Oonko ihq?

Testasin oonko ihq (mun henkinen pissis pyrkii esiin taas). Mun tulos on (tietysti):
Oot saletisti ihq.
Seurassasi viihdytään ja ihmekös tuo kun kerta olet paras.
Osaat myös itse arvostaa itseäsi (välillä vähän liikaa, toim.huom.).
Paras olet juuri siksi että käytät omia aivojasi.

Koska mun oikeasti pitäisi tehdä kouluhommia ja artikkeleita, niin tein erilaisia testejä netissä. Tein testin "How do men see you?". Öööh, en oo ihan varma että tulokset aivan pitää paikkansa…

Men See You As Desirable

Men often find you immediately attractive and sensual You're honesty is refreshingly beautiful ... it draws guys in You are also able to be open with your feelings with no emotional baggage Packing light means you enjoy new relationships easily

How Do Men See You?

No, sitä ootellessa…

Tiedättekö kun (hullut) ihmiset kuulee ääniä joita ei ole? Mä taidan haistaa hajuja joita ei ole. Eipä siitä muuta. Onkohan tää hulluuden eka merkki? Nekin jotka kuulevat ääniä ehkä aloittivat haistamalla hajuja joita ei ole. Huolestuttavaa. Tää ei salee oo hypokondriaa, niin kuin yleensä. (Onpas, sanoo ääni päässäni. Järjen ääni.)

Tosi-TV pitkäveto

Taas on se aika vuodesta. Eli tosi-TV-finaaliaika! Ihan kohta selviää tämän vuoden Big Brother, Robinson, Idoli ym. Mutta ketään ei kiinnosta. Tunteeko kukaan edes ihmistä joka seuraisi BB:ta tai Robinsonia? Idolsia seuraa kaikki, vaikka sitten vaan lööppien kautta. Seuraa siis pitkäveto:

Idolsin voittaa Katri (if there's any justice in the world) ja toiseksi tulee Pete. Ilkasta tulee sellainen Antti Tuisku joka siis ei voita eikä ole mitenkään paras, mutta tekee kaikista eniten rahaa. Mutta sitten sen pitää antaa kaikki pois koska se on helluntailainen ja niillä ei saa olla verhoja eikä telkkaria (pitää ehkä vielä tsekata faktat, mutta mä meen mieluummin mielikuvien mukaan).

Big Brotherin voittaa Perttu. Se on ainoo kenen nimen mä muistan jonka mä tiedän että on vielä siellä talossa. Siellä on myös yksi toinen poika ja tyttö, ja ne eivät sitten voita.

Robinsonin voittaa joku nainen joka on maalta (mä pelaan todennäköisyyksillä. 4/5 suomen kansasta asuu muualla kuin pääkaupunkiseudulla (= maalla), ja naisia on 51% väestöstä). En oo nimittäin katsonut yhtään osaa. Tiedän kuitenkin että siellä on yksi nainen joka puhuu venäläisellä aksentilla. Siellä on myös joku ukko jota kutsutaan Kossuksi. Sen tiedän siksi että siitä oli joku juttu eilisessä Iltiksessä. Siinä sanottiin että se putosi sunnuntaina, joten olettaisin että se ei sitten voita. Tää on maailman paskin pitkäveto ikinä.

Miksi aikuisten sateenvarjot ovat niin tylsiä? Mikä helvetin mielikuvituksettomien ihmisten sateenvarjostandardineuvosto oikein suunnittelee näitä?! Menin eilen ostoksille koska tarvitsin sateenvarjon. Mutta nehän on kaikki yksivärisiä tai ruudullisia ihan sairaan tylsillä väreillä! Joten mä ostin lasten sateenvarjon. Se on pinkki ja kun sen avaa, siitä tulee perhonen jolla on korvat. Se on ihan übermakee.

Erään vierasryhmän mukana tuli tänään YLE Q:n toimittaja. Kierroksen jälkeen pyysi saada haastatella minua vähän. Teki juttua huumorista työpaikalla. "Mä taidan olla vähän jäävi, koska mun toinen ammatti on…" "– Joo, mä tiedän, sä oot se stand up-koomikko, mä tunnistin sut. Mutta ei meidän tarvitse siitä puhua." Heh. Hienoa.

Non-yllätys

Tein MTV3:n vaalikoneen. Niinistö ykkönen, Lax kakkonen, Kallis kolmonen. Huonoiten sopii Soini, Vanhanen ja Halonen. No surprise there, really.

Miten joku ei voisi rakastaa manateita ihan hulluna? Ne ovat aivan ihania, ja niin VAIVATTOMIA lemmikkejä! Tai siis vaivattomia sen jälkeen kun on hankkinut niille vesitankin tai pienen meren tai jotain missä ne voi asua, sekä paljon niiden ruokaa. Mä en tiedä mitä ne syö, mutta kellepä ei esim McDonald's kelpaisi? I'm loving it! (toi pitää laulaa samalla tavalla kuin mainoksessa. Eli lue uudestaan, mutta laula.). Siis katsokaa nyt tota kuvaa! Nehän ovat aivan ihania. Merilehmä is best. (Kuulostaa ihan vessakirjoitukselta. Jos siis jonkun nimi olisi merilehmä. Tai olisi vaan sellanen akka joka tykkää uida.)


Eikö ole outoa kun ihan pienet asiat voivat valtavasti uudistaa elämää tai tuntua ihan jättimuutoksilta. Kuten jos ostaa uuden huulipunan tai ripsarin niin on hyvällä tuulella koko päivän. Tai se että Hesari vaihtoi mielipideosaston sinne lehden loppupäähän. Tai jos vaihtaa kännykkään soittoäänen! Mun on pakko vaihtaa mun tekstariääni. Joka kerta kun mä saan tekstarin mä alan laulaa Jari Sillanpään laulua Bumbumbum. Mä en edes tiennyt että mä osaan sellaista laulua! Mun tekstariääni kuulostaa etäisesti joltain kohdalta siinä laulussa, ja nyt joka helvetin kerta kun tekstaria pukkaa niin mä burst into song. Jari Sillanpää song, no less. Pakko vaihtaa.

Spring chicken

Muistatteko kun oli nuori, ja pystyi riekkumaan yössä miten kauan vaan ja olla aivan skarppina seuraavana päivänä töissä? Minä muistan, eikä siitä mun mielestä niin kauan ole. Budapestissakin menin muutaman kerran suoraan jatkoilta töihin. Oli ehkä vähän väsynyt, mutta pystyi aivan hyvin tekemään töitä. Mutta vanhat ihmiset eivät jaksa sellaista. Ja kävi ilmi: mä oon vanha.

Franck productions, joka tuottaa Komikfabrikin, piti eilen pikkujoulut koomikkoporukalle. Ruoka ja juoma ei bileistä loppunut kesken (vaikka Backlund miten yritti), eikä Backlund meinannut lähteä bileistä kulumallakaan. Paha juttu noissa pikkujouluissa ynnämuissa riennoissa jotka pidetään muualla kuin ravintolassa on se, että missään vaiheessa ei tule valomerkkiä joka saisi havahtumaan siihen että on kotiinlähdön paikka. Ei, sen sijaan istuskellaan kekkereissä yötä myöten. Ja maksetaan siitä seuraavana päivänä. Muutama koomikko (Jalava, Hedberg, Johansson ja Zaani) jäi vielä bileisiin senkin jälkeen kun aamuviiden jälkeen soitin taksin ja suunnistin kotiin. Muut koomikot olivat viisaasti lähteneet aikaisemmin. Pakko se on hyväksyä: I ain't no spring chicken anymore. Sanotaan että ihmiset ovat just niin vanhoja kuin miksi tuntevat itsensä. Tällä hetkellä mä tunnen itseni TOSI vanhaksi… Mulla on paljon tärkeää asiaa, mutta mä en jaksa kirjoittaa. Jatkoa seuraa. Sitten kun pysyy silmät auki ja ruoka sisällä. Kidding! (vähän).

Laatta-Leevi ja kauhun hetkiä

Toinen, ja viimeinen viikonloppu Oulussa. Oli taas hauskaa, tällä kertaa päästiin jopa hotellista ulos. Bändin rokkaripojat tiesivät jonkun sikahyvä baarin johon oli pakko päästä, mutta jonne olikin niin pitkä jono että se skipattiin. Alliance-bändin basisti Timo oli tosi viisas ja komea ja mukava, ja nyt mä oon vähän rakastunut siihen. Ja ajatelkaa nyt miten täydellinen pari me oltaisiin: basisti ja blondi. Harmi vaan etten mä näe sitä varmaan enää ikinä. Höh. Paitsi jos joskus buukkaisin niiden bändin keikalle. Okei, tää alkaa nyt olla tosi säälittävää.

Oululaisissa oli upeata myös se että ne pyysivät multa nimmaria. Nimmareita pyydettiin myös viime viikolla. I'm HUGE in Oulu.

Kun ajaa Oulun lentokentältä keskustaan niin matkan varrella on kauppa nimeltä Laatta-Leevi. Se on mun suosikkikauppa koska sillä on niin hyvä nimi. Mulla ei ole aavistustakaan mitä ne myyvät, mutta laattoja varmaan, I imagine. Laatta-Leevi kuulosta ihan Nukku-Matin krapulavastineelta. Se lennähtää paikalle ja sirottelee vähän laattahiekkaa, ja hups vaan, aamulla on kamala krapula. Harmi ettei Laatta-Leeviä koskaan näytetä Pikku-Kakkosen alussa ja lopussa, ei lapsilta totuutta pitäisi pimittää.

