiviniemi) ja kansanedustajan (Jyri Häkämies) kanssa. Tai siis no en nyt varsinaisesti kanssa, ne nyt vaan olivat siellä salilla samaan aikaan. Mutta koska sali on aika pieni niin me juteltiin koko ajan, eli mun mukaan ainakin oltiin siellä yhdessä treenamassa.

On aivan uskomatonta miten atleettinen mä oon. Huomatkaa miten tästä kaikesta tehdään jätti-iso numero. Vähän samalla tavalla kun jos mies siivoaa. Tai kun mun veli lukee kirjan. Nyt pikkuveljeni Calle ehkä lukee vähän enemmän, mutta vielä vuosi sitten lukusaldo oli yksi kirja: Tiger Woodsin golfkirja. Ja joka kerta kun tuli lukemisesta puhe (noin viiden vuoden ajan) niin Tiger-kirjasta muistutettiin kyllä kaikkia (myös niitä jotka eivät osallistuneet keskusteluun, vaan olivat esimerkiksi aivan vieraita ihmisiä ravintolan viereisessä pöydässä). Musta tulisi hyvä mies.

Enkä ole vain urheillut, ehei. Mä vein myös tyhjät pullot kauppaan. Voi, tätä tehokkuuden määrää! Pulloja (and mind you, EI viinapulloja!) oli kerääntynyt aika paljon (13.95 €…). Nyt tuntuu ihan siltä kuin olisi muuttanut isompaan asuntoon!

Day after tomorrow

Suomessa on epäinhimilliset olosuhteet. Kukaan ihminen ei voi elää tällaisessa maassa jossa pakkasta on noin 300 astetta. Tänne tuli jääaika uudestaan. Ihan niin kuin siinä leffassa The day after tomorrow. Kohta tulee ulkonaliikkumiskielto. Ainakin mun henkilökohtainen ulkonaliikkumiskielto tulee voimaan. En mene ulos. Tää kylmyys on ihan sairasta. Mä jäädyn kuoliaaksi. Mä en voi lähteä töistä pois ennen kuin joskus helmikuussa kun lämpenee, koska muuten täytyy mennä ulos. Mä jään loukkuun eduskuntataloon ikuisiksi ajoiksi, jonnekin patterin viereen hytisemään.
Oonkohan mä ehkä vähän drama queen?

Olen vastuullinen perheenjäsen ja osallistuin eilen äitini kanssa pikkuveljeni koulussa pidettävään vanhempainiltaan. Paikalla oli myös eräs julkkiskirurgi – minkkiturkki päällä. Which is fine jos on nainen, mutta mun esteettinen silmä ei ihan ekalta näkemältä tottunut man-fur'iin.

Terveellinen elämä jatkuu. Paitsi että söin aamiaiseksi karkkia. Perjantaina meen myös onneksi ryyppäämään. Baby steps.

Mitäköhän mä oon tehnyt väärin kun cybermonsteri kostaa minulle heittämällä mun profiilin ja kaikki linkit tonne alas. Äääh. Mä oon ihan(an) avuton. Damsel in distress. Hilfe!

Ihme haaste

Sain toiselta bloggaajalta, Z:lta, mun ekan blogihaasteen. Näin siellä luki:

Homman nimi: Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Viisi omituista tapaa? Omituista? Minulla? But I'm so mainstream! Mutta okei:

1. Olen olevinani suomalainen ja ruotsinkielinen, mutta kirjoitan blogia suomeksi ja puolet puheesta on englantia. (Mutta mulla on tähän teoria. Highly scientific, sitä paitsi, as the academic I am. Kun jotkut ihmisethän sanovat että ovat vaikka syntyneet naisena miehen ruumiiseen tai toisin päin, niin ehkä mä oonkin syntynyt toisenmaalaisena suomalaiseen kroppaan? It makes perfect sence.) (Tai sitten se johtuu siitä että mun aivot ovat niin salamannopeat, ettei aina ehdi ruveta miettimään just oikealla kielellä jotain sanaa, kun on kiire sanoa kaikennäköisiä sopimattomuuksia. Se sen täytyy olla: salamannopeat aivot. What a curse). Ja puhehan ei lakkaa vaan siksi että olisi yksin, vaan mä puhun itsekseni (myös kadulla) (ja joskus englantia). Ei tässä ole mitään tolkkua.

2. Mä oon AINA myöhässä. Siis AINA. Jopa mun syntymäni laskettu aika oli lokakuun toinen, mutta mä en suvainnut pukata ulos ennen kuin vasta kaksi viikkoa myöhemmin, 14.10. Mulle on täysin mahdotonta olla ajoissa. Eikä se ollenkaan johdu siitä että mä en arvosta muita ihmisiä ja blaablaablaa. Se on vaan mahdotonta. (Niin kuin alkoholismi: se on sairaus eikä paha tapa. Saiskohan helposti sairaslomaa tähän? Ei pysty tulemaan töihin tänään, mä myöhästelen niin pahasti.)

