Lotta Michelle Gellar

I have reached an all-time-low. Katsoin Subilta reality ohjelmaa nimeltä Takaisin Telkkariin. Amerikkalaisia has-been reality-tähtiä on laitettu asumaan yhdessä taloon, kuvaamaan elokuvaa. Yksi kilpailijoista, Johnny Fairplay (ollut mukana Amerikan Robinsonissa), vetää tolkuttomat kännit koko ajan, tappelee kaikkien kanssa ja varastelee ja rikkoo kaikkien tavaroita. Yksi talon mimmeistä saa tarpeekseen ja teippaa kaikki sen kamat kattoon kuuden metrin korkeuteen. Fairplay ottaa pultit ja KAKKAA tytön sänkyyn. Seriously. Puoli tuntia elämästäni jota mä en ikinä saa takaisin. Mä en tiedä kumpi on surullisempaa: se että tällainen ohjelma on mennyt tuotantoon asti, vai se että mä en edes mainoskatkolla kääntänyt toiselle kanavalle. On a happier note: Mäkin teippasin kerran kaiken
kiinni mun työkaverin huoneessa. Se otti sen paljon paremmin kuin Johnny Fairplay.

Olin tänään ensimmäisessä opetuslautakunnan kokouksessani. Se ei ollut yhtään pelottavaa. Opetusviraston talo on ulkopuolelta vähän pelottava, mutta sisällä kaikki olivat kivoja. Suuria, dramaattisia päätöksiä ei tänään tehty, vaikkakin kaikki päätökset tietysti ovat merkittäviä niille tahoille joita ne koskee. Päivällä istuin kokouksessa pohtimassa mitä asioita olisi tärkeä nuorten kannalta yrittää lobbata Pohjoismaisen Ministerineuvoston Suomen puheenjohtajuusohjelmaan. Suomella on ministerineuvoston puheenjohtajuus ensi vuonna.

Tein netissä sinkkutestin. Tulos sanoo: [Blablabla] Whatever the case, your approach is perfectly fine as long as you are satisfied with the direction of your love life [Blablabla]. Let me tell you this: Jos mun rakkauselämän suunta olisi oikea, niin istuisinko mä illalla kotona tekemässä sinkkutestiä?!?

Mä haluaisin kaksiosaisen sukunimen. Olisi mahtavaa olla vaikka Lotta Earl Jones. Tai Lotta Bretton Woods. Tai Lotta Love Hewitt. Tai vaikka Lotta Downey Junior (by marriage, of course). Lotta Jessica Parker käy hätätapauksessa. Mä taidan hankkia taiteilijanimen. Lotta Love Chocolate kävisi.

Little Miss mood swing

Ohhhh! The Love Nestiä (eli mun valtavaa 34 m2 asuntoa) on kohdannut suuri tragedia ja mekaaninen ongelma. Mun DVD-soittimesta ei tule enää ääntä! Se on jo kauan kiukutellut, ja viimeaikoina ääntä kuului tuskin lainkaan (leffoja piti aina katsoa keskellä yötä, tai milloin vaan kun naapurin turkkilaiset olivat mekastamassa jossain muualla kuin kotonaan) ja tänään – kesken Gilmore Girlsin! (Is nothing sacred!?!) – kuului laitteesta yht’äkkiä surinaa, sitten NAKS, ja ääni vaan hävisi. Gone. Puff. Nothing. Silence. (Quite similar to miltä mä uskon että maailmanloppu pitkälti tulee kuulostamaan). Mitä mä nyt voin tehdä? Mitä järkeä on sanoa itsensä irti töistään jos ei voi katsoa DVD:tä aamulla?! Mun DVD-tön tila ahdistaa. Mä aion mennä mamman luokse katsomaan Seinfeldia.

Mulla on kaamosväsymys. Onko nyt kaamos? No ainakin mulla on väsymys. Netissä lukee että siihen auttaa kirkasvalohoito. Mulla on taskulamppu jossa on kirkas valo. Okay, this looks really stupid (laittaa taskulampun pois). Tää voi olla myös menkkailua. Miss Mood Swing is in da house! Joku universaalilääke pitäisi keksiä tällaiseen menkkahormoonivitutukseen (kenkien shoppailu auttaa useimmiten, mutta entä jos ei vaan jaksa lähteä ostoksille talvitakissa ja DVD:kin on rikki?! Prkl.). Ehkä mä voisin tässä blogissa aloittaa myös lääkäripalstan (sen parisuhde- ja seksineuvopalstan lisäksi jonka mahdollisuutta kukaan ei ole vielä käyttänyt!). Tässä esimerkkikysymys:

Käytin samaa saippuaa poikaystäväni kanssa, olenko raskaana?
Et. Ja siihen on ihan syykin. Sitä sanotaan evoluutioksi. Älä ikinä lisäänny.

Mä oisin älyttömän hyvä lääkäri.

Pupuppiduu

Oh no! Suomi hävisi tänään. Huomenna jaksaa kuitenkin muistaa että hopea on mahtavaa.

Oh yes! Fabrice heivattiin Unelmien Poikamiestytöstä. Hienoa huomata että mulla on my priorities right.

Olin Porissa. Porissa on aina hauskaa. Stand up-klubeja Porissa ennenkin järjestänyt Kai Tanner oli tälläkin kertaa järjestänyt aivan huipun klubin. Tila oli mahtava. Tiiliseinä, spotti ja langaton mikki. Pieni hämyinen sali jossa palvelu pelasi ja yleisö oli lähellä. Tonne voisi mennä vaikka joka viikko esiintymään. Porilainen yleisö oli aivan mahtavaa ja tosi hyvin mukana. Kukaan koomikoista ei millään olisi malttanut tulla lavalta alas. Sami Hedberg ja Harri Lagström heittivät molemmat myös tosi mahtavat keikat.

Parasta oli että jäätiin keikan jälkeen teatteriporukan kanssa hengaamaan teatterille, ja pääsin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani olla yökerholaulaja (granted ettei esim greenwich villagen jazzklubien laulajat ehkä yleensä laula Nylon Beatia tai Like a Virginiä josta mun repertoaari pitkälti koostui) (tai siis olihan mulla luonnollisesti Marilynia myös) (jonka spitting image mä oon. Marilyn reincarnated, yes?). Valitettavasti teatterissa ei ollut flyygeliä jonka päällä mä olisin voinut maata. Siellä oli polkuharmonikka, mutta koska se oli noin 110 cm pitkä, niin sen päällä oli tosi vaikea maata. Ja koska se oli kuitenkin 150 cm korkea niin siltä putoaminen sattuu. Öööh, uskoisin, jos olisin kokeillut.

Me naiset (siis se lehti, ei kaikki me universumin naiset) oli noteerannut minut. Kuulema. En ole vielä ehtinyt hakea itse lehteä, mutta verkostoni tiedottavat mulle lähes reaaliaikaisesti syöksystäni lehtien palstoille (eli äitini soitti). Olivat kuitenkin kirjoittaneet käsittääkseni jotain positiivista. Me miehet ei ole vielä noteraannut mua mitenkään. Damn.

Tyttö, tuoksut tanssimusiikilta

Party! Eiliset läksiäisbileet olivat aivan huiput! Sakkia oli, ja TV-kameroitakin. Tai no, yksi kamera, mutta silti. Storyvillen lavalle nousi stand up-koomikko Antto Terras, joka oli aivan uskomattoman ihana. Ihana, hauska, charmikas ja lietsoi yleisön aivan hurmioon. No kuka koomikko osaa olla menemättä lavalle jos kerran pääsee? Ei kukaan, etenkään minä, ja niinpä minäkin kerroin vähän juttuja.