Jouduin taas juontamaan sillä keikalla, ja nyt ne olivat toivoneet että voisin juontaa vähän niin kuin koko ajan. "Sähän voisit vaikka pätkiä sen sun esityksen viiden minuutin pätkiin". Tyyliin jos vaikka vartin välein kävisi siellä lavalla puhumassa ihan mitä sattuu. Mua ainakin kypsyttäisi ihan hulluna. Haloo! Ei komiikka niin toimi. Jos haluavat juontajan, niin palkatkoon juontajan. Juontaminen on ihan vitun tyhmää. Ikinä en enää juonna. Paitsi jos siitä maksetaan ihan sikana. En mä niin periaatteen ihminen ole.

Henna putosi Idolsista, lööpin mukaan tuomaripelin takia. Tuomaripelin? Sehän on ollut niistä tylsin esiintyjä jo kauan. Tuomaripeliä mun mielestä on se että ne tuomarit viikko toisensa jälkeen hehkuttaa sitä Agnesta vaikka se on ihan paska. Katsoin Idolsia eilen (koska mulla EI ole elämää), ja sen jälkeen kun Agnes oli laulanut Satumaatangon, mä ajattelin että o-ou, nyt tulee pataan tuomaristolta. Se laulu kuitenkin kuulosti pahemmalta kuin känninen karaoke. Mutta ei, ihana se niiden mielestä oli. Eikö kukaan muu kuule sitä että se sen ääni on aivan kamala?!

Myös überärsyttävä Bettina S. (jonka nimen S tarkoittaa Störande) oli lööpissä. "TV-TÄHDEN KAUHUN HETKET NEW YORKISSA". Kun lukee artikkelin, käy ilmi että kauhun hetket olivat kun taskuvarkaat varastivat kameramieheltä kameran. Kauhun hetkiä, indeed.

Järkyttävän paljon agressioita heti näin maanantaiaamuna. Ne on varmaan jäänyt eilisestä. Mun kone Oulusta lensi Kittilän kautta, jossa koneeseen astui noin sata meluisaa saksalaisakkaa, jotka valloittivat joka ikisen penkin mun ympäriltä. Talk about kauhun hetket. Hirveetä mekkalaa ja ihan sairaan tyhmiä juttuja koko matkan ajan. Mä alan enemmän ja enemmän ymmärtää ihmisiä joilla on väkivaltaisia taipumuksia, joitakin ihmisiä vaan yksinkertaisesti pitäisi läimiä päähän. Äitini tiesi kertoa että Kittilässä oli pidetty joku international tupperwarekonferenssi ja sen takia sinne oli matkustanut miljardi saksalaismammaa. Onneksi en sentään tiennyt että ne oli jotan tupperwaresakkia, tai olisin saattanut jo alkaa ymmärtää murhaajiakin.

Mikä vi*un Meemi?!

Perjantai, jee! Kotona kirjoittamassa artikkeleita, buu!

Tänään oli töissä kivaa. Koko ajan oli jotain tekemistä. Sitä paitsi mä tein havainnon.
Tiedättekö, jotkut politiikkaohjelmat ja raportit ja selvitykset ovat huomanneet että sukupolvien välille on syntymässä kuilu joka suurenee koko ajan. Ja tiedättekö, ei se mua oikeastaan haittaa. Mä nimittäin huomasin että mä en tykkää akoista. Siis mä tykkään tosi monesta ihmisestä hirveen paljon. Oikeesti tarvitaan joskus todella vähän että mä rupean tykkäämään jostain ihmisestä. Siihen riittää yksi katse, yksi olkienkohautus, yksi lyhyt kommentti just oikeassa kohdassa. Ja sitten on ihmisiä joista tykkään tosi vähän. Niillä ei koskaan tuu mitään hyvää oikeaan aikaan. Kaikista alimpaan tylsyyshelvettiin kiroan ne ihmiset joilla ei ole huumorintajua. Ihmiset joiden seurassa ei ees viitsi yrittää heittää mitään. Ne on usein just näitä akkoja. On olemassa tosi paljon kaikenikäisiä, ihania naisia. Mutta sitten on olemassa niitä akkoja jotka vaan valittavat ihan kaikesta, ja ovat void of all personality and sence of humor.

Nää on ne samat akat jotka huutavat nuorten uusavuttomuudesta, jotka natisevat ja valittavat kaikesta eivätkä koskaan ota mitään, MITÄÄN huumorilla. Saatanan akat. Hui, olipas tilitystä. Mutta akat on ällöttäviä. Ne ovat katkeria akkoja. Eli kakkoja. Hahaa, onneksi sain tähänkin tilitykseen jotain epäkypsää (mutta laadukasta) huumoria. Tollaista just akka ei ikinä tajuaisi. Traagisinta on ehkä että akat eivät edes aina ole vanhoja. Ne voivat olla nuoriakin. Ja he ovat useimmiten ihan tavallisen näköisiä. Eli vähän niin kuin psykopaatit. Kuvassa mielipiteeni akoista.

Koska mun oikeestaan just nyt pitäisi tehdä kaikenlaisia koulujuttuja, niin surffailin netissä lukemassa blogeja. Siellä himobloggaajat ja muut ekspertit puhuvat meemistä. Mä en tiennyt mikä se oli, mutta selvitin. Se on ilmeisesti lista jossa kerrotaan itsestään (tai jotain, en mä oikeesti ihan kokonaan tajunnut). Miten vaan, lista minusta on hyvä idea. Tässä meemi:

1. Ota lähin kirja ja käännä sivulle 18, rivi 4. Mitä siinä lukee?
…detta. Näytät sitten paremmalta televisiossakin, olivat sano-…

2. Ojenna vasen kätesi niin pitkälle kuin voit, mitä kosketat ensimmäisenä?
Höh, ilmaa. Vai siis niin pitkälle kunnes koskettaa jotain? Vessan matto (don’t ask…)

3. Mitä katsoit viimeksi telkkarista?
Kolmas kivi auringosta

4. Katsomatta, arvaa mitä kello on:
01.15

5. Nyt, katso kelloa. Kuinka paljon se oikeasti on?
01.37

6. Tietokoneen lisäksi, mitä kuulet?
Ohiajavia autoja ja naapurin turkkilaismamman satunnaista urputusta.

7. Milloin astuit viimeksi ulos asunnostasi? Mitä teit?
Aamulla, menin töihin (tää meemi-homma on ihan selkeästi kohdennettu tietokonenörteille jotka välttävät ulkoilmaa ja ihmiskontaktia, ja jotka vastaavat tähän kysymykseen tyyliin 1987.)

8. Mitä sinulla on päällä?
Pyjama jonka kuvassa on nalle joka soittaa jotain banjoa. Oho, eikun selloa. Whatever… Tosi seksikästä, I know.

9. Näitkö unta viime yönä?
Näin, ja mun unessa oli mukana Ike Kanerva. Se EI ollut painajainen, joskaan ei mikään märkä unikaan. Höh.

10. Milloin viimeksi nauroit ääneen?
Äsken kun keksin ton ’Katkera akka = kakka’ jutun. It doesn’t take a lot. Kyllä, komiikan ammattilainen.

11. Mitä on seinillä siinä huoneessa jossa olet?
Kaksi taulua: toisessa New York skyline, toisessa Times Square.

12. Oletko nähnyt mitään outoa viimeaikoina?
Haloo, oon töissä eduskunnassa. Mitäs luulette?!

13. Minkä elokuvan näit viimeksi?
Enpä muista. Leffateatterissa Wedding crashers. Joku kiva poika voisi viedä mut elokuviin. (Ei se nyt tohon kysymykseen liittynyt, mutta pitää markkinoida).

14. Jos sinusta tulisi monimiljonääri yönyli, niin mitä ostaisit ensimmäisenä?
Asunnon. Ja merilehmän.

15. Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa, poislukien syyllisyys ja politiikka, mitä muuttaisit?
Poistaisin ne akat. Tai muuttaisin jokaisen yön tuollaiseksi yöksi kun tuossa edellisessä kysymyksessä että niissä muuttuu monimiljonääriksi.

16. Tykkäätkö tanssia?
No joo

17. Kuvittele että ensimmäinen lapsesi on tytär, minkäniminen hänestä tulee?
Victoria tai Daniela

18. Kuvittele että ensimmäinen lapsesi on poika, minkäniminen hänestä tulee?
Daniel tai Kevin. Paitsi että mä lupasin lasten isälle että se saa valita pojan nimen, joten siitä tulee Gideon.

19. Voisitko kuvitella asuvasi ulkomailla?
No oon jo asunut, joten joo, voisin.

20. Mitä lausetta ei ikinä kuulisi sinun suustasi?
Niitä on tosi paljon. Esimerkiksi:
- Voi, ei sun tarvitse tuoda mulle lahjoja joka päivä.
- Ei, toi timantti on ihan liian iso.
- Mä oon karkkilakossa.
- Ei Bettina S. ole yhtään ärsyttävä
- Nää korot on liian korkeat
- Tää paita on liian avonainen
- Tottakai mä oon Kepulainen
- Mä haluaisin olla Lucia


Hui. Tulipas pitkä juttu. Lukiko kukaan tähän asti??