3. Tämä EI ole outo tapa, mutta pyytäessäni ystävättäreltäni Pialta konsultointia oudoista tavoistani, niin hän mainitsi tämän: Mä laitan leivän päälle jutut väärässä järjestyksessä. Tämä on iänikuinen (ja tärkeä!) teema, ja väitän edelleen kivenkovaa että tämä on paras, ja ainoa, tapa. (Toi on AIVAN pätevä argumentti). Tilanne: sinulla on leipä, tomaattia, kinkkua ja juustoa. Missä järjestyksessä ne tulevat leivän päälle? No tietenkin juuri tuossa järjestyksessä: tomaatti, kinkku ja päällimmäisenä juusto. There is no other way. Kuulun ilmeisesti kuitenkin tässä asiassa vähemmistöön.

4. Mun pitää aina viheltää ja napsauttaa sormia jos röyhtäisen (yes, I am a lady!). Tapa juontaa juurensa jostain ammoisilta lapsuudenajoilta kun sanottiin että vain siat röyhtäilee, ja todistaakseen ettei ollut possu piti aina viheltää ja napsauttaa sormiaan. Mun äiti sanoo aina, ettei musta koskaan voi tulla prinsessaa koska prinsessat ei röyhtäile. Mutta kuningattarista ei ole ollut mitään puhetta.

5. Niian kun kiitän. Kyllä, olen 25, ja niian kun kiitän. Nyt oon oppinut vähän tavasta pois, ja tulee enää sellainen puoliniksaus (part knee, part head).

***

Ensin oli tosi vaikeeta keksiä outoja tapoja. Mutta sittenhän niitä rupesi tulemaan aivan solkenaan:

Mulle on ihan pakkomielle sulkea kaikki kaapinovet. Jos ovi on rakosellaan, mun on pakko nousta ylös ja mennä laittamaan se kiinni. Äitini keittiössä se on kaikkein pahimmillaan. Kuljen siellä jatkuvasti sulkemassa kaapin ovia.

Mulla on tietty Sunnuntairutiini. 10 minuuttia ennen kuin Gilmore Girls alkaa, keitän kahvia mun isoon Pauligin (huomatkaa product placement) termosmukiini, koska Gilppaa ei voi katsoa ilman kahvia. Tuntia myöhemmin tulee One Tree Hill. Sen katson aina niin ettei valot ole päällä, ja viereen varaan jättimäärän kleenexejä (koska mikään ei itketä niin kuin hyvä teinisouppi). Puhelin on hiljaisella, eikä toivoakaan että vastaisin.

Minä haastan eteenpäin (koska niin kuuluu tehdä) seuraavat:

Antton
Rahamies (but don't hold your breath, se ei bloggaa IKINÄ)


Kaikki muut on salee haastettu jo.

Nyt kokkaria hymyilyttää

Eilisen mahtava vaalitulos biletytti aamuneljään asti. Huippua oli että vaalivalvojaisiin Presidenttiin tuli myöhään illalla myös RKP:laisia ja muutama kepulainen. Lupasivat kaikki tulla mukaan tekemään hommia. Kyllä tässä työväki vielä kirii!

Presidentistä lähdettiin jatkamaan vielä Onnelaan (why?!), jonka ulkopuolella tapahtui suurta draamaa. Ulkomaalaissakki ja portsarit olivat ajautuneet erimielisyyksiin jostakin, ja pippurispray leijui ulko-ovelta narikalle asti. Siispä seisoskelimme ulkopuolella vähän aikaa ja yskimme (ja seurasin draamaa, koska olen kamalan utelias enkä ollenkaan ymmärrä omaa parastani. Ja koska portsarit olivat komeita ja vähän seksikkäitä kun hikeentyivät).

Valvojaisiin pääsin vasta kymmenen jälkeen, koska olin illan FST:n vaalilähetyksessä. Puhuin siellä viisaita asioita, mutta sillä ei näyttänyt kovin paljon olevan vaikutusta, koska kun lähetys loppui ja laitoin kännykän päälle, pukkasi vierailta ihmisiltä viestiä siksi että olin kuulemma ollut söpö. Toinen herra oli ihan sivistynyt, ja sille vastasinkin (muistutin että pitää äänestää Saulia). Toinen viesti oli "tuletko lady dominaks mul? oleg". Eli Oleg on joku ällöttävä pervo, ja myös vähän yksinkertainen ja sitkeä. Viestiin en tietenkään vastannut, mutta Oleg kerkesi näppäränä ihmisenä soittaa mulle kuusi kertaa eilisen illan aikana, ja tänäänkin puhelin on soinut jo kahdesti. Ei taida Olegille kyllä losata.