On täysin mahdollista että eilisen aikana join kaiken universumin valkoviinin ja poltin kaikki universumin tupakat. Mutta aamulla ei ollut cocktailflunssan häivääkään! Olen Übermensch. Juoruiaisin kamalasti mitä kaikki teki, mutta enpä tiedä yhtään. Kukaan ei käyttäytynyt huonosti, kukaan ei tanssinut pöydillä eikä riisuutunut alasti tai mitään. Damn.

Karkkiarvuuttelijakansanedustajakaverinikin kävi! Se on yksi maailman kivoimmista kansanedustajista. Ehkä Keskusta onkin mun henkinen koti?

Ich bin ein New Yorker. Kohta. Minut valittiin eilen Suomen YK:n nuorisodelegaatiksi. Lähden siis edustamaan Suomen nuorisoa YK:n yleiskokoukseen New Yorkiin ensi lokakuussa. Minä! Oh joy! This could possibly be one of the coolest things that has ever happened. To me. And the UN. Especially the UN. Viime vuonna nuorisodelegaatit olivat tavanneet Kofi Annanin. Se olisi suuri kunnia. Annanille myös.

Yesterdays’ news

Ai niin, unohdin täysin tehdä uutiskatsauksen, eli tässä vähän eilisen uutisia:

Australialaisen Queenslandin yliopiston tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen että tiikerin kakka pitää muut eläimet loitolla. No pitäähän nyt kakanhaju ihmisetkin loitolla, en mä tiedä onko toi kovinkaan kummonen tutkimustulos. I could’ve told you that. Mutta ilmeisesti Australiassa on suurikin ongelma se, että jäniksiä, possuja, hevosia, lehmiä ja villejä pukka (oikeesti) puskee ihmisille himaan, koska siellä on paljon rahaa laitettu tähän tutkimukseen, ja tutkijat uskovat että tämä saadaan vielä tuotteistettua miljooniksi dollareiksi. Mutta kukahan ton aiheen siellä on keksinyt? Siellä on tohtorit ja proffat ja dosentit istuneet tiedekuntakokouksessa ja pohtineet mikä olisi seuraava tutkimusprojekti. Yksi niistä on sitten keksinyt että "hei! Mitä jos testattaisiin että minkä eläimen kakka pitää muut eläimet parhaiten loitolla?". Huolestuttavinta on se että nämä muut akateemikot ovat sitten olleet siinä ihan messissä.

Aftonbladet uutisoi että Ruotsin poliisi on keksinyt että aikovat tehdä DNA-testin Olof Palmen takista, jos vaikka päästäisiin jäljille jollain tavalla tässä murhassa. Niin just, eihän sitä murhaa vissiin ole kuin vaan kaksi ihmistä vasta tunnustanutkin. Onko niillä vaan tosi vähän tekemistä siellä? "No nää muut murhat on nyt selvitetty, mutta hei katotaanko uudestaan toi Palmen juttu?". Tosin DNA-testihän voi todistaa vaikka mitä. C.S.I.-sarjassa sillä ainakin aina selvitetään että missä uhri on sinä päivänä syönyt, kuka sen takin on tehnyt ja kuka Kuubalainen salakuljettaja on ollut uhrin kanssa tekemisissä (Miamissa on aina kuubalaisia salakuljettajia, pilvin pimein).

Ja sitten loppukevennys (öööhh…?): Uutistoimisto Reuters kertoo että Amsterdamin punaisten lyhtyjen alue on pitänyt avoimien ovien päivän. Hollannissa prostituutio on laillista, eli prostituoidut ovat yrittäjiä (siellä ei siis päde sanonta "yrittänyttä ei laiteta"). Ja hyvä että pitivät avoimien ovien päivän. Missä sitä muuten tapaa ne muut jotka ovat bordelleissa töissä? Siis tyyliin tilitoimiston neidit tai vaikka työpaikkaruokalan kokit? Ja onkohan monen Hollantilaisen pikkutytön unelma-ammatti olla horo tai madame? Eräskin turisti joka oli käynyt avoimien ovien päivissä ja saanut ensimmäisen sylitanssinssa kertoi tiedotusvälineille että tunnelma oli tosi "casual". No varmaan ainakin pukeutumisen puolesta. Tai en mä tiedä onko bordelleissa pukukoodia. "Joo, nää naiset täällä on kyllä alasti, mutta sulla pitäisi olla pikkutakki ja skraga". Joku übermadame siellä oli sanonut että tämä projekti tehdään siksi että alueen imago tulisi tunnetummaksi. Mä en oikeesti usko että punaisten lyhtyjen aluetta tarvii markkinoida. Se on nyt jo varmaan universumin tunnetuin kaupunginosa.

Watch out Mertaranta, here comes Backlund

Antakaa nitroja! Tää on hurjaa. Mä katson jääkiekkoa. Uargehoh (toi on kauhun karjaisu, jos joku ei ymmärtänyt). Tuomari on puusilmä. Jaksaa, jaksaa. Syötä! (En mä tiedä, mä yritän eläytyä). Selkee paitsio (älkää pyöritelkö silmiänne, mä TIEDÄN mikä on paitsion sääntö!). Apua apua! Ai ai ai, älä noin taklaa, toihan sattuu! (Tää voi olla just se syy miksei tytöt selosta lätkää). Roman Turek on syrjäytetty. Elävä muuri onkin Antero Niittymäki. Huh. Huuuhhh. Suomi voitti.

Mä haluaisin olla lätkäselostaja. Tai fudiselostaja. Kohta tulee digi-TV ja silloin voisi enemmän ja enemmän räätälöidä ohjelmia eri demografioille. Mä osaisin selostaa lätkää niin että tytöt ymmärtäisi. Ja jaksaisi katsoa. Kertoisin uusimmat juorut pelaajista, selittäisin säännöt ja strategiat hyvillä (esim. shoppailu- tai meikkaus-) analogioilla (Time out: alennusmyyntiä on enää 5 minuuttia jäljellä, mutta sulla on vielä kaksi Stockan kerrosta käymättä. Time out olisi siis se että voisit pysäyttää KAIKEN shoppailutoiminnan koko tavaratalossa tietyksi minuuttimääräksi jotta ehtisit miettiä strategiaasi miten optimoida viimeiset minuutit) (tavallaan). Erätauolla äänestettäisiin tähtikentällinen (eli komeimmat pelaajat).

(Okei, joo, mä alan ymmärtää miksi tätä blogia on kuvailtu blondihenkiseksi. Täähän on. Mä oon vaan ITSE ollut niin vakuuttunut siitä että tää on suorastaan korkeakulttuuria).

Komiikalla ja jääkiekolla on paljon yhteistä (paitsi että koomikon on harvemmin lähdettävä naama veressä areenalta) (onneksi). Okei, nyt kun mä mietin tarkemmin, niin komiikalla ei oikeastaan ole kauheasti jääkiekon kanssa yhteistä. Ollenkaan. At all.

Ajatelkaa jos joutuisi olemaan mukana siinä uudessa ballroom-tanssiohjelmassa "Tanssii tähtien kanssa". Se olisi jopa kamalampaa kuin olla mukana kokkausohjelmassa. Siis kyllä mä nyt baarissa osaan vähän sheikata britnien tai bioonseiden musaan, mutta mä oon vielä huonompi tanssimaan kuin kokkaamaan. Ohh. Mä oisin varmaan parempi mies kuin nainen.

Mä olen siis 25 vuotta vanha, ja paljastanpa nyt kuinka kypsä olen:
- Hauskinta lätkäpelissä on kun ne näyttää joukkueen varakapteeneja, ja alla lukee Ass captain. Ja joo, mä tiedän että se ass tarkoittaa assistantia, mutta onhan sen nyt vähän hauskaa että joku on peffakippari.
- Yksi mun suosikkileffoistani on Beavis and Butthead do America. Kun Butthead valkoisessa talossa hokee "Are you threatening me? I need TP for my bung hole" niin mä olen in stitches.
- Äitini kertoi tänään miten hänen eräs ystävättärensä ihailee minua (oikeesti!). Samalla mä niistin nenääni ja sanoin "yyyiii. Irtoräkäklimppejä". Voi olla joskus vaikeeta ymmärtää miksi ihailisi mua. Mullakin.