Anti-Lucia

Tänään kävi ensimmäinen bongaus. Mun oli tarkoitus opastaa pientä naisryhmää, ja menin heitä ylesiöovelle vastaan. Esittelin itseni ja tuuppasin heidät oikeaan suuntaan. Yksi kysyi multa: ”oletko sä ihan täysipäiväinen opas täällä?”. Vastasin että joo, tavallaan, mutta opiskelen kyllä kanssa. ”Teetkö sä mitään muuta?”. Joo, teen mä vähän kaikenlaisia hommia… Nainen katsoi mua ja (vähän hermoistuneesti) sanoi: ”höh, no.. ööh.. ootko sä se stand up-koomikko? Mä oon nähnyt sut telkkarissa”. Hehe. Fejmös.

Tämän vuoden Lucia-neito on valittu. Vaikkakin arvostan Luciaa (justjajust) enemmän kuin missejä (on pakko, jos on suomenruotsalainen, se lukee jossain suomenruotsalaisten geenikannassa tai yhteiskoodissa, tai jotain), niin kyllä se mun mielestä kertoo hirvittävän paljon ihmisestä jos lähtee Lucia-skabaan mukaan.
Tähän varmasti keskeisesti liittyy se että mä vieläkin olen aivan äärettömän katkera siitä ettei mua valittu Luciaksi ala-asteen kolmannella. Mutta joo, Lucian pitää siis rakastaa lapsia ja eläimiä ja vanhoja ihmisiä ja olla kaikille kiltti etseteraetsetera. Multa ei luonnistuisi. Siksi mun mielestä pitäisikin valita (tittididiiididiiiii):


ANTI-LUCIA


Mä olisin aivan huippu anti-Lucia. Siis ei niin että kun Lucia tuo valon, niin anti-Lucia tuo pimeyden. En mä mikään Queen of Darkness ole (Queen of fucking everything, kylläkin). Anti-Lucia ei osaisi leipoa yhtään, ja sillä olisi aina mustat fuck-me-bootsit ja muutenkin aivan sopimaton asustus päällä. Sillä ei olisi kynttilöitä päässä, mutta ehkä rööki kädessä. Se ei tarjoaisi lussebullar, vaan pieniä viinapulloja (niitä jotka on kassan vieressä Alkossa). Se ei kiertelisi lastentarhoissa ja vanhainkodeissa laulamassa, vaan baareissa ja illanistujaisissa viihdyttämässä jollain vähän hauskemmalla tavalla. Toisin kuin Lucialla, anti-Lucialla olisi myös personaallisuus.

RanneSARS

Eilen kävin Turussa! Siinä onkin jo tarpeeksi excitement että entry voisi olla ihan vaan toi eka lause. Mä kävin siis opettamassa Turun kauppislaisille stand upia. Ystäväni Ossi Ahto on muutaman kaverinsa kanssa vallannut (huostaanottanut?) TuKY:n kieltenopiskelijoiden yhdistyksen Linguan, ja järjestivät nyt Kieliviikot (obviously). Ja mitäpä Kieliviikoilla muuta olisi kuin mm drinkkikoulutusta ja stand up-komiikkaa? Oppilaat olivat valtavan viisaita ja ihania. Etenkin Ossi. Ossissa on valtavaa koomikkopotentiaalia. Ossi on aivan superihana. Menisin sen kanssa naimisiin, se on niin paras (mä huomaan että mä mittaan ihanuutta jotenkin aina sillä että menisin jonkun kanssa naimisiin tai antaisinko sille pois my first born child )(eli ihanuudesta pitää jotenkin palkita minulla itselläni. Natürlich). Me ollaankin jo kyllä sovittu että sitten kun musta tulee presidentti niin siitä tulee mun edustusmies.

Bussimatka Turusta Helsinkiin kesti melkein kolme tuntia, mutta mä en kyllä huomannut mitään. Mä olin nukahtanut nopeammin kuin ehtii sanoa Sedu tai Hesburger.

Eduskunnassa on nyt joulu. Tänne on kannettu miljardi joulukuusta ja suurella spektaakkelilla ja show'lla niitä nyt koristellaan. Kaikkialla haisee (eikuin siis tuoksuu) joulukuusi. Ihan kuin asuisi Wunderbaum-tehtaalla. Hui. Toisaalta se voisi olla niin kuin teemajoulu. Mistelin sijaan pääoven yläpuolelle kiinnitettäisiin karvanopat ja julkisivun ikkunat tummennettaisiin. Teema olisi Christmas in Kerava.

Mulla on ranne kipeä. Voisi kuvitella että oon tehnyt liikaa jotain ranneliikettä (ei silleen, pervot! Get your mind out of the gutter!) mutta en keksi mitä mä olisin tehnyt eri lailla kuin ennen. Salettiin tää on joku ranneSARS tai ranne-ebola. Perhana. Ja tää kahvikin on pahaa (se ei nyt liity tähän ranteeseen mitenkään, mutta sekin vituttaa). Eduskuntaan pitäisi saada Starbucks.

Pressan kaveri

Viihdeuutisista, päivää. Jotkut (Laura) käyttävät tätä blogia uutislähteenä (kiitän luottamuksesta, mutta suosittelen kuitenkin esim Hesaria), mutta tänään päätin tehdä vähän public service ja kerrata päivän viihdeuutiset. Kuvitelkaa taustalle vaikka Viivi Avellanin ääni.

Lähteenä näissä tiedoissa ei suinkaan ole Backlundin Tietotoimisto (BTT), vaan niinkin maallinen lähde kuin Ilta-Sanomat. Päivän IS siis kertoo muun muassa että Take That ehkä aikoo lähteä kiertueelle (ilman Robbieta, I imagine). Pääasia että eivät lähde ilman Jason Orangea, joka oli aina mun suosikki. Se ei välttämättä osaa laulaa kovin hyvin (kukaan ei tiedä), mutta se on niistä komein. Tiedän että Robbie on "komein", mutta kyllä se mun mielestä vieläkin on Jason.

IS myös tiedottaa että Idols Ilkka ei juo viinaa. Mä en oikein luota ihmiseen joka ei juo tippakaan viina. Ei kaikkien ole pakko juoda viinaa koko ajan, mutta jos hysteerisesti vastustaa sitä ja on vaan hulluna raivoraitis, niin siinä on jo jotain outoa. Paitsi jos on alkoholisti, silloin on ihan hyvä olla juomatta.

Lopuksi vielä yksi sitaatti päivän lehdestä: "Lupaus-elokuvan näyttelijättäret kertovat, että lottien osaan eläytyminen oli rankkaa". I couldn't agree more.

Eilen allekirjoitin jopa Arto Lahden pressanvaaliehdokkuuskortin. Arto Lahti on Helsingin Kauppakorkeakoulun professori joka haluaa presidentinvaaliehdokkaaksi. Suomessa ainoastaan eduskunnassa edustettuina olevilla puolueilla on oikeus asettaa ehdokkaita automaattisesti. Jos kuitenkin haluaa ehdokkaaksi, voi siksi päästä keräämällä 20 000 kannattajanimeä. En mä häntä äänestä (vaikka on siis kyllä ihan fiksu mies), mutta kyllä demokratiassa jokaisen halukkaan pitää päästä yrittämään.

Eilen kävin myös café Niinistössä fiilistelemässä, ja sain ottaa kuvan "Niinistön" kanssa. Nyt oon Pressan kaveri. Sain jopa rintamerkin jossa lukee niin.

Hurrien viritys

Lastenpsykologi Raisa Cacciatore oli käynyt katsomassa uusimman Harry Potter-elokuvan. Hänen mielestään se oli kovin raaka ja liian aikuismainen lapsille. Hän käskikin "vanhempien huolellisesti arvioida mikäli lapsi on tarpeeksi kypsä nähdäkseen elokuvan". Mä haluaisin nähdä sen. Siispä laitoin äidilleni tekstarin ja käskin tämän huolellisesti arvioida mikäli mä olen tarpeeksi kypsä. It could go either way.

Itse asiassa, kun luin viidettä Harry Potteria jouduin välillä menemään keittiöön missä mamma tiskasi ja lukea siellä kun muuten pelotti liikaa. Lotta, 25 v., kypsä aikuinen.

Eilen oltiin Callen kanssa katsomassa Komikfabrikia G18:ssa (joka on ystävättäreni Anna-Kaisan sanoin "joku hurrien viritys")(niin kuin onkin)(siis G18, ei Komikfabrik). Maailman überparas koomikko oli esiintymässä ja mä rakastuin aivan täysin. Johan Glans (kuvassa) oli maailman paras. Världens bästa i hela världen.


Nykyään tulee tosi harvoin mentyä katsomaan komiikkaa, ja omilla keikoilla ei aina kauheasti jaksa keskittyä muiden setteihin, ainakaan jos ne esiintyvät ennen itseä. Ja silloinkin kun menee katsomaan, niin keskittyy yleensä aivan vääriin asioihin, kuten siihen miten koomikko esiintyy tai on rakentanut juttunsa jne. Ei keskity vaan nauramaan. Johan Glansin kanssa ei voinut keskittyä mihinkään muuhun kuin nauramiseen. Miten se osasikin olla niin ihana?