Valvojaisissa oli myös Suomen komein mies, Pertti Salolainen. Mä en uskaltanut mennä puhumaan sille. Mä oon tyhmä.

Viime perjantaina loppui tipaton, mutta täysin sivistyneesti ja aikuisesti. Eli join itseni känniin mutta olin charming (niin kuin aina humalassa). The occasion oli ylioppilaskunnan puheenjohtajaillallinen jonne oli kutsuttu kaikki puheenjohtajat jotka ovat hengissä. Hauskat bileet siitä tuli. Me naispuheenjohtajat olimme 100-prosenttisesti paikalla, mikä ei ollut kamalan vaikeaa koska edistyksellinen ylioppilaskuntani on valinnut naisen puheenjohtajakseen 95 vuoden aikana ainoastaan kuudesti. Mä olen meistä viimeisin ja nuorin. Ja se siis tietysti tarkoitti osaltaan sitä että yksi ukoista kävi pokaamaan mua. Hänet muistetaan vähän shady busineksista elinkeinoelämässä ja on mua ehkä 40 vuotta vanhempi (mutta ei ollenkaan yhtä kuuma kuin Salolainen). Tehtiin sopimus Benjaminin kanssa (joka oli puheenjohtaja minun jälkeen) että jos me ollaan noissa bileissä 40 vuoden kuluttua, ja jompikumpi (veikkaan Benjamin) käy pokaamaan sellaista ihmistä joka on ollut pj KOLME vuotta sitten, niin saa lyödä toistaa päähän. Kovaa.

Big Brother-Perttu kertoi lehdessä että oli unohtanut äänestää. Vaikka se on antanut itsestään niin älykkään ja valveutuneen kuvan?

Saulilla on asiaa

Lotan blogissa ei mainosteta paskoja tuotteita. Koska blogi on voittoa tavoittelematon (muttei ihailua tavoittelematon, joten ihailijakirjeitä tulemaan!) ja täysin riippumaton, voi siis täysin luottaa siihen että täällä mainostetaan ainoastaan aivan (valvotuissa olosuhteissa testattuja) huipputuotteita (kuten Magic Bullet-moinitoimikonetta , detox-teetä sekä itävaltalaisia pornotähtiä ). Tänään täällä mainostetaan Saulia (kuten oikeestaan kyllä muinakin päivinä).

Seuraa siis ei-maksettua mainostusta: Tänään Sauli kertoo miten asioiden pitäisi olla. Eli telkkarit (ja videot!) päälle, ne ovat viisaita sanoja. Sauli kertoo asioiden laidan tänään Maikkarilla Kympin uutisten jälkeen. Viimeinen vaalitenttikin on tänään, YLE1:lla klo 21. Pidä vaikka Sale-studio: parempi versio Oscar-juhlista!

Huomasin että yksikin kauppaketju Helsinki-Turku välillä oli tehnyt kontraliikkeen Matin viirejä vastaan. Niillä oli katolla sikaiso kyltti jossa luki SALE. Kuinkas muutenkaan?

Harjotelkaa kolmosianne!

Työväen koomikko

"Time is money"-sanonta on alkanut kristallisoitua mulle. Mun piti toissapäivänä tavata ruotsalaistunut ystäväni Micci, joka oli tulossa suoraan isovanhempiensa luota. Kaikki jolla on mummo tietää että ne puhuvat ihan tolkuttoman paljon eikä sieltä ikinä pääse ajoissa lähtemään, eikä päässyt Miccikään. Koska Micci siis myöhästyi 10 minuuttia, päätin kuluttaa aikani kenkäkaupassa katselemassa. Ostin kengät, tietenkin. (Katselemassa, phyh. Who am I kidding?). Tää ei ole ensimmäinen kerta kun mulle käy näin. Ihmisten myöhästyminen käy mulle aina kalliiksi.

Laitoin nämä uudet mukamas-sensible kengät päälle eilen töihin ja huomasin ehkä tunnin kuluttua että kengät olivat ilmeisesti MADE BY SATAN! Ne hankasivat hulluna ja olivat ihan überepämukavat ja melkein tappoivat minut. Se oli äärettömän dramaattista. Koska mulla oli töiden jälkeen vain kaksi tuntia aikaa ennen kun piti lähteä keikalle Turkuun (eikä kahdessa tunnissa ehdi eduskuntatalosta länsi-Kamppiin (alueet kuulostaa aina isommalta jos ne voi jakaa itään ja länteen) ja takaisin, eihän?), joten mun piti ostaa uudet kengät paholaiskenkien tilalle. Sitä paitsi ihmisellä ei ikinä voi olla liikaa kenkiä (tai riippuu vähän. Jos asuu vaikka 34 m2 suuressa asunnossa (kuten minä) ja kenkiä olisi vaikka 800 paria niin voisi tulla ahtaaksi. Mulla ei ole läheskään niin paljon kenkiä) (vielä).