Ja vieläkin mä ihmettelen miksi mä olen sinkku. Voi olla joo ettei musta ihan täydellistä edustusvaimoa esim. diplomaatille saa. Beavis and Butthead ei kuulema ole the hottest topic lähetystökokkareilla.

Huomenna voin tasapainottaakseni vaikkaa syvällisesti analysoida Jane Austenin tai Kafkan tekeleitä. Heh. As if.

Voulez-vous come to my party?

Onnen päivä! Gilmore Girlsin DVD-paketti tuli tänään postissa! JA: mulla on treffit perjantaina. Elämä hymyilee!

Aion myös ottaa projektiksi opettaa mun turkkilaisnaapurien lapsille puhelimen käytön. Tällä hetkellä ne kommunikoivat niin että kun lasten äiti menee viisi kerrosta alemmas perheen ravintolaan niin niiden kolmevuotias avaa oven rappukäytävään ja seisoo siinä ovenraossa ja huutaa mammaa. Se on sydäntäraastavaa (ja aika ärsyttävää koska koko rappukäytävä kaikuu), ja tehoton tapa kommunikoida koska sitä ei kuule mammansa, mutta KAIKKI naapurit kylläkin.

Jack Bauerilla ei mee hyvin. Siis ajatelkaa tän miesparan elämää. 364 päivää vuodessa kaikki on harmoniaa ja tasapainoa. Ja sitten! Yksi vuorokausi vuodessa lähtee aivan käsistä! On terroristeja, pernaruttoa, salamurha-aikeita ja joukkotuhoaseita (tai en mä tarkkaan tiedä, mä en oikein seuraa sitä sarjaa, mutta jotain kamalaa säpinää siellä koko ajan on). Joku näppärä ihminen oli jopa huomannut ettei Jack Bauer koko vuorokauden aikana kertaakaan käy vessassa. Übermensch. Siinä on varmaan se salaisuus miten ihmisestä tulee universumin paras agentti ja maailmanpelastaja. Superrakko.

Ja nyt viihdeuutisiin: Päätin ottaa det säkra före det osäkra ja järjestää ITSELLENI läksiäiset töistäni (KAIKKI syyt juhlia ovat hyviä syitä!). Haluan tietysti kutsua myös kaikki blogilukijani bileisiin, eli:

Tule siis mukaan juhlimaan minut eduskunnasta ulos ensi torstaina 23.2 ravintola Storyvillessä (Rainbow room oli jo varattu) klo 17 eteenpäin. Ota mukaan kaverisi, ja tule nauttimaan olut tai kaksi (tai enemmän!) sekä mahdollisesti stand up-komiikasta!

Hundra! Sata! One hundred! Ein Hundert! Ezér!

TITTIDIDIIDIDII!

Olemme saavuttaneet tämän blogin
***SADANNEN POSTAUKSEN!***

(Kuvitelkaa katosta putoavia ilmapalloja, räjähtelevää konfettia ja ilotulitusta.) (Kuvitelkaa siis light-versio republikaanien puoluekokouksesta)

Perhe istuu sohvalla hyppyrimäen nokalla, perhe istuu sohvalla lätkäkaukalossa (see a pattern?), pääsylippu peliin 5,05 € tai jotain. TV-lupagestapolla on jättimäinen kampanja menossa, mainoksia pukkaa päälle kaikilta TV-kanavilta, lehdistä ja lyhtypylväiden roskisten kyljistä. TV-luvan tehotarkastukset ovat käynnissä juuri SINUN alueellasi.

Now: Kuinka paljon (euroissa) valtio menettää siinä että yksittäiset ihmiset jättävät maksamatta TV-lupamaksua? VERSUS: Kuinka käsittämättömän paljon maksaa tuollainen kansallinen mainoskampanja joka tulee kaikista medioista prime timessa? (okei, YLE ei oletettavasti laskuta, mutta Maikkari ja Nelonen varmaankin). Jos siihen lisätään vielä koko el grande hallinto joka pyörittää lupamaksurumbaa (including TV-lupatarkastajat ynnä muut) liikenneministeriössä, telehallinnossa vai missä lie ovat, niin lähennelläänkö kohta sitä summaa mikä yhteensä ollaan YLE:llä budjetoitu kerättäväksi lupamaksuissa? En tiedä, mutta voiko erotus enää olla superiso? I have NO facts to back this up, mutta kysymys on herännyt: Onko tämä kaikki tarpeellista?

Eteenpäin: Conanilla on ohjelmassaan ”Conan O’Brien hates my homeland”-sarja, jossa hän yksi toisensa jälkeen dissaa eri maita selvittääkseen missä kaikissa maissa hänen ohjelmansa näkyy. Tää voisi olla mulle varteenotettava projekti selvittääkseni ketkä kaikki kansanedustajat lukevat mun blogia. Mutta oon mä sen verran pussy että en mä ainakaan vielä uskalla aloittaa. Sitä paitsi suurin osa kansanedustajia ovat aivan huippukivoja ja en halua dissata niitä yhtään.

Toisaalta ei pitäisi nyt vaan istua tässä on my ass keksimässä triviaalia blogintäyttöä, vaan mun pitäisi olla etsimässä töitä, kuten kunnon ihminen. Hetken mä mietin että mä voisin investoida mun viimeisen palkan lottokuponkeihin, tai ruveta etsimään Osamaa (25 miljoonan dollarin löytöpalkkio) (kävin kyllä läpi kaikki muutkin FBI:n most wanted-listalta mutta niistä muista saa melkein kaikista vaan 100 000 dollaria. Eihän se riitä edes kenkiin) tai myydä jonkun elimen (mutta en löytänyt hinnastoa googlen kautta) (vaikka etsin hakusanoilla ”organ market” ja ”sell spleen”) (en tosin kyllä vielä kokeillut eBay:ta). Äh, mä mietin tätä huomenna.

Nyt pitää mennä katsomaan Sub-TV:n Seksigurut-ohjelmaa. Mahtavan ilmaisjakelulehden seksikolumnistina mun täytyy olla ajan tasolla, you see!

Omat koirat purevat

Vaikka mun tietotaso curlingista on well below par, niin asiat voisivat olla huonomminkin. Äitini sanoi tänään että hän haluaisi curling-kengät.
- Aha?
- No, kun ne liukuu niin hyvin.
- Just… (kysyvä katse veljeeni. Veljeni kohauttaa hartioitaan). Kyllä varmaan tavallisetkin kengät ihan hyvin liukuu jäällä.
- Jäällä? Pelataanko tota jäällä?!

Eilen olin puhumassa seminaarissa helsinkiläisille Kokoomusnuorille kansainvälisestä yhteistyöstä. Ihan älyttömän fiksua sakkia siellä oli. Musta on aina upeeta nähdä joskus jopa vaan 17-vuotiaita ihmisiä jotka ovat täysin ajan tasalla kaikista asioista, ja joilla on mielipiteitä. Ja vieläpä perusteltuja mielipiteitä. Usko palaa.

Illalla olin keikalla Radisson Plazassa erään tutun synttärijuhlissa. Juhlat olivat hauskat ja niinpä jäin. Tai oikeastaan jäin siksi että tapasin tosi kivan pojan. Siitä lisää myöhemmin jos kerrottavaa tulee.