Riivattu tietokone

Mun tietokone on ehkä tullut vaihdevuosiin. Sen tuuletus menee välillä päälle aivan täysiä, ihan kuin sillä olisi kuumia aaltoja. Ehkä sillä on. Ehkä tietokoneet elävät niin kuin koirat, että ihmisvuosi onkin jotain muuta tietsikkavuosissa. Sitten se vähän rauhoittuu. Sillä saattaa myös ehkä olla jokin itsesuojeluvaisto. Tai siis emännänsuojeluvaisto. Yritin messengerissä laittaa viestiä Tonille, niin se tilttasi (kone, ei Toni). Ehkä se tietää että Tonilla voi olla pahat mielessä? Mun tietokone on nero. Tai riivattu. Kummin vaan.

EVA:n pressafoorumi tuli tänään, oli tosi hyvä. Masa jäi vähän rannalle, kun Sauli ja Tarja vei. Ja vaikka olivat eri mieltä, niin molemmat osasivat viljellä tarpeeksi huumoria, muttei liikaa. Se on tietysti Masalle kovin vaikea alue, ja niin hän jäi paneelin selkeäksi kolmoseksi.

Naapurin turkkilaisperheen rouva sai taas tänään jotkut pultit ja huusi kurkku suorana tunnin turkiksi jotain. Seinän takaa se vaikuttaa kamalan äkäseltä ihmiseltä, mutta rappukäytävässä se on kyllä aina tosi kiva. Aina sen rouvan huutoa ei kuulu, koska joskus ne soittaa turkkilaista poppia niin kovaa. Nyt se rouva taas pulttasi jostain. Johan se olikin varmaan puoli tuntia hiljaa…

Pakkasta Oulusta ja yllätysidoli

Uargehoh! Ensimmäinen työpäivä, ja sitä paitsi kolmen päivän bloggaustauko. Oh dear. Mutta mulla on ihan hyvä syy (lappu äidiltä). Ei kun olin perjantai-iltana kissanristiäisissä ja viikonlopun Oulussa. Oulussa on ehkä kolme taksia yhteensä. Naapurikunnistakin soiteltiin takseja lentokentälle ja siis Kempeleen miesvoimasta huolimatta Erin ja minä venattiin taksia tunti. Tunti! Oulussa! Pakkasessa! Siellä on kylmä! Mutta eipä se nyt niin kamalaa ollut, me ehdittiin bondata sillä aikaa. "Me" olimme siis minä, laulaja-Erin (kyllä! Naikkari-Erin!) ja Alliance-bändi.

Tein kuten olin suunnitellut, enkä lähtenyt hotellista ulos kertaakaan. Illan keikka meni oikein hyvin. Vieraita oli ilmeisesti 750, ja heitä oli kahdessa kerroksessa. Eli kun esiinnyin yläkerrassa, niin piti aina välillä puhua kameralle joka lähetti sen isolle screenille alakertaan. Ovat ne niin näppäriä ne Nokialaiset. Keikan jälkeen jäin katsomaan vielä Erinin ja bändin keikat, ja sitten ruvettiin dokaamaan ja puhumaan musiikkikoulutuksesta Suomessa. Nyt oon täysoppinut Suomen taiteellisen koulutuksen puutteista ja hyvistä puolista.

Ensimmäinen työpäivä eduskunnassa. Ei mikään soft-landing, heti hommiin. Opastin lukiolaisryhmää jotka olivat tosi kilttejä ja viisaita. Eduskunnassa on sikakylmä. Mun pitää mennä ostamaan työvaatteita jotta pärjään. Eli jotain villahousuja ja fleecetakkeja. Ja lapaset. Se ois mun virkapuku.

Eilen Idolsista tippui Roni. Ihan ihmeellistä. Sehän oli niin suloinen ja söötti, mä olin aivan varma että kaikki pikkutytöt olisivat aivan rakastuneita siihen. Ehkä tää on sellainen aika kuukaudesta että kaikkien saldoraja on jo tullut vastaan. Miksi kaikki hehkuttaa sitä Agnesta? Sehän on ihan sairaan ärsyttävä eikä mun mielestä oikeesti laula kovinkaan hyvin. Tai siis jos olis sellainen trendi kuin krapula-chic, niin sitten ehkä. Mä kuulostan samanlaiselta jos oon juonut liika ja polttanut tupakkaa. Katri on vieläkin mun suosikki. Ilkkakin on hauska, vaikka jotenkin vähän überpelle. Hennalla on rumat kulmakarvat. Katri voittaa. Se on paras. Oikeesti tosi hyvä.

Olisko epäkohteliasta laittaa käyntikortteihin ja vaikka puhelinvastaajan viestiin että "en vastaa puhelimeen sunnuntaisin. Voi laittaa tekstarin mut en lupaa että vastaan. Leikitään vaikka että mulla on just silloin kiire."

Konnichiwa bitches!

Sainpa nukuttua. Joku soitti mulla kymmeneltä aamulla mutta en vastannut. Ei voi olettaa että koomikko vastaa puhelimeen keskellä aamuyötä. Iltapäivällä kävin haastattelemassa EVA:n ja ETLA:n johtajaa Sixten Korkmania. Mä ihastuin aivan täysin. Karismaattinen ja komea. Ja kamalan viisas. Ja verbaalisesti niin monipuolinen ja lahjakas. Kaikki hyvät on aina naimisissa tai vanhoja. Tai molempia. Höh.

Horst-kullalla (kyllä, toi on A tuolla välissä) on mua ikävä. Tekstaili taas moneen otteeseen tänään. On lähdössä amerikkaan töihin. Käski unohtaa suomen kylmät säät ja lähteä mukaan. On se niin söde. En kyllä ikinä lähtisi. Mutta kiltti kun kysyi. Kai.

Telkkarissa mainostettiin sunnuntain Wrestling-show’ta. Harmittaa etten pääse. Lauantain Oulunmatka sörssii elämää, kalenteria ja rytmiä. Wrestling on oikeasti aivan huippua! Viimeksi kun olivat suomessa, niin kävin katsomassa. Loistoviihdettä! Sitä paitsi Booker T, joka on yksi mun suosikeista, on tulossa myös. Pöh. Missäköhän hotellissa ne asuu? Mä voisin mennä hengailemaan niiden hotellin aulaan. Mun elämä on siis tosi, tosi säälittävää.

TV:n wrestling-mainoksessa mainostetaan että mukana on myös Eddie Guerrero. Eddie kuoli viime sunnuntaina. Voisi kuvitella että ottaisivat edes nimen pois telkkarimainoksesta.



Mainoksessa sanotaan myös: ”pitäkää kiirettä, liput saattavat loppua kesken”. Sitähän se yleensä tarkoittaa joo, jos pitää telkkarissa pyörittää mainosta kolme päivää ennen tapahtumaa. Mutta onhan se väärin etteivät suomalaiset ymmärrä laatuviihteen päälle.

Laatuviihteestä puheen ollen, telkkarista tulee juuri Jackass. Jackass on myös ohjelma jota mä suuresti arvostan. Muita ovat South Park ja Beavis and Butthead. Ja tietysti Ali G, joka on neroista neroin. Ja ajatelkaa, kuitenkin mä elätän itseni viihdyttämällä.

Chapelle show’ssa oli racial draft, jossa rodut saivat draftata itselleen ihmisiä. Setting oli samanlainen kun NHL:n drafteissakin. Mustat ottivat Tiger Woodsin. Valkoiset halusivat Colin Powellin, ja saivat tämän sillä ehdolla että ottaisivat myös Condoleezza Ricen. Juutalaiset ottiva Lenny Kravitzin ja aasialaiset Wu Tang Clanin. Ghostface Killah’n sanoin: Konnichiwa bitches!

Keikka Uniq’ssa meni oikein hyvin, ja yleisössä oli tosi komeita miehiä. Olin viimeinen esiintyjä, ja koomikkokolleegani Tommi Mujunen ja Harri Lagström feidas mut, joten en mä sinne yksin kehdannut jäädä niitä miehiä hengaamaan.

HIFK voitti Jokerit 5-1! Wuhuu!

Drag queeneja ja pornotähtiä

Cristal Snow voitti! Cristalista tuli Miss Drag Queen 2006! Tosi hienoa, se oli niin sen ansainnut. Mamassa oli kova meno päällä, ja paljon tuttujakin, mutta nyt ei millään kestä hereillä. 38 tuntia valvomista on vähän liian paljon. Ihmeellistä kyllä, väsymys ei tunnu niin pahasti, sitä ei vaan reagoi ihan salamannopeasti mihinkään (mikä on epätavallista, koska normaalisti oon aivan siis silmää nopeampi. Flash vaan, ja mulla leikkaa. Joo. Klipklip).