Kuinka monta koomikkoa mahtuu pieneen Hiaceen? Neljä, jos Hiace on Volkswagen ja koomikkoja on menossa keikalle vain neljä. Turussa keikka oli S-osiksella, ja kanssani esiintymässä oli Pete Harju, Isa Kantanen ja Ari Tuomainen. Sosis oli aivan loistava paikka esiintyä. Yleisöä oli ehkä parisataa ja melkein kaikki taisi olla opiskelijoita. Keikka meni tosi hyvin, kaikilla. Tauolla annoin haastattelun mukavalle toimittajatytölle Turun Ylioppilaslehdestä. Päästin vuodattamaan jopa hieman koulutuspoliittisia antipatioita artikkeliin, mikä on hienoa. Kun tulin lavalta alas kuulin kun illan MC Pete Harju vielä kajautti mikrofoniin "Suuret aplodit, hän oli siis Lotta Backlund, työväen koomikko". Nerokasta!

100.000 kiloa karkkia

Tiedättehän Ahvenanmaan päälehdet. Tiedättehän? Eikö? Luojan kiitos. Ahvenanmaanreissumme pahvi-Saulin kanssa kirvoitti ahvenanmaan finest toimittajat avaamaan sanaiset arkkunsa ja tekemään loistavan feature artikkelin (no, okei, vaan artikkelin) pahvi-Saulin Ahvenanmaankäynnistä. Nya Åland (yksi niistä kahdesta lehdestä jotka saarella ilmestyy) oli kirjoittanut oikein fiksun artikkelin (ja laittanut minut keskelle sivua isoon kuvaan --> viittaa älykkääseen journalistiseen taipumukseen ja lahjakkaaseen taittosilmään. I smell a Pulitzer). Ålandstidningen taas harjoitti vähemmän uskottavaa journalismia. Jos ei tästä saisi näin hyvää tarinaa niin melkein pyytäisin oikaisua…


My first clue olisi pitänyt olla että Ålandstidningenin toimittaja oli yhtä blondi kuin Krisse (mutta ilmeisesti oikeasti niin yksinkertainen), vaikkakin kovin herttainen. Minuakin hän haastatteli, ja kyseli syväluotaavia poliittisia kysymyksiä, kuten "kuinka paljon karkkia menee yhteen kampanjaan?". Vastasin totuudenmukaisesti (kohteliaasti hymyillen ja naurahtaen) ettei mulla ole PIENINTÄKÄÄN aavistusta, enkä uskalla edes arvata koska for all I know, se voi olla tyyliin mitä tahansa tuhannen ja sadan tuhannen kilon väliltä. Heh. "No mutta arvaa edes jotain". No en mä oikeasti tiedä (a little annoyed now), se voi olla ihan miten paljon tahansa. Reportterinero ilmaisee keskustelumme lehdessä:

Hur mycket godis går det åt under en sådan här kampanj?
-- Massor. Jag skulle gissa på över 100.000 kilo godis.

SATATUHATTA KILOA KARKKIA! Jézus Mária! Eihään mikään kansa voi edes vuosikymmenessä syödä sataatuhatta kiloa karkkia, etenkään yhden kampanjan aikana! Satatuhatta kiloa! Hyvä luoja. Mutta siis nyt kampanjatyöntekijä Backlundin mukaan näin paljon menee arviolta Saulin kampanjaan. Muutenkin, lehden mukaan en ole ainoastaan kampanjatyöntekijä ja stand up-koomikko, vaan myös Svenska Handelshögskolanin ylioppilaskunnan puheenjohtaja (apparently sunnuntaitoimittajatar osaa googlata, mutta ei vielä lukea päivämääriä) jota siis en ole ollut sitten vuoden 2003.

Mutta haastattelu jatkuu:
Har kaffet och godiset betydelse för valsegern?
-- Ja, absolut. Jag tror ingen röstar på någon som har äckligt godis.

I’m speechless. Mä en tiedä pitäiskö itkeä omasta puolestani vai toimittajan. Olisin siis sanonut ettei kukaan äänestä ehdokasta jolla on ällöttävät karkit? Ohmygodohmygodohmygod!

Nyrkkisääntönä siis: kannattaa tarkistaa näinkin triviaalit haastattelut, muuten kokonainen saari(melkein)valtakunta saattaa hyvin vikkelästi leimata sinut imbessilliksi.