On a sadder note: Osaataan sitä meillä kykypuolueessakin. Blogivalittaja oli omasta puolueesta. Arvoisa herra kansanedustaja on oikein erikseen mulle käynyt useamman kerran kehumassa blogiani. Mutta sitten ykskaks soittanut ja valittanut mun esimiehelle. Makes sence? Ei ainakaan mulle.

Mä oon harvoin promonnut täällä muita blogeja, mutta nyt promoan: menkää hyvät ihmiset lukemaan Lex Wallensteinin journaalia!

Kuka tajuaa Curlingia?

Kerroin miespuoliselle ystävälleni että olin ottanut töistä loparit. Selitin koko pitkän tarinan (dramatisoiden suunnattomasti) blogispektaakkelista. Ystäväni lohdutti: "no nyt sä voit katsoa Curlingia päivät pitkät". Aivan. Sehän olikin mun suunnitelma all along. "Ahh. The old blog-trick" ystäväni ymmärsi heti.

Palaute täällä eduskunnassa on ollut loistavaa. Ihmiset onnittelevat suoraselkäisyydestä. Kansanedustajat käyvät pahoittelemassa kollegoidensa puolesta. Eräänkin avustajan kommentti ruokalassa oli "you go, girl!". Mun karkkiarvuuttajakansanedustajakaverinikin oli huolissaan että missä minua nyt enää näkee?

Mun on pakko myöntää että mun uteliaisuus on herännyt. Ketkä ne kansanedustajat ovat jotka tästä blogista ovat käyneet napisemassa? En minä pahalla, ei huumorintajuttomuus mikään synti ole. Joko sitä on tai ei ole, mutta niin varmaan vaan synnytään. Ei se heidän vikansa ole. Kansakunnan tila kuitenkin näyttäisi olevan vakaa, kun ei ole tärkeämpiä asioita kuin tämä, josta käydä räyhäämään.

Calle tanssi niin hienosti eilen. Mulla itsellään meni vanhojen tanssit ohi, koska otin lukion kahdessa vuodessa. Silloin kun olisi pitänyt tanssia vanhojen tansseja, niin olin abi ja hulluna viskomassa karkkia penkkariautosta. Calle ja kolme kaveriaan olivat vuokranneet limusiinin itselleen ja daameilleen, ja sillä sitten ajelivat ympäriinsä ja joivat kuplivaa. Kyllä se aito Backlund on tuo perheen nuorimmainenkin.

Check it: Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on aloittanut blogin. Hän miettii että uskaltaako blogia edes kirjoittaa, "kun eduskunnastakin saa blogin takia potkut”. Ketä lie tarkoittanut?!

Enää kaksi postausta niin ollaan satasessa! Tämä on jo postaus numero 98!

Illalla keikalle Turkuun. Oon ollut siellä keikalla kerran aikaisemmin, ja silloin oli aivan loistava yleisö. Nyt esiinnyn Kårenilla, Turussa, ruotsiksi. Toivottavasti meininki on yhtä hyvä kun viimeksi. Ja teille jotka sanotte turkulaisia tyhmiksi: Höpshöps, nehän ovat ihania kaikki. Ja aivan älyttömän komeita ja kauniita kaikki.

No hay sorprisas

Day 4. All is quiet in the Big Brother house.

Iltiksessä tänään on otsikko: "Lotta laittaa etusivun uusiksi". TÄMÄ artikkeli ei kuitenkaan kerro minusta, vaan minusta kertoi eilinen Iltis. Kertoi siis tästä minun uudesta, työttömästä tilanteesta. Oh my God. Mähän oon siis työtön. Kohta köyhempi kuin Afrikan lapset! Lähettäkää rahaa!

Toisaalta: tilanne ei ole ihan näin epätoivoinen. Eilen aamulla ilmestyi Iltis jossa kerrottiin että olin ottanut loparit, ja klo 9.03 tuli ensimmäinen työtarjous. Haastattelu pidetään ihan any day now, eli ehkä mä selviän. Kyseessä on vieläpä ehkäpä universumin makein duuni! On tehokas tapa ilmoittaa olevansa töitä vailla kun joku kirjoittaa sen lehteen.

Lehti paljasti sivuillaan myös haaveiluni Pertti Salolaisesta, ja nyt täytyy olla enää ajan kysymys kunnes sekin rakastuu minuun.

Kauheat paineet tullut, tuntuu siltä että ihmiset kyttää millon tänne tulee uusia postauksia ja olenko mä oikeasti joku vittuileva poliittinen oraakkeli (hah!). Vuotaako täällä salaisuudet? Sadly no, mä en oo minkään ytimessä, eikä mulle koskaan kerrota mitään. Etenkään tästä eteenpäin. Onko täällä kamalaa kielenkäyttöä? No ehdottomasti. Onko poliittista epäkorrektiutta? No ehkä enemmän kuin PC:tä, mutta ei mitenkään itseisarvona.

Mutta eteenpäin triviaalimpiin aiheisiin: Päivän Iltis sanoo: "Naisten nalkutus, prinsessamaisuus ja juoruilu ottavat päähän, kertovat miehet." Haloo! Prinsessamaisuus ja juoruilu on just parasta! What are you talking about?!? Miehet! Ei!

Eilen olin keikalla Hämeenlinnassa Rich Lyonsin ja André Wickströmin kanssa. Jäätiin notkumaan Hämeenlinnaan keikan jälkeen muutamaksi tunniksi ja kotona oltiin vasta puoli kahden aikoihin. Minä, sivistyneenä ja avarakatseisena kaupunkilaisena, uskon tietysti että Helsingin ulkopuolella ei ole mitään eikä siellä kukaan puhu kieliä (paitsi Oulussa jossa on tuhat intialaista nokiakoodaajaa). Oh how wrong I was proven! Hämeenlinnan O'Maggiesissa oli irlantilaisia, englantilaisia, amerikkalaisia (okei, Rich, ei muita) ja yksi SUOMENRUOTSALAINEN (siis ei minä tai André). Tämä tyttöraukka oli pakkomuutettu perheensä mukana Espoosta 14-vuotiaana Hämeenlinnaan (lastensuojeluviranomaisille tuommoset pitäisi ilmoittaa.), mutta oli siellä vieläkin nyt 20-vuotiaana (mutta se on kyllä ihan omaa syytään) .

Pikkuveli on tänään frakissa limusiinin kyydissä. Niillä on vanhojen tanssit. Oh bless. Menen kuvaamaan ja itkemään (harjottelemaan jotta osaan sitten kun on vaikka omia lapsia ja niillä on joulujuhlat koulussa ja Lotta jr. on päässyt enkeliksi joulukuvaelmaan.).

Isn't it ironic?

The irony! It's unbeliavble! Hae sanakirjasta "ironia"-sanan merkitys, ja katso jos selityksenä on seuraava tarina: Viime viikolla kirjoitin leikkisästi siitä miten bloggaaminen saattaa viedä vaikka tuolin alta. Get this: Eilen irtisanoin itseni työpaikastani – yes you guessed it: blogin takia.

Täysin omaa syytänihän tämä tietysti on. Kirjotin blogissani asioita politiikasta ja poliitikoista jotka olivat täysin virkamiesetiikan ja code of conductin vastaisia, koska vaikka kirjoitan tietysti yksityishenkilönä ja stand up-koomikkona, niin tottahan mun työpaikkani (oppaana eduskunnassa) täältä kävi ilmi. Etiikan mukaan virkamiehet välittävät tietoa, kommentoiminen jätetään muille. Mutta koska the essence of my being on tilittäminen ja epäkorrektisti ventiloiminen (that's my charm, ne ces't pas?), niin totta kai mun piti sitä tehdä.