Mua harmittaa etteivät naiset voi olla drag queeneja. Nyt on mukamas nousussa Drag Kingit, jossa naiset pukeutuvat miehiksi, mutta haloo, sehän on aika boring. Mä haluaisin olla Drag Queen! Peruukkeja, vaatteita, korkkareita, irtoripsiä ja Madonnan ja Kylien hittejä! Paitsi että sittenhän sitä ois oikeestaan vaan joku kabareenaikkonen. Olisin aivan superloistavaa olla drag. Mun mielestä se olisi feminismiä parhaimmillaan. Kun on NIIN siistiä olla nainen että haluaa olla drag queen. Paitsi että dragit joutuu aina käyttämään sukkahousuja, ja sukkahousut vituttaa

Tänään tuli illalla myös yllätystekstiviesti! Entinen poikakaverini Horst (se pornotähti) (Tai siis pornonäyttelijä) (Tai no, jos se osais näytellä niin se ei varmaan tekisi pornoa). (Mun oma pornotähtönen kuitenkin. Eli Johnny Montana. Tai Joe Kalinka. Stara.) laittoi tekstarin Budapestista. Hän on muuttamassa Prahaan (koska sinne on pikkuhiljaa siirtymässä koko teollisuus)(jonka jokainen porno-insider, kuten allekirjoittanut, tietää). Mutta oli kivaa kuulla siitä. Ihana, joka ilmoittelee menoistaan. On se vähän sulkku. Eli suloinen. (Kyllä, se eka kirjain on S).

Siis drag queeneja ja pornotähtiä. Onko mun elämä vähän absurdia? Jotta ymmärtäisitte absurdiuden paremmin, niin alla hieman lapsiltakiellettyä materiaalia entisestä heilastani. Ei saa tuollaisia sieltä mun DVD-kerhosta, ei.

Sleep deprivation

27:s tunti hereillä. Kahvin ja musiikin voimalla mennään. Oisin mennyt nukkumaan vähäksi aikaa, mutta kohta on keikka Soneralla, enkä kehtaa mennä sinne aivan tokkurassa. Nyt vaan sisulla hereillä. Kohta alkaa jutut olemaan aivan päättömiä. Eli valtava muutos tavalliseen.

Illalla pitäisi mennä DTM:aan katsomaan Miss Drag Queen 2006-kisaa jossa kilpailee myös suosikki queenini Cristal Snow. Ilta mamamssa. What a waste though, koska mä oon tänään tosi nätti. Ja meen homokapakkaan. Niinpä tietysti. Phöh.

Jos mä julistaisin valtakunnallisen (tai, no, ei ehkä ihan valtakunnallisen) (koska valtakuntaan kuuluu myös maaseutu) (ja toisaalta valtakunnalliseen ei kuuluisi New York, Budapest ja muut hyvät kaupungit) Lotalle poikaystävä-kampanjan!? Ainahan kaikki on osallistumassa eri hyväntekeväisyyksiin, osallistukaa tänä vuonna tähän! Just näin joulun alla on hyvä ajankohtakin; ihmiset ovat anteliaalla tuulella ja lahjoittavat varmaan mielellään pois esim kivoja veljiä, komeita naapureita ja menestyviä työkavereitaan. Niitä ei edes tarvitsisi tunkea pataan, niin kuin pelastusarmeijalla (vaikka saisi toki, jos se tuntuisi jouluisemmalta).

Huomenna oon menossa haastattelemaan Sixten Korkmania, EVA:n pääjohtajaa. Pitäisi varmaan ehkä vähän nukkua ennen sitä. Muuten voi käydä hassusti. Mä oon kuullut että jossain vaiheessa kun on valvonut liian kauan niin sitä menee aivan humalaa muistuttavaan tilaan. Just. Täähän tästä nyt vielä puuttui. Feikkikänni.

The shitty revenge

Haloo. On keskellä yötä. Missään ei ole ihmisiä, paitsi minä, joka pakerran kouluhommia. Tää on aivan hullua, eihän nyt voi olla niin että joka toinen yö joutuu olemaan nukkumatta kun dedikset pukkaa päälle. Mutta kohtahan tää helpottaa, kun meen vielä nine-to-five duuniin! Good thinking…

Oon mukana sellaisessa DVD-kerhossa, joka on vähän niin kuin kirjakerho mutta leffoilla. Oon tilannut varmaan parikymmentä leffaa tai DVD-boxia sieltä, ja se on tosi yksinkertaista ja näppärää. Katalogien lisäksi ne ehdottavat aina sieltä jotain kuukauden elokuvaa, ja sitten jos sitä ei halua niin se pitää peruuttaa tekstarilla tai meilitse tai puhelimitse tai netitse. Se ei siis oikeasti ole kovinkaan monimutkaista. Se on siis itse asiassa tehty aivan älyttömän yksinkertaiseksi. Se ei voisi olla yksinkertaisempaa. Paitsi jos ne soittaisivat jokaiselle asiakkaalle ja kysyisivät ”ootko ihan varma että otat tän kuukauden elokuvan?”. Mutta ei. Enpä vaan saanut peruutettua. Mä luulin että mä olin perunut. Mutta apparently not. Ja nyt, siitä hyvästä, I’m stuck with Star Wars. Saatana. Mitä helvettiä mä jollain Star Warsin Revenge of the Sithillä teen? Mä luulen että universumi rankaisee mua jostain pahasta teosta. Revenge of the Shit, more like it. The Shitty Revenge. Mitä pahaa mä oikein oon tehnyt?!

Mä rakastuin uudestaan Robert Downey Jr.:iin. Mä olin siihen tosi rakastunut nuorempana. Sitten välillä sillä meni niin överiksi ne huumejutut että se hävisi ja mä unohdin olla rakastunut siihen (also: being a crack whore is not so attractive in a man), mutta tänään se oli vieraana Conanissa ja mä rakastuin uudelleen. Ihana. Ihanaihanaihana. Lyhyt, nelikymppinen, ex-alkoholisti ja ex-huumeaddikti. Ja mua jossain vaiheessa huolestutti että mulle on niin tärkeää että mies on paperilla täydellinen. Just.

Alexander Wörlundista tuli Hankenin ylioppilaskunnan uusi hallituksen muodostaja. Hienoa. Laura kutsuu sitä Alex von Burken’iksi, koska se on niin söötti että se pitäisi laittaa purkkiin (mikä tietysti lisää hänen miehisyyttään ja poliittista uskottavuuttaan). Mutta se on myös fiksu. Kolmas kerta neljän vuoden sisään kun hallituksen koulutuspoliittisesta vastaavasta tulee seuraava pj. There’s a pattern here. Kerrakin terve sellainen. Huh (helpottunut huh, ei puistatus-huh).

Sielunhoidon ammattilainen ja Dressmannin miehet

Oli synkkä ja myrskyinen yö… Tuulta oli varmaan 20 m/s ja vettä satoi vaakatasossa kun juoksin ratikkaan illalla. Menin tapaamaan Metropoliitta Ambrosiusta, jonka kanssa olin saanut haastattelun Hankeiteniin. Jännittävä ihminen. Kymmenennessä kerroksessa, talossa joka katsoo Kaisaniemenpuiston yli, tuuli vinkui ja sade piiskasi ikkunaa. Seinillä on valtava määrä ikoneja. Ruokapöydässä on vielä teekupit ja hunajapurnukat edellisestä kokouksesta. Teeni kanssa saan kaalipiirakkaa (jota otan lähinnä kohteliaisuudesta, mutta joka onkin aivan erinomaista) ja kakkua. Metropoliitta on mielenkiintoinen mies, ja tunnelma on jotenkin seesteinen ja hengellinen. Mukaani saan haastattelun ja kuvien lisäksi Metropoliitan kirjan. Ei varmaan tee pahaa kellekään vähän lukea arvoista ja etiikasta henkilöltä joka on sielunhoidon ammattilainen.

"Kokoomusristeilyllä tapeltiin naisista" luki lööpissä. Höh. En mä vaan nähnyt. Ja sehän siis varmaan tarkoittaa etteivät tapelleet minusta. Masentavaa.

Maanantain teemanahan on täällä ollut usein joko Ögonaböj’n ylistys tai Täydelliset Naiset. No Ögonaböj’n ylistäminen ei ole miksikään muuttunut, se on vieläkin ihan ylihuippuhauska. Mutta tasa-arvon nimissä päätin että pitää ottaa mukaan myös Täydelliset Miehet. Eli Dressmannin miehet. Siis onko olemassa komeampia miehiä? Jos miesten tyypillinen fantasia on vaikka threesome lentoemännän ja sairaanhoitajan kanssa, niin mulla se on kahden Dressmannin kanssa. Siis JOS niillä olisi tosi kiva luonne ja huumorintaju, tietenkin, sillä minähän en ole pinnallinen. Tai jos ne olisivat edes vähän kivoja ja ymmärtäisivät edes välillä hauskoja juttuja. Tai ees puhuisivat samaa kieltä kuin minä. Ohh, dressmannit on ihania. Onnea Dressman.


Dressmannit ovat paljon parempaa kuin porno. Jos haluaa nähdä ihania miehiä niin kannattaa siis mennä katsomaan http://www.dressmann.fi/ eikä suinkaan mihinkään http://www.un-dressmann.com/. Oih, nyt tiskattaa.