Edellisen entryn kommenttiosiossa Kenu pyytää multa vinkkipalstaa, joka on aivan FANTASTINEN idea. (Kenu tosin taitaa olla läppä, mutta se on täysin irrelevanttia). Voisin neuvoa ihan kaikessa, esim politiikassa. (Question: kuinka paljon karkkia tarvitaan vaalikampanjaan? Answer: Noin 100.000 kiloa riittänee. Question: miten varmistan läpimenoni vaaleissa? Answer: Älä ainakaan tarjoa ällöttäviä karkkeja. Jne. You get the point. Kohta valkoinen talo soittelee ja rekrytoi mut poliittisen mastermindini takia spin doctoriksi).

"Kenu" siis kuitenkin pyytää deittivinkkejä (Kyllä: minulta) (I don’t get it either). Hyvä idea. Palstan nimi voisi olla vaikka "Huonoja neuvoja – ilmaiseksi!" Tai "Fråga Lotta om sex och samlevnad". Hienoa. Nyt palsta on perustettu. Kenu (ja muut), meilaa kysymyksesi (ihan anonyymisti, lupaan ainakin selektiivisen doctor-patient-confidentialityn. Paitsi jos identiteetin paljastaminen tekee hyvän juorun) niin lupaan vastata täällä. Huippua! Awaiting your e-mails!

Hienon tekstiviestin sain äsken: "Tarja Halonen, yksi meistä… heti 30. tammikuuta." Hehe.

Terveysöverit

Prepare to be baffled: mun terveellinen elämä on lähtenyt aivan käsistä. Eilen menin töiden jälkeen kuntosalille! For God's sake! Onneksi tipaton sentään loppuu perjantaina, joten mä en ehdi saada mitään terveysmyrkytystä. Sitten ostin vielä kaupasta kaikkea terveellistä (porkkanoita, soijaa, karkkia) (for the sugar balance, duuhh). Ostin myös mandariineja paitsi että ne olivat klementiinejä. Kuka oikeesti ees tietää mitä eroa on mandariinilla, satsumalla ja klementiinillä?!? (Niille jotka ovat jo peistaamassa tyyliin Wikipedian hitit kommenttiosioon: Tää ei ole kysymys, vaan turhautunutta tilitystä).

Tänään meen Yle X:n Keskusradio-ohjelman nauhoitukseen. Toinen niistä toimittajista soitti vielä eilen varmistaakseen että oon tulossa. Ne ei luota minuun ollenkaan! (Quite rightly). Laitoin juhlan kunniaksi hienon maasto-T-paidan päälle. Toivottavasti ne toimittajat ylipäätään näkee mut.

Mun pitää heittää vaate pois. Tää on aina yhtä suuri koettelemus. Vaikka olisi joku kamala kauhtana jota ei ole käyttänyt sen jälkeen kertaakaan kun toi sen kaupasta kotiin neljä vuotta sitten, niin kuitenkin sitä ajattelee "mitä jos tää jossain vaiheessa tuleekin takasin muotiin" tai "voihan tätä käyttää vaikka salilla tai maalla" (okei, MÄ en ajattele noin koska en käy kummassakaan) (paitsi eilen salilla, ehkä osittain siksi että saisin tekosyyn säästää vaatteita). Nyt vuorossa on mun Kiinasta ostettu Polo Sport-toppatakki (aito, tietenkin, in case Karpela tai joku muu tekijänoikeusnatsi lukee tätä) joka on räjähtämässä käsiin. Lintuinfluenssaa (höyheniä) pursuaa ulos takista joka kohdasta. Mä kutsun sitä SARStakiksi.

Eilen tuli telkkarista loistava seksiohjelma. Brittiläinen reality-selfhelp-lifestyle-ohjelma jossa brittiläinen ja amerikkalainen seksiterapeutti ratkaisee pariskuntien sänkyongelmia. Tästä tulee suosikki. For research purely. Jos vaikka rupean seksikolumnistiksi.

Vanhenemisen ja nuorenemisen merkkejä

Torstaina menin syömään kaverini Lauran kanssa. Mentiin Kampin keskuksen Camppi-ravintolaan. Got v. freaked out! Campin kahvilapuolella oli jotkut kutojien kokoontumisajot! Siellä istui varmaan tusina seemingly normaalia ihmistä (vaikka sitten kun meni lähemmäksi näki että ne oli kaikki varmaan jotain vanhoja koulukiusattuja) kutomassa!

Campin vieressä oli luontaistuotekauppa josta sain ihan oikeata detox-teetä. Intialaista ayurveda detox-teetä. God, am SO zen now. Tunnen ihan kuinka tasapaino laskeutuu, ja kaikki puhdistuu. (Tai no ei nyt ihan, mutta jos vakuuttaa itseään niin se vaikuttaa nopeemmin. I’m sure.)