BUT: Joku oli hermostunut, ja kuhina kävi. Minulle pidettiin henkilökohtainen briefing jossa kerrottiin kansanedustajilta (kyllä, monikko) tullut palaute. Ja päätinpä: mun elämäni on kivempaa jos en joudu selittelemään tai häpeämään blogiani. Ennen kuin Scandal Times nyt ehtii soittaa: ei, minua ei mitenkään painostettu eroamaan, ihan itse vaan elämänlaatuni kannalta tein päätökseni. Ja politiikkaa mun on pakko kommentoida jatkossakin: Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston puheenjohtajana tai vaikkapa opetuslautakunnan jäsenenä voi olla sanomista jatkossakin.

Dramatiikkaa? Kyllä. Säpinää? Ehdottomasti! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita? No ei oikeastaan, kyseessä on kuitenkin valtio.

Ja säpinää oli eilenkin! MVBF (My very best friend) Pia vei minut yöjalkaan, ja menimme where no man has ever gone before – at least sober. Eli menimme Satumaahan ja Ladymoonin (Tiedän, jos mulla olisi YHTÄÄN itsesuojeluvaistoa en kertoisi KENELLEKÄÄN että olen ollut noissa paikoissa, mutta I think we've established ettei tää itsesuojeluvaisto aivan kohdallaan ole…). Picture jotain miljoona lasia viiniä ja ääretön määrä tupakkaa, 5 erittäin kaunista ja nuotilleen laulettua (tai, no, mutta taide on subjektiivista) karaokelaulua ja saat Pia&Lotta-duon. A very pretty sight indeed.

Happy valentine's day. I feel all warm inside. Err…

Hyviä uutisia nynnyille ja stalkkereille!

Look what I found on the Internet: nettisivu missä voi lähettää anonyymisti salaviestejä ihastuksilleen! Näin palvelu mainostaa itseään nettisivuillaan www.sala.fi:

"Oletko ihastunut työkaveriisi, mutta et uskalla sanoa sitä hänelle? Onko sinulla asiaa tutullesi, mutta et uskalla sanoa sitä ääneen? Epävarmuuutta onko koulukaverisi sinkku ja haluaisiko hän lähteä treffeille? Sala.fi välittää viestisi anonyymisti. Salarakkaiden ja salarakastajien ykköspaikka!"

Toisaalta en oo ihan varma miten hyödyllinen tää sivusto on jos ei sitten kuitenkaan voikaan kertoa kuka on? Koska voihan sitä ilmoittaa ihastukselleen että "olen sinuun aivan tolkuttoman rakastunut" mutta eihän se voi sitten vastata että "niin mäkin sinuun" jos ei tiedä kuka viestin on lähettänyt. Ja on ehkä vähemmän hohdokasta saada takaisin viesti jossa lukee "joo, lähden sun kanssa treffeille jos olet Sirpa, Pirjo tai Jaana, mutta en jos olet Anne, Lotta tai Heikki."

But moving on. Kaikki jotka lukevat tätä blogia tietävät että olen älyttömän tasapainoinen ja normaali ihminen (öööh...), mutta oon huomannut itsessäni outoja päähänpinttymiä. Kuten sen missä mä voin pitää hammasharjaani. Jonkun (salee jopa keksityn!) tilaston mukaan hammasharjaan tulee vaikka kuinka montaa erilaista bakteeria ja pissiä koska sitä pidetään lavuaarin reunalla ja ihmiset vetävät vessansa pöntönkansi auki. I flush with lid, mutta en halua olla sellainen ihminen joka sanoo vierailleen miten vessassani pitää käyttäytyä, ja niinpä joudun pitämään hammasharjaani kaapissa tai kaapin päälle (sinnehän eivät vessavedet ylety, eihän?!).
Toinen outo detail: en voi juoda normaalia kokista, koska urbaanilegenda kertoo että jos kokislasiin laittaa hampaan yön yli niin sitä ei aamulla enää ole koska sokeri ym on syövyttänyt sen. Tai sitten on olemassa joku kokiskeiju, mutta mä en ainakaan kuullut että kukaan olisi sieltä kokislasin pohjalta aamulla löytänyt kolikkoa.

Mutta on näitä muillakin. Mulle ei tarvinnut pienenä mitään kikkoja jotta pesisin kädet vessakäynnin jälkeen, mutta eräs ystävättäreni muistaa vieläkin elävästi äitinsä opetuksen. Äitinsä sanoi että on erittäin tärkeää pestä kätensä aina vessakäynnin jälkeen, koska kerran oli yhdessä sairaalassa eräs sairaanhoitaja käynyt vessassa mutta ei ollutkaan käynnin jälkeen pessyt käsiään. Tämän jälkeen hän oli hoitanut potilasta ja vahingossa koskenut tämän silmiin (?) sillä seurauksella että potilaan silmät olivat PUDONNEET HÄNEN PÄÄSTÄNSÄ. Ystävättäreni on nyt 28, ja tietoisesti tietää ettei tarina ehkä ihan täysin totta ole, mutta ei voi ikinä jättää käsiään pesemättä. Mitä opimme? Pelottelu on ihan äärettömän tehokas kasvatuskeino.

Wine works in mysterious ways

Perjantai-iltana olin Kalevala- ja Lapponia-korulla keikalla. Minun ja Jalavan Pekan tehtävä oli spektaakkelimaisen kuvaelman ja stand up-komiikan muodossa kuvata kahden tuotteen brändien ero. Keikan jälkeen jäimme hengaamaan korulaisten kanssa vielä vähäksi aikaa keikkapaikalle juomaan muutaman lasin viiniä. Sieltä lähdimme Manalaan ja Bottalle katsomaan Pekan kaveribändiä. Paikalle loihdin myös jo yössä olevan Anna-Kaisan ja myöhemmin erään nuoren, bailun (taipuu bailu-bailumpi-bailuin) kansanedustajan. Viisi tuntia meni hujauksessa (Botta saattaa huijata kelloissaan), ja next thing I know, tuleekin jo pilkku.

Bottalla mulle tuli juttelemaan huippumukava tumma tyttö joka tunnustautui tän blogin lukijaksi. Muistikuvieni mukaan olen käyttäytynyt aivan esimerkillisesti, mutta en tainnut kysyä hänen nimeään. Tai sitten olen unohtanut sen. Anteeksi.

[Flashback] Annoin numeroni jollekin pojalle joka carries an uncanny resemblence siihen Hanson-bändin nuorimpaan poikaan. Miksi annoin numeron? Hard to say. Wine works in mysterious ways… (Vanha raamatullinen sanonta). Mä en ole ihan niin vanha vielä että olisin valmis ottamaan kauhean paljon nuoremman poikaystävän. Siis aion tottakai tehdä sen sitten kun olen ehkä neljäkymmentä. Teen Saijonmaat, ja hankin 20 vuotta nuoremman poikaystävän. Pedro the pool boy tai Sergei the plumber. Tällä hetkellä taidan kuitenkin haluta jonkun vanhemman. Aion odottaa vielä 15 vuotta ennen kuin musta tulee Hermunen.

Lauantaina olin keikalla Stockalla keskellä päivää. Se oli paljon kivuttomampaa kuin viime viikolla. Osasi odottaa minkälainen keikka se olisi, joten loppujen lopuksi mulla oli oikein hauskaa. Itselläni, ja niillä kahdella muulla ihmisellä jotka kuuntelivat. Ja ehkä sillä rouvalla joka tuli kysymään multa mistä niitä näytteillä olevia sänkyjä saa ostaa.

Keikan jälkeen lähdin kahville Pian kanssa. Mutta koska Public Cornerissa lasi viiniä maksoi 3,80 € päättelimme että on taloudellisempaa juoda viiniä kuin kahvia. Kotona olinkin jo sitten heti kahdeksan tuntia myöhemmin.