Käänteisdarwinismi vältetty

Kokoomuksen presidenttiristeilyllä oli aivan mahdotonta sanoa että olivatko ihmiset kännissä vai vaan merenkäynnin armoilla. Laiva keikkui aivan hulluna illalla ja pubissa ihmiset sinkoilivat laidalta toiselle. Ihan sivistyneesti kuitenkin. Presidentillistä menoa oli. Laivalla oli kyllä oikeasti tosi hauskaa, kaikki olivat tuttuja tavalla tai toisella, tai ainakin connection oli olemassa. 1500 kokkaria samalla laivalla. Jos se laiva olisi uponnut, niin olisi hävinnyt koko Kokoomus Suomesta. Paitsi Ville Itälä, joka ei onneksi ollut mukana. Siinä olisikin ollut käänteisdarwinismia pahimmillaan, kun ainoa mikä olisi Kokoomuksesta jäänyt olisi ollut Itälä. Huh (kuvitelkaa kylmiä väreitä ja puistatusta). Keikka meni oikein hyvin, 40 minuutin Lotta-show toimi.

Friikkaako ketään muuta Idols-Peten silmät? Se vaikuttaa muuten niin sympaattiselta ja kivalta, mutta sen silmät jotenkin friikkaa mua niin että mun pitää aina katsoa pois. Sama juttu kuin Penelope Cruzissa. Se on kylllä tosi, tosi kaunis nainen, mutta sillä on niin pieni pää että se friikkaa mua ihan hulluna.

Idols oli myös vähän masentava. Kilpailijoiden piti laulaa sellainen laulu joka oli suosittu omana syntymävuonna. Pikku Roni lauloi laulun jonka mä muistan siltä ajalta kun itse tuijotin musateeveetä. Ja se lapsikulta on syntynyt sinä vuonna.

Oma pikkuvelikin vaan kasvaa. Mun pikku beibi täyttää tänään 17.

Oon aivan jumissa. Laivan sängyt ei ehkä ole maailman parhaat. Pitää saada hieronta. Pitää hankkia se Sven. Pronto.

Viirus ja hiiri

Eilinen keikka Viiruksessa meni tosi hyvin. Ihastuneita yleisön jäseniä tuli jälkeenpäin juttelemaan. Hyvä niin. Illalla oli myös dramaattisia käänteitä, koska Viiruksessa oli HIIRI. Elävä hiiri. Sisällä. Yäk. Siis sisällä! Hiiri. Haloo, ällöttävää. Sitten mä kuljin ympäri kuin joku retardo ja tömistelin jalkojani ja puhuin itsekseni kovalla äänellä. Hoin ”se pelkää mua enemmän kuin mä sitä, se pelkää mua enemmän kuin mä sitä”. Mutta mä käyttäydyin muiden edessä tosi aikuisesti. En hyppinyt tuoleille tai kirkunut tai mitään. Olin ihan mies about it.

Keikalla olivat myös ihana Rich Lyons ja André Wickström, sekä ruotsalaistunut norjalainen Ove Haugen. Kukaan niistä ei pelännyt hiirtä. Tai siis enhän mäkään PELÄNNYT. Friikkasin, koska ne ei kuulu sisälle. Siis hiiri. Sisällä! Hyi helvetti. Mulla ei oikeasti ole aavistustakaan miten Andrén tai Richin keikat menivät koska olin silloin takahuoneessa. Metsästämässä hiirtä.

Keikan jälkeen olin menossa kotiin ja soitin Pialle selvittääkseni josko lähdettäisiin ihan vaan YHDELLE jonnekin. Lotta Backlund, maailman – ei, vaan universumin! – helpoiten ympäripuhuttu ihminen hyppäsi siis kahden minuutin maanittelun jälkeen taksiin ja suunnisti Kallioon Annan ja Tommy luokse. Siellä laulettiin Pleikalla SingStar karaoke-skabaa (Mä olin tosi hyvä. Kaikki muut olivat amateur tai hopeful, mutta en minä! Lotta Backlund, lead singer! Obviously.). Siitä jatkettiin keskustaan, ensin siihen kamalaan hevikapakkaan joka on Bakersin vieressä, josta Stockholmiin. Not too impressed. Mutta se poika oli siellä ja mikään ei edennyt mihinkään. Pöh.

Nyt pitää juosta, pressaristeily lähtee!

Vibraattorimainos

Helkkari! Tänään tuli meilillä vibraattorimainos! Eikö oikeesti riitä että joka päivä inboxi huutaa kun mainostetaan Viagraa ja Softwarea ja printterimustetta? Sen lisäksi joka päivä mulle meilaa joku hyvä Nigerialainen ruhtinasystäväni tai venäläinen Hodorkovskyn adjutantti joka haluaa piilotta rahaa minun tililleni. TAI sitten mä olen ”voittanut” tyyliin Belgian kansallisen Lotto-arvonnan. Ja nyt vielä vibraattoreja! Eiiii….


Ystävättäreni Pia uskoi että se johtuu siitä että mä oon puutteessa. Mä missään puutteessa ole. Tai, no… Eiku en ole. Ja sitä paitsi onhan mulla Horst. Jos vibraattorille antaa nimen niin se on heti paljon personaallisempi. Ja onhan mun tisseilläkin nimet. Ne ristittiin juhlallisessa kasteseremoniassa Budapestin Szechenyi-kylpylän uima-altaassa. Seremonian toimitti ystävättäreni Erika, joka on lähes pappi. No ei itse asiassa kyllä yhtään mitään sinnepäinkään, mutta kelpasi tähän.


Illalla keikka Viiruksessa ja huomenna pressaristeilylle. Aamulla Sauli nimitetään virallisesti ehdokkaaksi, ja sen jälkeen lähdetään Itämerelle puhumaan asiaa ja asian vierestä. Mulla on siellä keikkoja pitkin iltaa. Hahaa. Hovikoomikko. Hienoa.

Ihastututtaa!

Ketä noi tyypit on? Kympin uutisissa ei ollakaan enää Urposilla, vaan siellä istui kaksi ihan vierasta ihmistä. Jotain uusia. Vähemmästäkin horjuu arjen tasapaino. Oonkohan mä henkisesti keski-ikäinen? Ja aivan kehityksen jarru? Muutosvastainen, ihan selkeästi. Pitäisi ruveta kepulaiseksi. Mulle selviää kuitenkin pian että maikkarin ohjelmatyöntekijät ovat marssineet ulos, ja uutiset lähetetään esimiesvoimin. So kann es gehen, ei sitä aina aamulla tiedä mihin hommiin illalla joutuu.

Heidi Hautala avasi tänään presidentinvaalikampanjansa, teemalla Kansakunnan puolustusvoima. Hautalan mielestä presidentin tehtävä on ennemmin olla arvojohtaja kuin pitää kiinni muodollisesta päätösvallasta. Samaa mieltä. Ja ennemmin kuin ryhtyisi sitten puhumaan asioista jotka päivittäin koskettavat suomalaisia niin hän ottaa esiin sen että hallitus on unohtanut lupauksensa nostaa kehitysavun 0,7 prosenttiin BKT:sta. En oo ihan varma kannattaako tolle linjalle lähteä skabaamaan Halosen kanssa, se on aika hyvin onnistunut brändäämään itsensä noissa globalisaatiokysymyksissä mm Helsinki Processin myötä. Vaikka hyvähän se tietenkin on että näistä asioista puhutaan, kyllä jotain liikettä pitää tällä saralla saada!

Mua ihastututtaa. Siis tekisi hirveesti mieli ihastua johonkin ihmiseen. Onko syyshormoneja olemassa? Joku kiva poika jonka kanssa voisi vähän pussailla. New Yorkin mies on ihan history. Mä aion kyllä kertoa sen sillekin, ihan pian. Mä ilmoitin jo etten mä aio mennä sinne uutena vuonna, että eiköhän sille pikku hiljaa ala valjeta… Muuten kiva, mutta void of all personality.

Lauantaina kyllä näin yhden kivan pojan jonka tapasin jo kesällä ensimmäistä kertaa, mutta meillä ei oikein ole mitään luonnollista viiteryhmää jonka puitteissa tavata niin tää nyt on vähän tyhjäkäyntiä. Se kyllä sanoi että ehkä tulee mun keikalle Viirukseen perjantaina. Mä oon niin huono tässä! Apua! Olisipa olemassa joku Doctor Love joka osaisi kaikki vastaukset…

Hell froze over

Anttonin läksiäiset meni rauhallisesti. Kuva on Anttonista Islannissa, razor sharp as usual. Huolestuttavaa oli tietysti että mä en jaksanut juoda mun kolmatta viinilasillista loppuun. Hell must be freezing over, mä sanoin. Josta lietsoin vikkelästi paniikin muihin, jotka heti pelästyivät pahasti että tästä seuraa turmio ja perikato, tämän on Nosferatu kirjoittanut profetioihinsa, ja sitten heinäsirkat valtaavat maan. Mutta ei, mä kävelin kotiin, eikä missään näkynyt heinäsirkkoja. Koomikkokaverini Markku Pajarinen kyllä tuli vastaan, mutta sillä on bemari ja heinäsirkoilla ei, eli ihan eri juttu.


Sebastian Sass väitti että on virheellistä yrittää saada ihmisiä kutsumaan minua El presidente, koska sehän on miespuolinen titteli. La presidenta siis olisi oikein. Mutta oikeastaan toi on kysymys utopiatutkijoille ja science fiction-kirjoilijoille, koska yhdessäkään espanjankielisessä maassa ei salee ole ikinä valittu yhtäkään naista mihinkään presidentti-hommaan. Joten mä aion jatkossakin olla el presidente. Onhan mulla enemmän cojones kuin monella.