Tein loistavan musiikki discoveryn. Michael Bublé on ihana. Se on kyllä varmaan ollut sitä jo kauan (for all I know, Bublé on jo ihan passé) mutta as usual mä pääsen trendeihin ja uusiin juttuihin kiinni tosi myöhään. Vähän kuten äitini, joka ei eilen voinut mennä Saulin vaalibileisiin, koska on viime viikolla löytänyt Sudokun, ja osti heti Sudoku-kirjan ja jäi kotiin ratkomaan Sudokuja. I’m not one to talk, oon mäkin niihin ihan koukussa, mutta mä en sentään jätä iltamenoja väliin ratkoakseni Sudokuja. Vielä.

Järkyttäviä vanhenemisen merkkejä on ilmassa. Kuulen itseni sanovani lauseita kuten "kahvia? Ei kiitos, en mä voi kun kellot on jo puoli kahdeksan ja mä en sitten saa unta…" tai "onpas täällä kauhea mekkala, voiskohan ton musiikin laittaa hiljasemmalle". Toisaalta oon huomannyt myös nuorentumisen merkkejä. Mun keskittymiskyky on samaa tasoa kuin kolmevuotiaan (tai banaanikärpäsen. In any case, tosi lyhyt). Salee joku ADHD. Tai yliherkkyys tylsyydelle. Ajatus katkeilee ja hyppelee. Michael Bublé on siis ihana! Mä hankin pahvi-Michaelin poikaystäväksi .

Aatteen puolesta

Mitäpä sitä ei aatteen puolesta tekisi? Minäkin lähdin aatteen puolesta jopa Ahvenanmaalle asti. Lensin Maarianhaminaan tekemään Saulin kampanjaa perjantai-iltana, seuranani pahvi-Sauli ja toinen kokkariaktiivi. Yhtään ei syönyt naista lähteä kolmen päivän viikonloppuna niin kuolleeseen paikkaan kuin Maarianhamina. Sain kuitenkin yöseurakseni hotellihuoneesen pahvi-Saulin, joten intohimoa riitti. En uskaltanut kuoria Saulia bubblewrapista yöksi, kun en yhtään luota itseeni (meneillään todella kuiva kausi…).

Maaranhaminassa meidän kanssa tapahtumaa järjestämässä oli Ahvenanmaan kansanedustaja sekä muutama heidän oma ”kansanedustaja” ja ”ministeri” (ain’t that cute! Melkein kuin olisi ”leikisti ministeri”!). Sakkia riitti, mutta suurin osa ei oikein tiennyt miksi nyt pitäisi presidenttiä äänestää laisinkaan. Ja minä käännytin. Sain jopa yhden spurgun (possibly Ahvenanmaan ainoa) lupaamaan että menee äänestämään Saulia (vaikkei ehkä ihan työväkeen lukeudukaan). Sanon vaan, minä oon koko kansan vaalityöntekijä.

Primitiivireaktio meinasi iskeä illalla kun tultiin lentokentälle ja sanoivat että on niin kova sumu että lentokoneemme ei vielä ole päässyt laskeutumaan. Kävin rukoilemaan (ja kiroilemaan). Jonkin ajan kuluttua kone kuitenkin laskeutui ja meille luvattiin että päästään Helsinkiin (thank God!). Pahvi-Sauli matkusti molempiin suuntiin matkustamossa, koska ei nyt pressaa voi ruumaankaan lykätä. Käyttäytyikin aivan esimerkillisesti. Rupean vakavasti harkitsemaan pitäisikö ehkä kokonaan siirtyä pahvisiin poikaystäviin.

Sauli Maarianhaminan lentokentällä

Oon koko päivän treenannut kolmosten kirjoittamista. Huomenna meen äänestämään.

Maailman paras tenttiinlukija

Eilinen tentti meni hyvin, osasin vastata (jotain) kaikkiin kysymyksiin. Nyt voisi aloittaa tekemään sitä harkkatyötä mikä pitää jättää ensi viikon perjantaina. Tai sitten mä vaan aloitan sen ensi torstaina.