Sunnuntain kohokohta oli Unelmien Poikamiestyttö (Huippusuositun BacheLotta-TV-sarjan amerikkalainen edeltäjä)! Miksi Gilmore Girlsiä ei tullut tänään? Miksi YLE saa itsekseen päättää mitä sarjaa sieltä tulee ja ei tule?! Viimeinenkin syy katsoa YLE:n kanavia on poissa!

Lotan blogi = eurosuosikki

Check it: Suosikki europarlamentaarikkoni (ja yksi suosikki-ihmisistäni!) Alex Stubb promoaa blogiani eilen (8.2) omassa blogissaan (about bloody time, sen blogi on ollut linkkinä täällä mun blogissa jo jotain 80-luvulta asti)!

The rebel in me pyrkii esiin. Mä join kahvia kahdeksan jälkeen. Living on the edge.

Tilitystä: Tulin rappuun noin kolme sekuntia naapurini jälkeen, ja vaikka hän ei edes ollut hissin ovessa kiinni silloin kun minä avasin oven (jonka hän kyllä kuuli), niin hän pujahti vikkelästi hissiin ja painoi nappia ennen kuin ehdin sinne. Siis puhdasta vittuilua! Naapurirauhan PAHIN faux pax! Kaiken lisäksi se horo meni vaan kolmoseen, jonne voi ihan hyvin kävellä. Mä meen vitosen ja mulla oli tosi painavia laukkuja. That bitch is going down. This is not over Aaltonen, Ekqvist, Tarpila tai Raitanen. I know where you live… Varo vaan jos joskus osutaan tuuletusparvekkeelle samaa aikaa. You’ve been warned. (Lööpissä luki että Ville Valo oli uhannut tappaa naapurinsa. Mä ymmärrän häntä. Ehkä sekin asuu täällä.)

Sarah Vowell oli eilen vieraana Conanissa. Se ehdotti että jos on joskus tosi tylsällä opastetulla kierroksella niin pitää kuvitella opas ihmissudeksi, niin sitten kaikki on paljon hauskempaa. Ei! Lopeta! Mä otan vastaan vierasryhmiä eduskunnassa JOKA PÄIVÄ! Ei niiden tarvitse kuvitella mua minään ihmissutena! Voisivat kuvitella mut seksin ylipapittarena (mun seksikolumnistisuus on pahasti noussut päähän) tai suurhuraalina. Sano TOI telkkarissa!

Ilta-Sanomien Diileri kommentoi blogeja tänään kolumnissaan. Finskin uusi toimitusjohtaja Jukka Hienonen ja Sanoman Mikael Pentikäinen ovat molemmat bloggaavia pomoja, ja Diileri päättelee että ehkä tämä management by blogging voi toimiakin. Hän kuitenkin sanoo pari varoituksen sanaa: ”Päätteen ääressäkään ei saa olla lörppö. Sanat pitää asettaa tarkasti, ettei tule sanoneeksi sellaista mistä myöhemmin jää kiinni”. Just. Mähän olen pyhästi vannonut etten sensuroi itseäni tässä blogissa (kuten varmaan huomaa jos yhtään tätä blogia lukee). Joten: I think we can safely say a lot of this shit is gonna come back and bite me in the ass.

Diileri lisääkin: ”Bloggaaminen voi viedä vaikka tuolin alta. Kysykää vaikka Anneli Jäätteenmäeltä”. Oh crap. No, jotain olen oppinut: jos joku faksaa mulle jotain, niin en kirjoita siitä blogiin MITÄÄN.

David-O, Oh David-O, where fore art though, David-O!

Mä olen valmis myöntämään mun ongelman. Hi, my name is Lotta, and mun mielestä David Hasselhoff on ihan mielettömän kuuma.

Kaikki jotka, kuten minä, eksessiivisesti seuraavat amerikkalaisia leffoja ja sarjoja (ja tietysti amerikkalaiset alkoholistit ja muut nistit) tietävät että ongelmista pääsee eroon 12-askeleen-ohjelmalla.

Mulla on kaikki oireet: Mä olen kieltänyt sen jo kauan (denial), mutta se palautui mulle tänään vividly kun David oli vierailevana tähtenä Kolmas kivi auringosta-sarjassa.

Siitäkin huolimatta että sillä oli 80-luvulla kamala kampaus ja pillihousut, siitäkin huolimatta että se ihan OIKEESTI levytti ”I’ve been looking for freedom”:in. ja siitäkin huolimatta että netissä pyörii se musavideo jossa sillä on kala suussa (!!!): David on ihan tosi sexy. Pahinta laatuani ongelmani ei ole, koska mä en sentään ole piilotellut Davidin kuvia kotonani tai keksinyt tekosyitä kuolata sen vanhoja videoita (”yks vaan, nythän on lauantai”).

Mutta kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Hey presto: the 12-step David-detox-programme.

Step 1: Admit you are powerless over your addiction
Done. Totally, totally powerless. And VERY embarrassed.

Step 2: Come to believe that a Power greater than yourself could restore you to sanity
Ai niinku kuka? Kuka voi POSSIBLY olla joku power greater than myself (much less restore my sanity!)? What's more: Kuka voi olla greater power than DAVID?! Sitä paitsi mähän yritän zeniytyä! (Imen tätä ihme orientalteetä as we speak!)

Step 3: Make a decision to turn your will and your life over to the care of God as you understand God
”As you understand God” ei varmaan nyt tarkoita Davidia, vaikka miten hänet ymmärtäisi jumalaksi (he IS close to divine, though). Mutta siis askel numero kolme. Okei. Sure. Joo. Whatever it takes. Check.

Step 4: Make a searching and fearless moral inventory of yourself
Whoa. Moral inventory. NOT a good idea. Ei auta yhtään ketään että mä rupean tekemään moraalista inventaariota. Teen vielä sellaisia huomioita että se syöksee mut uuteen askelkierteeseen. Ja mitäs sitten tekee jos addiktoituu näihin askelohjelmiin?!? Evil circle. EVIL, I tell you!


Ohh.. vielä kahdeksan näitä. Mä oon nyt jo aivan uupunut. Ei enää askelia. Pikakelaus: amends, God, shortcoming, God, prayer and meditation, spiritual awakening. Huh. Siinä. Kaikki kaksitoista pähkinänkuoressa. Check. Ehköhän mä näillä jo pärjää. Eikä se nyt NIIN väärin ole rakastaa Davidia, eihän? Siis katsokaa nyt sen kasvoja. How could you not love that?!

Mirror, mirror on the wall... Who is the ZENest of them all?

Am so zen, am practically Gandhi. Ostin tänään jo elämäni toisen Aurveda-tuotteen (jos wannabe-intialaista-päähierontaa ei lasketa). Teetä taas. Ja otan takaisin kaiken ilkeän minkä olen teenjuojista sanonut (note please: nopeasti takki kääntyy). Ensin saunottiin Anna-Kaisan kanssa eduskunnan saunassa (ja tehtiin kaikki tärkeät päätökset, kuten siellä kuuluukin tehdä) ja detoxattiin hulluna. Sitten mentiin syömään aasialaista ruokaa (of course) ja poltettiin tupakkaa ja syötiin suklaata (ei ihan yhtä zen).

Kotiin päästyäni luin the fine print mun revitalising teepakkauksesta. Sisältää hivenaineita, antioksidantteja ja kaikkia muita universumin hyviä aineita blablabla, mutta siellä lukee myös: ”Enjoy Ayrvedic herb & spice infusion Tea throughout the day whilst following your FASTING program”!!! Yeah. Fasting. That’ll happen. Hah!

Tänään sain taas töissä karkkia. Eräs mukava kansanedustajaherra aina leikkii mun kanssa karkkileikkiä, eli laittaa kädet selän taakse piiloon ja sitten mun pitää arvata kummassa kädessä on karkkia ja sitten saa sen karkin. Ei, en yhtään tunne itseäni neljävuotiaaksi.