Kohta alkaa ihana nautinto. Mä olen vihdoinkin saanut kahvinkeittimen, ja kohta mä nautin kupillisesta Starbucksin kahvia! Oh joy! Kannoin mukanani New Yorkista Starbucksista kahvia, sekä jauhettuna että papuina (which is no problem, koska TV-shopin Magic Bullet jauhaa pavutkin noin 7 sekunnissa! Älä enää ikinä kyseenalaista the power of TV-shop. Tai the power of the bullet. The Magic Bullet…) ja nyt vihdoinkin pääsen siitä nauttimaan… Vähänkö on tyhjä elämä kun on näin liekeissään kahvista?


Dramatiikka ja mellakat jatkuvat ranskassa. Pistää miettimään omaa integraatiopolitiikkaa. Suomeen on saatava lisää ulkomaalaisia, mutta ei riitä että avaamme ovet, vaan kotouttamispolitiikkaankin pitää laittaa paukkuja. Voisi kuvitella että naapurimaissamme, jotka sivistyneesti ovat avanneet rajojaan jo kauan sitten, on välillä opittu kantapään kautta miten asiat pitää ja ei pidä tehdä. Nyt pitäisi meidänkin poliitikkojen vikkelään lähteä vähän opintomatkoille esim Ruotsiin ja Norjaan. Ei tarvitsisi tehdä kaikkia mokia uudestaan, vaan voitaisiin rakentaa sabluuna joka toimisi. Ja sitten pitäisi niitä tekojakin saada. Ei oikein auta että tästä vaan puhutaan ja puhutaan. Milloin joku tekee jotain?

Asiallista radiota ja toimittajan ripset

Netistä löytyi hienoja valokuvia siitä mun Islanninmatkasta. Mä yritän vieläkin saada ihmisiä kutsumaan mua El Presidente, but it’s just not catching on. Sigh… Ohessa kuva kun mut on juuri valittu, sekä toinen jossa mä (salee) erittäin vakuuttavasti argumentoin jostain (salee äärettömän tärkeästä) asiasta.

Tänään olin Radio Vegalla puhumassa Slaget efter tolv-ohjelmassa presidentinvaalikampanjoista. Radio Vegalla on huomattu että Helsingissä on YKSI suomenruotsalainen julkikokoomuslainen ja yleisporvari, joka vielä parhaassa tapauksessa hikeentyy ja kärjistää asiat niin että ne kuulostavat hauskoilta radiokuuntelijalle. Joten minulle soitetaan ja pyydetään kommentoimaan tai osallistumaan mitä ihmeellisimpiin keskusteluihin.


Olen muun muassa käynyt keskustelemassa siitä minkälaisen kuvan Itsevaltiaat antavat lapsille ja nuorille politiikasta, sekä siitä miksi nuoriso käyttää Che Guevara-t-paitoja. Useimmiten tottakai olen käynyt puhumassa ihan asiasta, yleensä koulutuspolitiikasta ja opiskeluun liittyvästä sosiaalipolitiikasta. Tänäänkin mulla oli ihan validi syy: Niinistön pressanvaalikampanja. Toinen syy on se että se poika joka sitä ohjelmaa juontaa on aivan supersöpö ja sillä on jotain metrin pituiset silmäripset. Mä pohjaan mun päätökset aina todella rationaalisiin syihin. Aina.


Alkuvuodesta sielät soitti mulle yksi nainen ja pyysi kommentoimaan yhtä tutkimusta mikä oli tehty opiskelijoiden alkoholinkäytöstä. Yritin sanoa ettei mulla oikein enää ole mitään mandaattia tai titteliä jonka nojalla kauheasti voisin kommentoida opiskelija-asioita. Soittakaa vaikka Suomen Ylioppilaskuntien Liittoon, ehdotin. Höpshöps, ne vastasivat (ei ehkä juuri noilla sanoilla), kommentoi nyt vaan. Hienoa että just viina-asioissa minuun luotetaan titteleittäkin.

Anttonilla on tänään läksiäisillalliset koska se lopettaa työt eduskunnassa. Eli saattaa olla pieni riski ettei tämä mun tipaton (jonka piti kestää sunnuntaista perjantaihin) ehkä kestäkään ihan loppuviikkoon asti. Oh well.

Tiskipäivä

Kävin aamulla eduskunnassa kahvilla tulevan (ja edellisen) pomoni kanssa (siis sama ihminen). Sitten päätin mennä kirjastoon lukemaan, mutta koulun kirjastossa on aina vähän se hasardi että kahvilassa saattaa nähdä tuttuja ja lukemiset jää… Iltapäivällä tein haastattelun Kataisen kanssa. Hengasin siis pitkin päivää eduskunnassa ja olin tosi tehoton (miinus se kahvi ja haastattelu).

Ja sit purin itseäni huuleen. Se sattu. Ja oli tosi stupid. Tänään on tapahtunut tosi vähän. Tosi, tosi vähän.

Paitsi että oon tänään tiskannut tosi monta kertaa. Kaikelle pitää olla koodisana. Sellainen päivä tänään.

Loppuun loistava sitaatti jonka sanoi Dick Solomon 3rd Rock from the Sun-ohjelmassa: "You’re stupid, I’m rude. I’ll see you tomorrow." Tyhmää ettei noita koskaan löydä sitaattikirjoista. Kaikenmaailman Sokrateet ja Elenor Rooseveltit siellä kyllä on, muttei Dick Solomonia. Pöh.

Yllä myös hienoa kuvamateriaalia viikonlopulta. Definitely one of my prouder moments.

Arbetarnas vän ja Desperate Housewife

Sauli N., Sauli N.
Arbetarnas vän
Sauli N., Sauli N.,
Nya Kekkonen
Arbetarnas vän, nya Kekkonen,
Sauli N., Sauli N., Sauli N.

Skojrejs oli hieno kuten aina, vaikkei HankBoobie (aivan oikeutetusti) yltänytkään palkintosijoille. Ja minä taas, (oikeutetusti) kärsin hieman dagen efter koko eilisen. Pahemman kerran. Vakiolupauskin tuli tehtyä: mä en enää ikinä juo viinaa. Ikinä. Koskaan. Ever. Någonsin. Paitsi ehkä ensi lauantaina vähän, kun on pressaristeily.

Skojrejs illallinen oli huippuhauska, ja mulla loistavaa pöytäseuraa. Robbe vastapäätä, vasemmalla André ja oikealla Tino Singh. Järjettömän päissään. Me kaikki, siis.

Kohta tulee 24 tuntia hereillä, eikä tunnu missään. Nukuin eilen iltaseitsemästä about yhteentoista (illalla) jonka jälkeen nousin ja rupesin tekemään kouluhommia joilla dedis aamulla kymmeneltä. About tasan 10 tuntia meni koko hommaan, ja tasan 9.30 olin valmis. Mikä olikin aika sopivasti koska luento jossa jutut piti esitellä alkoi 10.15.

Tein ABC:n kotisivuilla testin kuka Desperate Housewife olisin. Tiesin tietty etten olisi niinkuin kukaan niistä (naimisissa, äiti, outo ja ennen kaikkea jossain suburbiassa asumassa), mutta enpä uskonut että testi ihan näin pieleen menee:

Lotta is the Bree of Desperate Housewives

You’re the perfect wife, mother and housekeeper (Que!?!), and just a bit of a control freak (no okei… un poquito). Everyone admires you, but maybe they’re just a little bit afraid of you (ei pidä paikkaansa!). Stay away from the souffle (souffle? Yeah, that’ll happen), ease up on the hair spray, and learn to go with the flow.
Ei musta ole Desperate Housewife’ksi. Suomalainen nimi Täydelliset Naiset sopii mulle paljon paremmin.

Ridgelle likkakaveri

Mä olen tänään levyttänyt. Minussa piilee idoli. HankBoobiesin panos huomiseen Skojrejs-showhun tulee olemaan aivan loistava ja TÄYSIN kotitekoinen. Vuosi vuodelta homma menee aina vain amatöörimäisemmäksi, mikä on koko homman hienous! Levytimme siis Monican kotona tietokoneella ja minidiscillä, huonosti. Lauluista tuli aivan loistavat!

Monican luota singahdin keikalle Unkanille, Helsingin ruotsinkieliselle nuorisotalolle. Porukkaa oli mielettömän paljon, ja yleisön ikähaitari oli 10-80 vuotta.... Helppo homma… Sain keikan hoidettua kunnialla, vaikka kaikki viina-, panemis- ja muut sellaiset jutut joita lapset ei tajua, piti jättää pois. Eli hepposilla eväillä mentiin, mutta järjestäjät (ja lapset!) olivat tosi tyytyväisiä.

Tilaisuus oli nuorten bändi-ilta ja esiintymässä oli viisi Brages musikskolan bändiä. Olin aivan ihmeissäni näistä lapsista jotka olivat ihan mielettömän lahjakkaita! Bändi joka kutsui itseään Firebirds’iksi oli mun suosikki. Ne olivat jopa itse kirjoittaneet yhden omista biiseistään ja olivat aivan uskomattoman hyviä! Mulla ei ollut aavistustakaan että lapsibändit on noin hyviä. Niille pitäisi antaa paljon enemmän keikkoja. Olisivat varmaan halpojakin. Lapsityövoimaa. Olisi niin kuin musiikin HenkkaMaukka.