Työkaverini Petteri tuli tänään lomalta töihin. Eilen iltapäivällä tein Anna-Kaisan kanssa sissikeikan Petterin huoneeseen. Me teipattiin kiinni KAIKKI. Siis mikään ei liiku Petterin huoneessa. Me teipattiin kiinni pöytään kaikki, viimeistä post-it-lappua myöten. Luuri kiinni puhelimeen, puhelin kiinni pöytään. Hiiri kiinni hiirimattoon, hiirimatto pöytään. Kirjat toisiinsa, laatikot kiinni, kahvimuki pöytään, kaapinovet kiinni, näppis työtasoon. Paperikorit kiinni tosiinsa, ja lattiaan. Kaikki mikä oli pöydällä me teipattiin pöytään kiinni (sakset, alleviivauskynä, rei'itin, teippi (ironically), tussi jne. Koston mahdollisuus on olemassa. Petteri on vanha mies (35?), mutta kyllä siltä saattaa odottaa the unexpected (se pelaa lätkää pappa-teamissa, hihii!). Olen jo alkanut kartuttamaan mun jekkuarsenaalia.


Seuraava isku me tehdään keskellä yötä. Me hankitaan koodinimet ja kommandopipot. Ja synchronize our watches. Kyllä: kypsiä, akateemisesti koulutettuja ihmisiä olemme. (Harmi ettei meillä ole cubicles ja 800 litraa styroksia...)

Detoxaus on the other hand ei oikein ota onnistuakseen. Ei sitä vihreetä teetä litratolkulla kestä imee. Ja sitä paitsi mun äiti oli eilen leiponut pullaa, ja pulla ei kuulu detoxaukseen, I imagine. Illalla yhdet läksiäiset. Nyt katsotaan Backlundin luonne, kun tipatonta vietetään baarissa.

Äsken soitti asiakas (kansalainen) ja kyseli josko Itsevaltiaat on kuvattu eduskunnassa. Se puhui ruotsia ja soitti 06-alkuisesta numerosta (Pohjanmaa). Eli sanoin että "on joo, täällä se aina kuvataan".

Opiskelu by Perkele

Ensimmäinen uudenvuodenlupaus rikottu. Piti (quote) "aloittaa projektit aikaisemmin kuin päivää ennen deadlinea". Tosin, in my defence, olin siihen jo viime vuoden puolella listaa laatiessani lisännyt epäuskoisen "not!" perään. Huomenna (tai oikeammin 13 tunnin kuluttua) siis tentti ja noin 600 sivua lukematta. Mutta 60 jo luettu! Enää siis kymmenen kertaa enemmän pitää lukea että saisi materiaalin edes kerran läpikahlattua. Tästä on zen kaukana. Taidan siirtyä itämaisesta tasapainoista tähän suomalaiseen "by Perkele"-motivointiin. Yksi vaihtoehtohan olisi esim nytkin olla kirjoittamatta blogiin, ja sen sijaan opiskella… Mutta kohta tulee Frendit, ei kymmenessä minuutissa kuitenkaan mitään ehdi sisäistää. Sitten tiskaan (motivaatioksi) ja SITTEN! Sitten alkaa rigorous studying. Mä lupaan. Ihan varmasti. Maisteriksi ihan any day now. Start picking out the graduation presents.

Also, check it out: Oon paikallisjulkkis Eestissä!

Detoxing like there's no tomorrow

Vuoden alun kunniaksi alkaa uusi ja puhdas elämä. Am detoxing like friggin crazy! Mä juon vihreätä teetä, ja olin lähes ajoissa töissä. Unbelievable miten Zen oon kohta. Elämä yhtä harmoniaa ja tasapainoa. Kunhan saan kotona vähän siivottua ja feng shuin kohdalleen (juuri nyt siellä näyttää siltä kuin Henkka&Maukkan tehdas olisi räjähtänyt IKEA:ssa, eivätkä energiat virtaa oikein at all).

Eiliset kahvit kesäjuristin kanssa meni täysin sivistyneesti (me being so zen, and all). Mies on pommittanut mua tekstiviesteillä lähes päivittäin nyt jo jonkin aikaa, mutta en oikein selvittänyt onko sillä taka-ajatuksia (kuten hidas sytytys jossa NYT (kun on AIVAN liian myöhäistä) vasta tajuaa että oonkin hänen elämänsä nainen). Vaikken hänen mahdollisista tuntemattomista motiiveistaan tiedäkään, niin en ota mitään riskejä. Otin the necessary precautions: noin vartin kuluttua tavattuamme rupesin kertomaan miten kova vauvakuume mulla on. (Mun vauvakuume nyt ei ehkä ihan pahimmillaan ole juuri nyt, mutta mä vähän väritin). Mä sanoin että mä haaveilen siitä että mä meen naimisiin ja saan ainakin kaksi lasta, tytön ja pojan. That should scare him off.

Meen myös Yle X:n uuteen ohjelmaan vieraaksi! Huippua! En tiiä yhtään millainen siitä tulee (se on uusi, duuhh), mutta juontajapojat vaikuttivat hauskoilta. Will be famous and charming radio voice.

Yäk, vihreä tee on pahaa. But oh so zen. Blaah.