Mutta oh joy! Miracle-DVD-trokarikerhoni myy Gilmore Girlsin ensimmäistä kautta DVD-boxina. Emmin noin 0,3 sekuntia samalla kun vähän juvenilesti huudahtelin ja tanssahtelin ympäri asuntoani (mun vaaleansinisissä kukallisissa pitkissä kalsareissani. NOT a pretty sight). Gilmore viikonloppu odotettavissa. Linnottaudun asuntooni, kieltäydyn kaikista keikoista, keitän jättimäärän kahvia (Gilppaa katsoessa pitää aina olla kahvia.) (Starbucks kahvia.) (Kyllä, mä olen niin kelmi että juotan mahdollisille vieraille aina pikakahvia ja säästän amerikasta kantamani Starbucksit itselleni.) (Tää saattaa haitata mun kahvikarmaa, mikä on pahaksi mun uudessa zen-tilassa.) (Kylläpäs mulla on paljon näitä sulkumerkkejä.) ja katselen Starshollow’n elämää. Kuolema sille joka yrittää soittaa mulle sinä viikonloppuna.

Hallitus (maamme hallitus, ei joku mun omani) on tehnyt esityksen seksinostonkriminalisoimisesta. Sitä käsiteltiin tänään eduskunnan täysistunnossa lähetekeskustelussa. Esteettisyysnäkökulmaa ei tuotu esille tarpeeksi. Nyt kun Mikado on mennyt kiinni, niin ne kaikki kulahtaneet, aivan järkyttävän näköiset horot seisoskelevat pitkin Manskua. Korjatkaa ne pois sieltä, saatana! Snägäriruoat tulee takasin ylös kun joutuu sellaisen kanssa vastatusten Kolmen Sepän Aktian ulkopuolella. (Syväluotaava poliittinen analyysi, I know). Lähetekeskustelun viimeisen puheenvuoron salissa sai kansanedustaja Tony Halme, joka puheenvuorossaan kommentoi: ”Omana mielipiteenäni tässä lopuksi haluaisin sanoa, että jokaikiseltä pedofiililtä pitäisi leikata munat irti, lyödä ne tapilla perseeseen ja heittää ne loppuiäksi linnaan.” Crude? Maybe. Point? I’d say so.

Mä oon heteronainen, mutta täysin valmis myöntämään: Bette Midler on SPECTACULAR! Jos ette usko, katsokaa huomenna Conanin uusinta.

Olympiaura ohi

Kansainvälinen Olympiakomitea on kieltänyt Torinon kisoihin osallistuvilta urheilijoilta bloggaamisen. Mä en siis voikaan ruveta olympiaurheilijaksi. Harmillista. Mutta niin se vaan on, kielloilla menetetään kaikki parhaat. Hah! In your face, Juan Antonio Samaranch! (tai kuka siellä nyt onkaan pääfaijana).

Today on amazing discoveries: Luulitteko että on vain urbaanilegenda että jollakin ihmisellä voisi olla suorat hiukset mutta permanentattu otsatukka? Well, you’re wrong! They really exist! Näin sellaisen in its natural habitat, kirjastossa. Who knew?

Postimerkkitaiteilija Timo Berry ei ollutkaan mikään turha jätkä. Hänen verkostonsa tiedottavat hänelle lähes reaaliaikaisesti hänen syöksystään julkisuuteen. Kirjotin hänestä blogiini eilen, ja sähköposti tulikin heti tänään aamulla. Timo sanoo että hän oli ensin, André tuli myöhemmin. Eli ottakaa tämä oikaisuna. Huomioikaa myös että hän EI oikaissut ettei olisi Halle Berryn veli. Itse olisin oikaissut sen niin että olisin ollut Hallen ex-mies jonka mukaan Halle olisi ottanut nimensä. Musta tulisi hyvä mies.

Viikonlopun Plussa-lehdessä oli juoruosastolla juttu Pertti Salolaisesta. Siinä oli kuva mukana. Aion leikata ihailijakuvan irti ja laittaa sen jääkaapin oveen. Mun säälittävyydelle ei ole mitään rajoja.

Hyvää Runebergin päivää

Viikonloppu meni hyvin pitkälti stand upin merkeissä: neljä keikkaa kahdessa päivässä.

Perjantai töissä oli yhtä spektaakkelia: Valtiopäivien avajaiset ja juhlapostimerkin julkistaminen. For real, tää postimerkkihomma sai ihmiset aivan sekasin. Mutta niin sitä vaan lietsoutuu tähän mukaan, että munkin oli pakko ostaa kolme postimerkkiä. Ilmeisesti postimerkin lisäksi on tärkeää että siihen korttiin saa ensipäivänleiman (ei, en mäkään mistään tollasesta ole koskaan kuullut) ja arvoa lisää taiteilijan signeeraus. Jonka tietysti innostuksessani hankin. Taiteilija Timo Berry (Halle Berryn pikkuveli) (no ei oikeasti, mutta tekee tarinasta mielenkiintoisemman) oli ihan André Wickströmin näköinen.

Illalla oli valtiopäivien avajaisten kunniaksi oopperaesitys. Valitettavasti (heh…) en itse voinut mennä oopperaan koska mulla oli keikka Club Viiruksessa. Viirus on aina aivan huippupaikka esiintyä, fiilis on aina loistava ja yleisö huippua. Keikat meni molempina iltoina tosi hyvin. Ja mikä parhainta: siellä ei ollut hiirtä! Meitä (illan esiintyjät olivat André Wickström, Håkan Jäder, Kricke Langenskjöld ja minä) kävi backstagella morjestamassa Viiruksen teatterinjohtaja Tobias Zilliacus. Mä olen kerran nähnyt Tobiaksesta pornounta. Yleensä mä en näe sellaisia tunnetuista ihmisistä. Muutaman kerran olen nähnyt jostakin tutusta, mutta tosi harvoin kenestäkään julkkiksista. Itse asiassa vaan kolme kertaa: Tobias, Charlie Sheen ja Gina Gershon. Mutta osasin käyttäytyä täysin normaalisti ja sivistyneesti, enkä edes volunteerannut kokemuksiani ennen kuin Tobias oli poistunut tilasta. Am VERY mature.

Kuvassa André, ei postimerkkitaiteilija Timo "Hallen veli" Berry

Seuraava menee vastoin kaikkia mun uskomuksia: Mä jäin koukkuun tosi-TV-sarjaan. Sarja on Unelmien poikamiestyttö. Täydellisten naisten ohella siis jo toinen tv-ohjelma joka nimen perusteella voisi kertoa minusta! Sen pitäisi tulla joka päivä. En mä tiedä pystynkö mä olemaan viikon googlaamatta miten se jatkuu!

Alles gut

O-ou! Eduskunnan käytävällä tuli vastaan kansanedustaja joka tunnustautui blogini ahkeraksi lukijaksi. Se on hienoa. Paniikkia aiheutti se, että hän lupasi esitellä minut Pertti Salolaiselle! Mun pitää nyt heti ruveta harjoittelemaan fraaseja jossa vaikutan charmikkaalta ja tyttömäiseltä, mutta kypsältä ja älykkäältä. Apua! Aion myös prepata itseäni olemaan cool ja vähän aloof, enkä kikatteleva ja punastuva. Shit shit shit. This is never gonna work. Se on niiiiiin komea ja charmikas. Perhana.

Eduskunnassa on tänään valtiopäivien avajaiset. Noin miljaaaardi ihmistä kipittelee edestakaisin käytävillä ja henkilökunta sykkii joka suuntaan. Siis en minä, kuitenkaan. Mulle on annettu vastuullinen tehtävä seurata postimerkkispektaakkelia Kansalaisinfossa. Postimerkin suunnittelija Timo Berry on ihan André Wickströmin näköinen. Andrésta puheen ollen, on mulla keikka sen kanssa illalla. Tänään ja huomenna on keikat Club Viiruksessa, ja mä panikoin nyt jo sitä että mä joudun siellä taas vastakkain hiiren kanssa.