Ridge Forrester hakee suomalaista naisseuraa netistä. Aivan järkyttävä ihminen. Onkohan Ridgelle kauhea shokki kun sille ilmenee että ainoat jotka sitä haluavat deitata suomessa ovat yli 70-vuotiaita mammoja joille vaihdevuodetkin ovat enää muisto pula-ajalta? Sille voisi sopia Hannele Lauri. Niissä on jotenkin samaa näköäkin. En ole käynyt katsomassa sen tekstiä, mutta voin just kuvitella mitä siinä lukee... "Kulahtanut (tai elähtänyt (tai molemmat), riippuen Ridgen lennokkuudesta ja sanavaraston laajuudesta) has-been (tai pikemminkin never-was) "tähti" (TV-mainoksen mukaan "pesunkestävä Hollywood-tähti". Joo, koska souppihan on Hollywoodia parhaimmillaan) etsii kaunista suomalaista, mielellään kevytkenkäistä, naista. Jos haet pitkiä, joskus viikkojakin kestäviä, katseita sekä todella perverssejä perhesuhteita olen sinulle täydellinen mies."

Mutta toisaalta... Eipä tässä nyt itselläkään niin paljon actionia ole ollut. Ei kulahtanut souppitähti ehkä maailman pahin kohtalo olekaan.

Kokousniska ja juristin paluu

Borat on nero. Ali G on nero. Tai siis Sacha Baron Cohen on nero. NIIN nero. Jos saisi valita kenet tahansa maailmassa jonka haluaisi tavata, niin Cohenin. Nero. Neroneronero. Saisi vaikka mun first born childin jos pyytäisi. Borat juontaa MTV Music Awardseja just nyt, ja esitteli Pussycat Dollsit as the singing American prostitutes. Se on niin ihana. Wawaweewaa!

Mä olen taas tehnyt itsediagnoosin. Mä voisin ruveta lääkäriksi. Mulla on kokousniska. Monet kokoukset pidetään pitkän pöydän ääressä, ja yleensä puheenjohtaja tai alustaja seisoo pöydän päässä. Jos paljon istuu kokouksissa joutuu siis istumaan pää käännettynä tuntikaupalla yhteen suuntaan kun kroppa osoittaa toiseen. Tästä syntyy kokousniska (vähän kuten tenniskyynärpää) (mutta ilman tennistä ja tää on niskassa). Mun pitää siis saada oma hieroja. Esim ruotsalainen. Jonka nimi olisi Sven.

Lauantaina Hankenilla pidetään vuosittainen kykyjenetsintäkilpailu Skojrejs, johon eminentti naisseurueemme HankBoobie perinteisesti osallistuu jollakin sangen laadukkaalla ja ammattimaisella ohjelmanumerolla. This year is no exception. Odotettavissa on taas aivan uskomattoman spektaakkelimainen amatöörifarssi josta tulee LOISTAVA! Juryssa istuu tänä vuonna rahoituksen proffa Eva Liljeblom, laskennon lehtori Kai Ahola, passijahammasharjamies, "näyttelijä" Tino Singh sekä André Wickström (ei esittelyjä kaipaa). Oon aivan varma että tän vuoden tuomarit ovat miljoona kertaa paremmat kuin viime vuoden sorryass excuses for judges. Haloo. Onkohan edes huumorittomampia ihmisiä olemassa kuin Ville Pusa ja se toinen suomenruotsalainen näyttelijänaikkonen jonka nimeä ei edes viitsi ja jaksa muistaa kun se oli niin ääliösuperdorkapersenaama? God bless them, siis.

Hämmästys: Puhelimeni soi äsken ja siellä soitti se kesän amerikkalaisjuristi. Olin tietysti poistanut sen numeron mun kännykästä (for security reasons) joten en osannut varautua, ja vastasin. Sitten se tietysti ihmetteli miksi en tajunnut että se oli se ja tunnustin ettei mulla ollut se numeroa puhelimessa. Ihmetteli miksi, ja mä (dorka) VALEHTELIN! Selitin jotain uudesta puhelimesta ja että jotain numeroita oli hävinnyt ja blablabla. Miksen vaan sanonut sille suoraan että olit vähän kusipää ja deletoin numeron ja muutkin jäljet susta?

Sitten se myös kyseli mun blogista… Että vieläkö kirjoittelen ja jotain sellasta. Ei se koskaan ole aikaisemmin mun blogista mitään kysellyt. Ei me olla siitä edes puhuttu. Salee käynyt lukemassa. Toivottavasti se ei tajuu. Salee lukee tämänkin.

No siinähän lukee. Tyhmää että olin sille äsken puhelimessa niin kiva.

Comedy mill

Eilen kuvattiin yks osa Komikfabrik-ohjelmaa, stand up-ohjelmaa på svenska telkkariin. Mulla oli 5 minuutin setti. G18:n alakerrassa, edellisten koomikoiden esityksien aikana, rupesin kellottamaan settiä (jos mun ihanasta, kauniista Samsung-puhelimesta olisi pakko sanoa JOTAIN huonoa, niin ehkä sitten se ettei siinä ole sekuntikelloa), niin hups vaan näytti kello setin puolessa välissä kahdeksaa minuuttia. Puolet pois ja lavalle. Hyvin se meni. Keikan jälkeen mentiin Raflaan syömään, jossa oli hyvää sinisimpukkapastaa, vaikkei La Famiglian simpukkapastalle pärjääkään (le expert de cuisine has spoken). (Not so much le expert de French language, though).


Eilinen lounas taas oli intialaista. Mutta ennen kaikkea lounasSEURA oli mielenkiintoista (eikä ollenkaan intialaista), nimittäin Pekka Himanen. Istuimme toista tuntia ja puhuimme suomen tulevaisuudesta, luovasta taloudesta ja viestin julistamisesta (siis sen luovan talouden viestin). Mutta eipä pitäisi yllättyä siitä että tyyppi on niin jäljillä ja niin fiksu. Pekka Himanen väitteli tohtoriksi 20-vuotiaana…


Tänään oli keikka Calypsossa. Huhhuh. Mullahan ei tietenkään ole Vantaata kohtaan (tietenkään) mitään ennakkoluuloja (tietenkään), mutta JOS – siis ihan hypoteettisesti vaan – mulla olisi, niin ne olisivat vahvistuneet tänään about 300 %.

Mutta tavallaan tämä matka ("matka" ei edes kuulosta tarpeeksi hienolta, mitä minä tein oli JOURNEY) jonka tein, avarsi minulle aivan uusia asioita. Kun mä tulin Calypsoon, kävi ilmi että paikan voi jakaa noin neljään osaan. Oli baari-osa jossa me esiinnyimme (spurguja), oli biljardi-osa jossa pelattiin biljardia (spurguja jotka osasivat tähdätä), oli RAVI-osa (!) (spurguja joilla on pelivelkoja) ja pieni savuton Black Jack ja peliautomaattiosa (yks vietnamilainen joka puhui kännykkään). Siis siellä ihan todella oli jättimäinen sali jossa jättimäiseltä screenilta näytettiin suoraa lähetystä Vermosta, ja siellä istui ukkoja katsomassa. Välillä ukot piipahtivat sinne peliautomaattiosastoon koska siellä oli pieni kioski jossa istui vedonvälittäjä joka sitten välitti niiden vetoja (koska niin vedonvälittäjä tekee, I imagine).

Ilta oli kuitenkin toki suuri menestys. Maksavia asiakkaita oli ilmeisesti kuusi kappaletta. Illan mittaan Calypson uumenista ryömi muutama muu, ja ilta meni loppujen lopuksi omalta osalta ihan fine. Nauruja tuli ja jopa taputuksia. Hienoa, hienoa.

Manate fever!

Huomenna lounas Pekka Himasen kanssa! Oon aivan mielettömän valmistautunut, vakavastiotettava journalisti! Ennen oon aina tehnyt haastattelut paperilla ja kynällä, mutta lasken että Himanen on niin mielenkiintoinen etten kerkeä kaikkea kirjoittaa, joten ostin nauhurin. Very, very professional. (It takes so little for my professional pride to kick in…).

Voiko ylistää Ögonaböj’tä tarpeeksi? Vaikka se ei olekaan pateettinen teinisouppi, niin olen aivan rakastunut. Mulla on (Ögonaböj’tä lukuunottamatta) hirvittävän huono telkkarisarjamaku. Ihan kuten musiikkimakukin. (Eli eipä paljoa paina että Tarja T. sai kenkää Nightwishista).

Kävin tänään radiossa puhumassa pohjoismaisesta yhteistyöstä Outi Ojalan kanssa. Olin tosi asiantunteva ja hyvä. Tai ainakin radiossa Outi Ojalan kanssa puhumassa.

Huomenna on Komikfabrikin kuvaukset G18:ssa. Ruotsalaisia huippukoomikoita ja minä. Ei mitään paineita, se tulee vaan telkkariin.

Mulla on syyshormooneja ja excess rakkautta jota jakaa. Lapsen hankkiminen kestäisi liian kauan, joten mun pitäisi hankkia lemmikkieläin. Harmi etten tykkää eläimistä yhtään. Paitsi että manateen mä olen kyllä aina halunnut. Manatee on merilehmä. Ne ei osaa tehdä mitään, ne vaan lilluu vedessä. Sellainen olisi hyvä. Joo, nyt alan säästää rahaa. Manatee.