Tipaton aamupäivä

Voi räkä! Kanava jolle tein pilotin telkkariohjelmasta oli tehnyt päätöksen ja tältä erää ohjelma kuopataan. Harmittaa. Mun pitää siis keksiä uusi fabulous ura. Paska. Paskapaskapaska. Toisaalta, eihän Seinfeld-ohjelmassakaan Jerryn ja Georgen ohjelmaidea koskaan mennyt tuotantoon. Nyt mulla on ees se pilotti. Lämmittää sikana just nyt.

Amerikkalainen kesäjuristi (siis ei juristi vain kesäisin, vaan kesäjuristi siksi että deittasin sitä kesällä) soitti ja pyysi kahville. En osannut sanoa ei. En halua olla epäkypsä ihminen joka ei pysty aikuiseen kanssakäymiseen. Tosin vähän sen jälkeen sain meilin tosta telkkariohjelmasta, ja oon mahd liian heikossa tilassa osatakseni käyttäytyä asianmukaisella tavalla. Vitutus pitäisi purkaa esim tenttiin lukemiseen (joka uudenvuodenlupauksesta huolimatta ON jäänyt viime tinkaan, surprisingly enough).

Suunnaton detox-ohjelma on alkanut apinan raivolla. Mulla on tipaton aamupäivä. Eikun tipaton kaksi viikkoa. 13.1 on illallinen jonne on kutsuttu kaikki ylioppilaskunnan puheenjohtajat jo vuodelta miekka ja kirves. Niissä olen tavannut olla aivan tolkuttoman päissäni, and I don't see a reason to quit now.
Ohjelmaan kuuluu myös vihreää teetä ja muuta terveellistä (ehkä), ja suunnitelmat mennä kuntosalille Anna-Kaisan kanssa heti ensi viikolla. It could happen.

Kuiva kausi alkaa

Jee! Vihdoin oon saanut ensimmäisen ensi-iltakutsun! Mä oon JOKU! Lilla Teaterissa esitetään keväällä komedia Grönholms metod, ja kutsu tuli myös "Stand up-komiker Lotta Backlund":lle. Tästä tää alkaa. Nyt mun pitää vaan keksiä kenet mä pyydän edustavaksi aveciksi.

Eilisillan bileissä tehtiin viiden mimmin porukalla uudenvuodenlupaus säädyllisemmästä elämästä. Tunnelma oli kuin EU:n ministerineuvoston huippukokouksessa. Neuvottelut poikkeusoikeuksista ja kiintiöistä olivat tiukat. Pikkutunneilla sopimukseen kuitenkin päästiin. Säädyllisyysohjelma noudattaa pitkälti päästökaupan periaatteita.

Ohjelman tavoite on vähentää viiden sinkkumimmin säädytöntä elämää. Jokainen osallistuja saa tietyn mieskiintiön (vuodelle 2006 mieskiintiö on 6), jonka kanssa saa harrastaa pahetta. Mikäli jollakin osallistujalla kiintiö täyttyy ennen vuotta 2007 saattaa tämä ostaa lisäkiintiöitä toisilta osallistujilta. Hinnan määrää kysynnän ja tarjonnan laki (hinta todennäköisesti kovenee esim jos maaliskuussa pilkun aikaan Ladymoonissa joku kiintiönsä täyttänyt päissään oleva osallistuja haluaa raahata yöseuraa kotiinsa, kun taas hinta varmasti on alempi esim joulukuun puolessavälissä jos myyjällä syystä tai toisesta näyttää olevan edessä kuiva kausi). Paheeksi ei määritellä pelkkää pussailua, mutta mikäli muita eritteitä kuin sylkeä vaihdetaan, lasketaan toiminta paheeksi.

Tiukimmat neuvottelut käytiin siitä mikäli aluevesien ulkopuolella tapahtuva paheenharjoittaminen lasketaan mukaan kiintiöön. Lottalandian valtiopäänainen HRH Queen of Fucking Everything koki tämän kohdan sopimuksen suurimmaksi neuvottelutappioksi, kun vankan enemmistön mielestä kaikkialla tapahtuva paheenharjoittaminen kuuluu kiintiöön. Viimemetreillä Lottalandia sai neuvoteltua pykälään poikkeuksen: Kiintiöön lasketaan ainoastaan ETA-maissa tapahtuva paheenharjoitus, ETA-maiden ulkopuoliset maat jäävät kiintiön ulkopuolelle.

Siirtymäajaksi sovittiin vuoden 2006 ensimmäiseet kaksi viikkoa. Tällöin saa tehdä mitä haluaa (niin paljon kuin sielu ja ruumis sietää) ilman että se vaikuttaa kiintiöihin. Syyskuussa 2006 osapuolet kokoontuvat välitilinpäätökseen (ja dokaamaan).