Aamulla kävin haastattelussa. Olen hakenut nuorisodelegaatiksi Suomen delegaatioon YK:n yleiskokoukseen. Muutama muukin oli päässyt loppusuoralle, ja tänään aamulla minua haastatteli raati joka sitten jotakuta meistä esittää. Päätös tulee kuitenkin vasta helmikuun lopulla, eli vielä pitää jännätä. Olenhan nyt jo kaikkien hyvien asioiden lähettiläs, sen voisi vielä virallistaa.

Hägge ryhmän pj:ksi

Yllätys yllätys: Jyri Häkämies valittiin Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. (Siis ei oikeasti yllätys). Jyri on loistava. Nyt pitää keksiä myös Jyrille arvokas, parlamentaarinen lempinimi. Jos Zyskowicz on Zysse, niin Häkämies voisi olla Hägge. Hyvä. Tätä mä rupean brändäämään. Hägge. Vapaavuoren Jannesta tuli ryhmän toinen varapuheenjohtaja. Sinne valittiin vaan hyviä tyyppejä!

Olemme tässä aamun mittaan yrittäneet pohtia hallituskokoonpanoa (koska mullahan sitä sananvaltaa tässä kysymyksessä vasta onkin). Jos Kepu meinaa antaa kenkää Manniselle, Hyssälälle ja Korkeaojalle, niin ketä ne sinne sitten ottavat? Ruvettiin eduskunnan nettisivuilta käymään läpi Keskustan eduskuntaryhmää. Päätimme että Katri Komista tulee maa- ja metsätalousministeri, Kiviniemi siirretään terveys- ja peruspalveluministeriksi ja alue- ja kuntaministeriksi loppusijoitetaan joku pystyynkuollut gubbe jonka voi uhrata kuntauudistuksen alttarille. Lehtomäki on aivan liian hyvä, eikä siltä pidä ottaa ulkomaankauppasalkkua pois. Kuivuri-Kiviniemi sopisi ihan hyvin terveys- ja peruspalvelumammaksi, ei sitä hommaa kuitenkaan kukaan kepu-ukko suostu ottamaan.

Filatelistit ovat kieroa sakkia. Eduskunnan 100-vuotisjuhlapostimerkki julkaistaan huomenna, ja Kansalaisinfoon odotetaan tuhansia kävijöitä. Ne ovat jo pitkin päivää (ja viikkoa) soitelleet ja käyneet, tekevät strategiaa siitä miten pääsevät helpoiten ja nopeiten ekana leimaamaan merkkinsä ja miten tehokkaimmin saavat huijattua mahdollisimman paljon ilmaisia kortteja. Who knew että yhteiskunnassa kytee tällainen sakki jonka voimalle ja kieroudelle ei ole mitään rajoja kun kyseessä on postimerkki. Äärimmäisissä olosuhteissa ihmiset kykenevät joskus uskomattomiin asioihin. Juhlapostimerkki on äärimmäinen olosuhde.

Kuoliaaksinaurattaja Risto Koo

Tulin juuri keikalta On The Rock’sista. Olin line-upin viimeinen, mikä yleensä tarkoittaa sitä että hengaan bäkkärillä (alalingoa: backstage. Get with the program) omaan vuorooni asti. Tänään onneksi menin katsomaan kaikkien muiden koomikkojen show’t. Nauroin pitkästä aikaan niin että meinasin laskea alleni. (Ehdotin kerran blogissani että yritykset voisivat ruveta sponsoroimaan minua product placementista, yksi firmoista voisi olla Tena Lady). Syy kuoliaaksinauratukseen oli koomikko Risto K. Järvinen. Risto oli inspiroitunut Ilta-Sanomien artikkelissa missä kerrottiin että Conan hakee suomalaista koomikkoa, ja näin Risto oli päättänyt esiintyä englanniksi. Vilpittömästi sanon että mulla oli vatsalihakset kipeenä Riston jälkeen. Yleisökin nautti. Ehkä ei ihan yhtä paljon kuin me koomikot, mutta paljon.

Hyvä luoja miten kamala toi investointi-TV-shop on. Mikään koko ohjelmassa ei oo luontevaa, ihan kuin juontaja ja analyytikot olisivat robotteja jotka ovat ulkoaopetelleet käsikirjoituksen. Tai en mä tiedä tarviiko robottien opetella mitään ulkoa, ne vaan ohjelmoidaan. Sehän se robottien hienous on. Ei varmaan loppujen lopuksi sittenkään olisi kauhean kivaa olla robotti.

Normaali ja turmelematon

Viime viikolla oli joka ilta jotkut kekkerit, mutta päivisin kuitenkaan ollut mitenkään älyttömän väsynyt. Eilen taas en juonut kuin yhden lasillisen viiniä (ja senkin lantrasin vichyyn) ja nyt väsyttää ihan älyttömästi. What's up with that?! Osoitin uskomattoman vahvaa itsekuria ja kypsyyttä, kuin olin eilisissä bileissä vain vajaat kaksi tuntia. Siis siellä pöydät notkuivat ruokaa ja ilmaista viinaa, ja mä menin kotiin. Kohta tulee varmaan heinäsirkat ja savu peittää auringon. Jonkinlainen helvetinjäätyminen tässä varmaan on tapahtumassa.

Erinäisistä (ihan mukavista) syistä yöunet jäi kuitenkin vähemmälle. On erittäin huonoa, että ihmisen anatomia on rakennettu niin, ettei varastoon voi nukkua. Ihmistuotteen suunnitteluvirhe. Varastoonnukkuminen olisi mahtavaa. Jonakin vapaana viikonloppuna voisi nukkua vuorokauden ympäri ja sitten olisi ikään kuin nukkunut sisään jotain 30 tuntia, ja siitä saldosta voisi sitten käyttää tulevaisuudessa kun ei olisi aikaa nukkua. Vähän samalla tavalla kuin monissa yrityksissä: leimaat sisään aamulla kun tulet, ulos kun lähdet pois. Kone laskee sulle aina kuinka paljon tai vähän olet ollut töissä, ja tasailet niitä sitten miten haluat. (Paitsi valtiolla. Ei se työn määrä, vaan se virka-aika.)

Joillain ihmisillä on aivan erilainen käsitys vuorokausirytmistä kuin terveellä, normi-ihmisellä (itselläni; olen kaiken normaalin ja turmelemattoman standardi). Täällä eduskunnassa ensimmäiset lounastajat menevät syömään ennen puoli yhtätoista. Mun mielestä siihen aikaan pitäisi vielä maata sängyssä, mutta yhteiskunta pakottaa ihmiset ylös ja töihin keskellä yötä (mullakin alkaa työaika klo 9). Siltikin mun mielestä puoli yksitoista kuuluu ihan selkeästi vielä vuorokauden aamiaissektoriin. Mun mielestä yksitoistakin on liian aikaista, mutta mä yritän blend in, enkä käy nihkeilemään pikkuasioista. Cause being difficult is SO not my style.

Krisse oli myös eilisissä bileissä. Sanoin että olin tavannut hänen veljensä (Eppu Salminen), mutta en että rakastuin siihen aivan täysin (jo silloin kun en ollut edes tavannut sitä). Sellaista ei pidä kertoa, koska kukaan tyttö ei ikinä ole tarpeeksi hyvä omalle veljelle. Sama juttu meidän Callella: all girlfriends go through ME! (Tai MÄ sanon noin, Calle ei. Se ei koskaan kerro mulle mitään. Perhana).